Sähkölämmittäjä nukkuu huonosti

Tämä päivä, 1.7.2012 tulee jäämään suomalaisen ekorakentamisen historiaan. Tänään nimittäin tulevat voimaan uudet rakentamismääräykset, joiden avulla uusien rakennusten energiatehokkuus paranee keskimäärin 20% nykyisestä.

Lämmöneristeen lisääminen, tiiviit ikkunat ja ilmanvaihdon lämmön talteenotto ovat avainsanoja, joilla energiatehokkuusvaatimuksiin päästään. Uudet normit ovatkin saaneet lämpöpumppumyyjät, eristevillatehtaat ja tiiviiden ikkunoiden valmistajat taputtamaan karvaisia käsiään. Innostus näkyy ainakin voimakkaana markkinointina: kuluneen kevään aikana Rakennuslehden paperiversiossa etusivun mainostila on vuoroviikoin jaettu näiden kolmen kategorian firmoille.

Kuva: Bryn Pinzgauer, Flickr/CC

Uusissa rakentamismääräyksissä ei kuitenkaan ole kyse pelkästään eristevillateollisuuden tukemisesta, vaan niissä käsitellään rakennuksen energiataloutta ilahduttavasti kokonaisuutena: kokonaisenergia-arvoja laskettaessa maalämmöstä palkitaan ja suorasta sähkölämmityksestä rangaistaan, ja näin kulutusta ohjataan vihreämpään suuntaan. Suora sähkölämmitys on tähän saakka ollut helppo ja halpa ratkaisu esimerkiksi gryndereille, jotka haluavat painaa rakennuskustannukset mahdollisimman alas ja myydä kämpät mahdollisimman tuottoisasti. Sähkölämmitys on siis halpa rakentaa, mutta lopulliselle asukkaalle sähkölämmitys on pidemmän päälle kallis ja hiilikuormaltaan hölmö vaihtoehto. Maalämpö on kustannuksiltaan juuri päinvastainen vaihtoehto: iso alkuinvestointi lisää rakentamisen kustannuksia, mutta käyttö on pidemmän päälle edukasta.

Yksi asia minua kuitenkin huolettaa: energiatehokkuuden parantaminen on monimutkainen juttu. Lämmöneristys, kosteudeneristys, rakennuksen tiiviys, lämmitys, jäähdytys, ilmanvaihto ja kosteustasapaino ovat kaikki sidoksissa toisiinsa ja vaikuttavat talon energiatehokkuuteen. Täsmälleen samat tekijät vaikuttavat myös talon terveellisyyteen. Energiatehokkuus ja terveellisyys ovat siis sidoksissa toisiinsa ja niiden väliin mahtuu laaja ja monimutkainen rakennusfysiikan kirjo. Valitettavasti rakennusfysiikan osaajia ei Suomessa ole kovinkaan monta. Opiskellessani 2000-luvun alussa rakennusfysiikan pääaineopiskelijoita on vähemmän kuin egyptologian pääaineopiskelijoita. Hometalojen määrästä päätellen rakennusfysiikan osaamiselle olisi kyllä kysyntää. Toivon, etteivät energiatehokkuus ja terveellisyys ole joko-tai-asioita vaan sekä-että.