20%

Pakko vielä jatkaa eilisestä energiatehokkuusasiasta…

Kuten eilen kirjoitin, uusien rakennusten energiatehokkuusvaatimukset kiristyivät keskimäärin 20 prosenttia. Insinöörit tietysti rakastavat lukujen heittelyä, mutta onko 20 prosenttia sitten paljon vai vähän? Se on kuulkaa paljon. Tyypillisesti länsimaisen teollisuuden prosesseja saadaan trimmattua ehkä pari prosenttia ekotehokkaampaan suuntaan, joten 20 prosentin kiristäminen alalla kuin alalla on melkoinen juttu. Ja hassuinta on, että tuo 20 prosentin saavuttaminen ei edes vaadi mitään uusia mullistavia keksintöjä, vaan se on kurottavissa ihan nykyteknologialla. Rakennusten energiankulutuksessa on todellakin ollut löysää.

Nyt tietysti joku kaiken-teollisuuden-vastustaja voisi ajatella, että on täysin epäoleellista kiristää pienen ihmisen asumisesta, kun ison pahan teollisuuden energiankulutus on joka tapauksessa niin suurta, että sieltähän sitä kannattaisi leikata. Mutta energiankulutuksen suhteen me kerrostaloasujat sekä haja-asutusalueiden omakotitalolliset kaksine autoineen olemme yhdessä lähes yhtä pahoja kuin se iso paha teollisuus. Vuonna 2010 rakennusten lämmittämisen ja liikenteen osuus oli 42% ja teollisuuden 45% Suomen koko energiakakusta. En halua puolustella teollisuutta, mutta kyllä yksityiselle asumisellekin saa asettaa vaatimuksia.

Kuva: Anssi Koskinen, Flickr/CC

Suomessa hartiapankkirakentamista on pidetty lähes jokamiehen oikeutena. Pakettitalon pystyttäminen omin käsin on kunnon kansalaisen merkki; mitä siitä vaikka nurkista vähän vetää. Ja vaikka asutaan metsässä, niin on myös ihan ok rakentaa huonosti eristetty kakkosasunto vielä syvemmälle metsään. Ja on myös ihan normaalia havahtua jälkikäteen, että olisi kiva, jos mökilläkin olisi sähköt – ja ei muuta kuin suoraa sähkölämmitystä vetämään sinne eristämättömään tönöön. Sillä onhan ympärivuotinen peruslämpö vaan on kiva juttu, kun siitä pääsee nauttimaankin niinä kuutena viikonloppuna, jolloin mökillä käydään kesälomakauden ulkopuolella. Tätä taustaa vasten ei pidä ihmetellä, miksi rakennusten lämmittäminen syö niin paljon energiaa.

Kuva: Jan-Erik Finnberg, Flickr/CC

Rakennusten energiatehokkuusvaatimusten merkittävä kiristäminen on herättänyt hämmästyttävän vähän julkista närää, vaikka vaatimukset voivatkin nostaa rakentamisen hintaa myös yksittäiselle hartiapankkirakentajalle – tosin pientalojen vaatimukset kiristyvät keskiarvoa vähemmän. Esimerkiksi haja-asutusalueiden jätevesiasetushan nosti vuosi sitten melkoisen äläkän. En nyt tietysti olettanutkaan, että tämä olisi yhtä kutkuttava aihe kuin vaikkapa eläkeiän nostaminen, mutta pientä räksyttämistä olisin ehkä odottanut.

Voidaan tietysti kiistellä, onko 20 prosentin tiukentaminen riittävästi vai liikaa, mutta ainakin se on rohkea ja aktivoiva veto. Suomessa on vallinnut hirveän pitkään laiska ja alistuva ilmapiiri: täällä me möllötämme pimeässä pohjolassa kylmien säiden armoilla, joten täällä nyt vaan kuluu enemmän energiaa talojen lämmittämiseen – ja tämä passiivinen voivottelun ilmapiiri on aiheuttanut sen, että keskustelunavaukset rakennusten energiatehokkuudesta on pitkän aikaa tukahdutettu alkuunsa jollain lakonisella kommentilla. Kuten että "helppohan se on Saksassa intoilla, kun leuto ilmasto sallii viininviljelynkin". Vaan jäätyy ne rypäleet toisinaan Saksassakin, vai mitä se kettu niistä pihlajanmarjoista sanoikaan.

20 prosentin energiatehokkuusbuusti on joka tapauksessa ensimmäinen kunnon askel pienen piirin ekopuuhastelusta kohti valtavirtaa.