Radiossa lauantaina: onko luomu parempaa?
Uusi MustaKuluttajilla on syynsä rakastaa luomutuotteita. Terveellisyys! Ekologisuus! Maku! Eettisyys! Pientuottajien tukeminen!
Mutta ovatko luomufanit vain harhaisia kylähulluja, kun tutkimustuloksia näistä markkinointiteeseistä pitää etsiä kissojen ja koirien kanssa ja tutkimusten uutisointi on vähintään yhtä ristiriitaista? Luomun ympärille myös nousee erilaisia hankkeita, mutta keitä hankkeiden takana seisoo ja mihin tietoon ne nojaavat? Entä missä luomua voi opiskella?
Tätä kaikkea ja alla esitettyjä kysymyksiä selvittelemme lauantain radio-ohjelmassa, jossa ovat vieraina kokki Markus Maulavirta, joka käyttää luomutuotteita päivittäin työssään, sekä pääjohtaja Jaana Husu-Kallio, jonka luotsaama EVIRA vastaa luomun valvonnasta. Ohjelmaan on haastateltu monia suomalaisia asiantuntijoita, ja lähteenä on myös salaperäinen "luomulautakasamies", joka ei halua nimeään julkisuuteen..
Luomu on tarkkaan säännelty tuotantotapa. Päivittäistavarakauppojen hyllystä löytyy yli 2500 luomutuotetta, luomutoimijoiden määrä kasvoi Eviran mukaan viime vuonna 4% ja luomun saatavuus on parantunut tuotteiden löytäessä tiensä marketteihin - meneekö luomulla hyvin? Suomalaiset luomuyrittäjät uskovat luomun vientimahdollisuuksiin, vaikka kotimaassa luomu ei maistu. Toisaalta saimme tietoa, että vuoden 2009 luomumyynti olisi melkein 20% vuotta 2008 korkeampi, mutta näitä lukuja ei vielä ole saatavilla, koska taho, joka aikaisemmin piti luomumenekistä kirjaa on lopetettu! Muissa Pohjoismaissa luomun myynti vetää. Yhtenä selityksenä tarjotaan sitä, että Suomessa elää sitkeästi uskomus, että kaikki kotimainen ruoka on puhdasta ja täten luomua. Psykologit ovat havainneet, että ruokaan liittyviä mielikuvia on hyvin vaikea muuttaa. Tämä pätee myös luomufanaatikkoihin: heihin on iskostunut luomun ylivertaisuus. Mutta onko se ylivertaista ja millä mittarilla? KTL:n vuonna 2003 julkaiseman selvityksen mukaan laadukkaasta luomututkimuksesta on huutava pula. Kaikki haastatellut toteavat, että tilanne ei ole juuri muuttunut seitsemässä vuodessa.
Tarkastellaanpa ostoperusteluja yksitellen.
Terveellisyys
Tutkimuksia luomun terveellisyydestä tavanomaisesti tuotettuun verrattuna löytyy puolesta ja vastaan. Pari vuotta sitten uutisoitu jenkkitutkimus osoitti, että luomutomaateissa on paljon enemmän flavonoideja kuin tavanomaisesti viljellyissä. Monissa luomumaitotutkimuksissa on osoitettu, että luomumaidossa on enemmän e-vitamiinia, antioksidantteja ja omega-3 rasvahappoja verrattuna tavanomaiseen. EU-rahoitteisessa, kuusi vuotta kestäneessä QLIF-tutkimuksessa taas osoitettiin, että luomutuotteissa on enemmän vitamiineja ja antioksidantteja kuin tavanomaisissa tuotteissa ja torjunta-ainejäämiä luomutuotteista ei löydy juuri ollenkaan.
QLIFin tuloksia tukee myös Ranskan Elintarviketurvallisuusviraston raportti, joka kertoo, että luomuelintarvikkeet sisältävät tavanomaista vähemmän torjunta-ainejäämiä ja nitraattia, jonka on osoitettu aiheuttavan terveydellisiä haittoja kuten diabetesta ja Alzheimerin tautia. Myös luomutuotteiden kivennäis- ja kuiva-ainepitoisuus on tavallisia tuotteita korkeampi ja ravintoainetiheys suurempi. Luomuvihannekset, -marjat ja -hedelmät sisältävät kuitenkin enemmän antioksidantteja ja C-vitamiinia. Antioksidanttien tiedetään suojaavan mm. syöviltä. Luomueläintuotteissa taas on enemmän monityydyttämättömiä rasvahappoja, jotka suojaavat mm sydän- ja verisuonisairauksilta.
Luomu vaikuttaisi siis olevan ravinteikkaampaa ja siinä on vähemmän torjunta-ainejäämiä kuin tavanomaisessa, mutta tekevätkö pelkät suuremmat hivenainepitoisuudet elintarvikkeesta automaattisesti terveellisemmän? Jos haluaa välttäää nitraatteja ja torjunta-ainejäämiä, pitäisikö luomua syödä varmuuden vuoksi?
Viime kesänä Independentissä uutisoidussa Food Standard Agencyn käynnistämässä brittitutkimuksessa, jossa käytiin läpi laaja aineisto jo tehtyjä tutkimuksia, todettiin, että luomutuotteilla ei voida todistaa olevan merkittäviä terveysvaikutuksia. Tässä kohtaa kuluttaja jo putoaa: mitä tarkoittaa tieteellisesti merkittävä? Tutkimusta kritisoinut Newcastlen yliopiston professori puolestaan piti löydettyjä eroja merkittävinä. Lisäksi tutkimusta kritisoitiin puolueellisesta aineiston valinnasta. Mihin tuloksiin voi luottaa?
Eikö terveysvaikutuksia mitattaessa pitäisi tutkia myös ihmisiä? Esimerkiksi lapsille lääkeaineitakin määrätään pienempiä pitoisuuksia, joten olisivatko luomutuotteiden määrät - niin ravinteiden, antibiootti-, hormoni- ja torjunta-ainejäämienkin osalta - heille merkityksellisiä. Entäpä pitkäaikaisvaikutukset? Olisi myös kiinnostavaa lukea tuloksia tutkimuksesta, jossa olisi kartoitettu luomutuotteita koko elämänsä käyttäneiden ihmisten terveydentilaa ja hyvinvointia. Löytyykö heitä?
Ekologisuus
Luomutuotantoa on kritisoitu epäekologisuudesta: suomalainen luomukasvisten tuotanto on talvisin energiasyöppö, sillä kasvihuoneet tarvitsevat lämmitystä ja valoa. Ulkomaisia luomukasviksia taas rasittavat kuljetus ja kastelu. Kaikki muistavat Hesarin 19.4.2009 julkaiseman luomutomaattitutkimuksen (linkkiä juttuun ei löydy), joka tuomitsi talvella kasvatetun luomutomaatin ilmastokatastrofiksi. Juttuun esitettiin lyhyt korjaus parin päivän päästä, sillä luomukasvihuoneet käyttävät vähäpäästöistä uusiutuvaa energiaa.
Ehkä pitäisi kysyä, mitä kuluttajalle ylipäätään tarkoittaa ekologisuus. Kokonaisuutta tarkastellessa kyse ei ole pelkästään energianlähteistä vaan koko ketjusta: lannoitteiden, torjunta-aineiden ja rehun alkuperästä, käytöstä ja ympäristövaikutuksista, ravinteiden kierrosta ja sadosta. Ruotsin maatalousyliopiston professori Holger Kirchmannin mukaan typpeä ja fosforia huuhtoutuu karjanlannasta enemmän kuin väkilannoitteesta ja luomutuotantokin on riippuvainen ulkoa tulevista ravinteista. Hän myös toteaa, että luomuviljelyn sato on haavoittuvainen: luomusadon ekologinen jalanjälki on suurempi, jos samaan satoon verrattuna tarvitaan kaksinkertainen viljelypalsta. Pohjoismaiden aktiivisimpana luomukriitikkona pidettyä Kirchmannia myös arvostellaan yliopistomaailmassa hänen toimintatavoistaan. Väittelyä käydään siis korkeillakin tahoilla, mutta mitä tästä keskustelusta seuraa.
Maku
Makuasioista voi kiistellä maailman tappiin, vaikka kaikki tietävät, että paremmuus on subjektiivista. Maku on kuitenkin kaikista kiistattomin syy ostaa luomua. Jos pitää luomutuotteiden mausta, pitää todennäköisesti vahvasta, perinteisestä, aidosta ja alkuperäisestä mausta. Makutesteillä on yritetty todistaa asiaa joko suuntaan tai toiseen, mutta mitä se kertoo? Sen, että tietty prosentti ihmisistä pitää toista makua parempana tai ei löydä eroa. Kannattaako ihmisillä edes teettää makututkimuksia? Olemme kaikki maistajina erilaisia ja koettuun makuun vaikuttavat monet asiat, myös ruokailutottumukset. Aromivahventeilla saa sitäpaitsi hyvää vaikka aaltopahvista.
Eettisyys
Tämä on tietenkin esimerkiksi lihantuotannossa iso kysymys. Luomutuotannon eläimillä sanotaan olevan paremmat oltavat kuin tavanomaisesti kasvatetuilla. Luomueläimillä pitäisi olla mahdollisuus liikkua enemmän ja toteuttaa osittain lajityypillistä käyttäytymistä. Luomueläimet myös syövät luomurehua. tekeekö se eläimistä onnellisia? Esimerkiksi luomupossujen elintila on vain 0,3m2 suurempi kuin tavanomaisen. Onkin paljon kuluttajia, joille luomustandarditkaan eivät riitä eettiseksi valinnaksi.
Possua ja nautaa löytyy luomuna, mutta missä luuraa luomukana? Vihreä lanka kertoo, että luomumunia munivat laihat kanat päätyvät minkinrehuksi. Luomukana on kallista, sillä sen kasvattaminen vie yli kaksi kertaa kauemmin kuin broilerin, rehu on kalliimpaa ja kasvatustilat vaativampia. Lisäksi teurastamoissa luomukanat pitäisi käsitellä erikseen ja paloittelu- ja pakkauslinjastot puhdistaa ennen luomukanojen käsittelyä. Jutussa myös spekuloidaan, missä on vika:
"Keski-Euroopassa luomukanan lihaa on saatavissa. Vaikka etelässä rehu- ja suojakustannukset ovatkin halvemmat, luulisi että homman saisi Suomessakin kannattavaksi, jos tahtoa on. Ketähän tässä syyttäisi: velttoja kuluttajia vai heidät einesbroileritöhnään totuttaneita tuottajia?"
Lähde: Vihreä Lanka
Kotimaisen pienviljelyn tukeminen
Kaikki luomu ei ole kotimaista, mutta alkuperän selvittäminen on suhteellisen helppoa: lihan, kalan, viljeltyjen kasvisten, marjojen ja hedelmien alkuperä aina ilmoitettava. Mutta entä pienviljely - missä se näkyy? Kasvinviljelyasiamies Mika Virtanen MTK:sta kertoo, että suomalaisen luomutilan keskikoko on jopa suurempi kuin tavanomaisen tilan. Tämä johtuu hänen mukaansa siitä, että isoja maatiloja on viime vuonna siirtynyt luomuviljelyyn. Tilan koko ei kuitenkaan ole hänen mukaansa olennainen mittari, sillä luomutilalla osa peltopinta-alasta käytetään nurmen ja palkokasvien viljelyyn. Tilasta pitää siis ottaa itse selvää vaikka kauppiaalta.
MTK myös kertoo, että Suomessa maatilojen koko on kasvanut ja määrä vähentynyt, mutta tilamme ovat eurooppalaisittain edelleen pieniä.
Mikä luomussa maksaa?
Toimituksen tekemä omien lähikauppojen hintakartoitus seitsemästä tuotteesta kertoo karua kieltä: kaikki luomutuotteet olivat kalliimpia. Luomu on siis selvästi kalliimpaa kuin tavanomainen, mutta kalleuden määrittelyssä painaa tulotaso ja ruokittavan talouden koko. Onko luomuruoka rikkaiden harrastus? Vastaa kyselyymme: onko luomu hintansa väärti?
EU:n luomuinfon mukaan luomutuotteiden hintaan vaikuttavat pidemmät tuotantojat ja suurempi työmäärä, lisäksi elintarvikkeiden tuottaminen ja jakelu tapahtuvat pienemmässä mittakaavassa ja tuotteiden valvonta ja sertifiointi lisäävät kustannuksia. Kysehän on siitä, mistä me kuluttajat haluamme maksaa. Se, joka haluaa nopeaa ja halpaa vatsantäytettä, valitsee oivan hinta-laatu -suhteen einesmakaronilaatikon. Jos taas haluaa ostaa mahdollisimman puhdasta, subjektiivisesti maukasta tai eettisintä mitä löytyy, ostaa luomua.
Summa summarum?
Se-ka-vaa. Nimettömänä lähteenä pysyttelevä luomulautakasamies toteaa, että luomukriittiseen keskusteluun haluaa harva lähteä julkisesti. Koko kuvan sisäistämiseen on häneltä mennyt parikymmentä vuotta. Hänen mukaansa luonnonmukaisuus on mahtava ideologia, joka menetti otteen juuriinsa kaupallistamisen ja brändäyksen myötä. Luomu ampui itseään jalkaan sillä, että alkoi tutkimatta ratsastaa yllä mainituilla markkinointiteeseillä ilman todisteita. Luomun pitäisi olla tuotannollinen lähtökohta, mutta ilman tarkkoja säännöksiä, jotta voitaisiin varmistaa sato. Tutkijoiden pitäisi nähdä vaivaa luonnonmukaisten menetelmien selvittämiseen sen sijaan, että kiistelisivät siitä, kuinka paljon porkkanassa on betakaroteenia, tai yrittäisivät tavanomaista tuotantoa mollaamalla nostaa omaa brandiään erilaisilla ja eritasoisilla vertailuilla. Jokainen tila kun tuottaa erilaista porkkanaa, hän summaa.
On sääli, että luomun tutkimus junnaa paikallaan. Tutkimukset ovat tärkeitä työkaluja sekä päätöksentekijöille että kuluttajille. Kuluttajana voi tehdä valintansa sen hetkisen parhaan käytettävissä olevan tiedon perusteella, mutta tutkimusten laadun, menetelmien ja paikkansapitävyyden kritiikki on tiedeyhteisön tehtävä. Kuluttajan pitäisi myös voida luottaa yliopistojen riippumattomuuteen ja toivoa, että julkisista varoista jaetaan riittävästi rahaa riittävän monipuolisiin tutkimuksiin. Oman lisänsä soppaan tuo media, jonka rooli tieteen popularisoinnissa ja tulosten raportoinnissa voi olla yhtä merkittävä kuin itse tutkimus.
Nyt on teidän vuoronne. Kertokaa te, lukijat, mitä tästä ajattelette? Maatalous on tietenkin niin monisyinen politiikanhaara, ettei kukaan pääse aiheesta syvällisesti kärryille muutaman päivän selvitystyöllä tai pinnallista uutisointia seuraamalla - tilanteen tulkinnassa pitäisi ymmärtää maatalouden tukijärjestelmiä, EU-politiikkaa, kaupallisten toimijoiden vaikutusvaltaa ja intressejä, historiaa, ihmisen fysiologiaa ja maaperätutkimuksia. Muun muassa.
Tästä kaikesta kuulette lisää lauantain takuukiihkeässä luomulähetyksessä klo 12.15 - 13.57 YLE Radio 1 -kanavalla! Voit heittää lisää löylyä puolesta tai vastaan kommenttiboksissa mm. kertomalla:
- miksi sinä ostat / et osta luomua?
- onko luomun hinta oikeutettu?
- mitä luomusta pitäisi tutkia?
- saako tutkimuksiin luottaa?
Asiallisia ja perusteltuja kommentteja siteerataan ohjelmassa!
Reader Comments (33)
Hieno, asiallinen ja monipuolinen juttu!
Ostan luomua, koska haluan vähentää omalla osallani myrkkyjä maailmassa.
Aina kun mahdollista suosin luomua, enimmäkseen maun takia. Kun on kasvanut persokertuksi, niin meidän keittiössä maku ratkaisee aina. Tietysti plussana tulee ravintorikkaampi ruoka ja toivo siitä, että pienyrittäjät jaksavat puurtaa, jotta on vaihtoehtoja keskusliikkeiden tarjoamille "kaikki-maistuu-samalle" -raaka-aineille.
Työskentelen myös itse päivittäin suurtalouskeittiössä ( asiakkaita päivittäin n. 650), jossa luomun raaka-aineprosentti on keskimäärin 60 %. Haastavaa, mutta palkitsevaa, kun päivittäin saadaan positiivista palutetta ruoan maistuvuudesta, ja väitän, että suuri syy tälle on luomu ja rakkaus hyvään ruokaan. :)
Olen alkanut ostaa luomua lapseni syntymän myötä. Itsestäni ei ole väliä mitä syön, mutta haluaisin että lapseni söisi mahdollisimman puhdasta ruokaa. Lapsen ruuassa hinnalla ei ole niin väliä, tärkeintä on puhtaus ja mielikuva siitä mitä hän syö. Haluaisin myös tukea lähiseudun tuottajia mutta harmi vain niitä on vaikea löytää.
Meidän perhe Etelä-Italiassa ostaa luomuna vihannekset, suoraan tuottajalta koska sillä lailla pystymme maksamaan tavistuotteiden kanssa kilpailukykyisen hinnan. Hedelmät ostamme taviksina kun ei olla löydetty sopivaa viljelijää. Luomuriisi sai jäädä sen jälkeen kun olin nakannut kompostiin useamman kilon erän tuhohyönteisen rei'ittämää ja murentamaa riisiä. Vihannekset ovat olleet tehotuotettuihin verrattuna ainakin vähemmän vetisiä, joten ehkä kuiva-aineen määrää verrattaessa saattaisimme jopa saada enemmän :)
Itse uskon ainakin, että torjunta-ainejäämät ovat pakosta pienempiä niissä kasveissa joiden viljelyyn ei torjunta-aineita käytetä. Muita taivaalta satavia myrkkyjä niissä voi toki olla. Ja vaikkei kaikkia myrkkyjä voi välttääkään, on hyvä vähentää sieltä mistä voi ja lompakollaan äänestää sellaisen tuotannon puolesta jollaista pitää... ekologisena? Eettisenä?
Suomessa luomun suosiota painaa "tapetaanhan hevosiakin" -mentaliteetti, usko siihen että kaikki kotimainen ruoka on puhdasta (minäkin uskon että Suomessa valvonta on kansainvälisesti hyvällä tasolla), ajatus siitä että luomun ostaminen on elitististä. Voi se ollakin, jos hinnat ovat paljon tavallisia tuotteita korkeammat.
Huomenna onkin toripäivä :)
Ostan luomua vain satunnaisesti. En ole ikinä uskonut "luomu on terveellisempi" -argumentteihin. En myöskään ole vakuuttunut kaukaa tuoduista jo valmiiksi homehtuneista luomuhedelmistä, ja fennoveganismi johtaa helposti aika lanttupainotteiseen dieettiin talvisaikaan. Lisäksi jos ajattelen maapallon väestöenemmistöä, luomu on rikasten juppien puuhastelua ja sillä ei voida nälkäänäkevän enemmistön ongelmia ratkaista. Valitettavasti.
Musta tulisi pyrkiä massojen ruoantuotannossa hyviin ja tiukkoihin torjunta-ainenormeihin ja käyttää bioteknologiaa mahdollisimman satoisten ruokakasvien kehittelyyn. Yhtälö on monimutkainen, ja biodiversiteetti heittää vielä lisää kapuloita rattaisiin. Ideaalioloissa tuottaisin itse omalla tontillani osan ruoastani, mutta tämäkin ajatus on valitettavan epärealistinen - aika ei vain riitä kaikkeen.
Kiitos hyvästä ja kattavasta artikkelista!
Itse pyrin ostamaan luomua kun se on mahdollista ja järkevää (huonon luomutuotteen ostaminen ei ole järkevää), koska näin maalaisjärjellä ajateltuna on todennäköistä että niissä on vähemmän myrkkyjä ja jopa enemmän ravintoaineita. Vaihtoehtoinen ruoantuotantotapa vaikuttanee myös "tavallisen" tuotannon tapohin ja normeihin. Ainakin toivoa sopisi.
Luomu on ehkä henkilökohtaisen terveyden sekä pellonpientareen eliöstön kannalta hieman parempi valinta, mutta mielestäni vaakakupissa painaa enemmän muu maailma, kuin minun ehkä-saan-enemmän-antioksidantteja -fiilistelyni. Luomulla ei koko maailmaa ruokita, siksi ostankin luomuna vain ne tuotteet joita en syystä tai toisesta pysty normaalisti tuotettuna syömään. Koska luomun sadot ovat edelleen n. 50-60 % normaalisti tuotettujen kasvien sadoista, pidän luomun suosimista elitistisenä valintana, joka ei pyri ratkaisemaan muun maailman ruoka- ja nälkäongelmaa. Luomutuotannon infrastruktuuriin ja kehittämiseen suunnattuja varoja pitäisi mielestäni siirtää tehostetun tuotannon kehittämiseen ja ongelmakohtien ratkaisuun niin, että voimme turvata jatkossa koko väestön edes jonkinlaisen ruoan saannin, eikä vain tiettyjen ihmisryhmien henkilökohtaisten valintojen mahdollistamisen.
I've never quite understood Finnish food culture. Abroad it is held in quite high regard, but after coming here and seeing supermarkets, I'm not very convinced.
For once, in central Europe, it's almost impossible to find cage eggs, which make up the majority of Finnish eggs. On the other hand, I've never seen eggs of 'free roaming chickens' that actually have space for living in here, and that's the standard where I come from. The price difference is not usually high, and the bit more people are willing to pay to keep the quality (also of living for the chickens) higher.
Next thing is the chicken meat, such a slimy mess I have never seen before. Come on, do people really want to eat broileri that mostly consists of slime? I'd rather have meat not as often and get proper one. And here bio comes in as well. It might not be more healthy, but the idea is anyway to keep the animals in more natural surroundings with more space and not feed them antibiotics.
And it makes me sad to see, that there are basically no small food shops left, where you could get local produce. Those usually have more pride in the stuff they sell and wouldn't have moldy vegetables and fruits like the big shops do.
Finns: Why are your pride in Finnish products and the reality in a supermarket (be it luomu or normal food) that far apart?
Ostan luomua useista syistä. Ympäristö: tehotuotanto on kestämätöntä ympäristön kannalta vaikka sitä pyritään säätelemään.Eettisyys: edes vähän paremmat tuotanto-olosuhteet sekä ihmisille (myrkkyjen käyttö altistaa työntekijöitä sairauksille erityisesti kehittyvissä maissa, joissa sääntely ei ole kovin hyvällä mallilla) että tuotantoeläimille. Terveellisyys: Vähemmän turhia ainejäämiä ja mahdollisesti parempi ravintosisältö. Lähi- ja pientuotannon tukeminen: ostan pääosin luomutuotteeni niin lähellä tuotettuina kuin se on mahdollista ja järkevää.
Kaikessa edellä mainitussa olen kuitenkin kriittinen. Maksan luomusta enemmän mutten järjettömiä (= turhat katteet vain brändin vuoksi).Mietin myös kenelle maksan (mieluummin pieni kauppa tai tuottaja kuin suuri, jos mahdollista valita). En usko sokeasti mihinkään terveysväittämäänja tämän vuoksi aseta luomua aina tavallisen edelle.
Kaipaan lisää pieniä ruokakauppoja ja helpompaa saatavuutta lähituotteille. Suosin reilun kaupan tuotteita luomuna tai ilman, niistä olen valmis maksamaan enemmän kuin tavanomaisesti tuotetuista.
Kaikella tällä pyrin omalta, oikesti kuitenkin varsin vaatimattomalta osaltani (tämän tieän kyllä!) vaikuttamaan siihen, millainen maailman edes vähän enemmän pitäsi olla. Näillä toimillani pyrin vähän torjumaan suuren rahan mahtia vaikka tiedän, että se on melkoisen mahdotonta tavanomaisessa arkielämässä. Tämän hetkisessä maailman ja Suomen tilanteessa luomun suosiminen on yksi pieni teko, josta on toivottavasti hyötyä myös itselle.
Yhdyn Dressan kommenttiin, eli ostan luomua silloin, kun se on mahdollista ja järkevää. Syynä luomutuotannon suosimiseen on kaikki artikkelissa mainitut asiat eli eettisyys, ekologisuus, terveellisyys, maku ja pienviljelyn tukeminen sikäli kuin mahdollista.
Yksi itselleni tärkeä syy on myös vaikuttaminen. Uskon, että omilla valinnoillani voin vaikuttaa, kertoa sekä kauppiaalle että tuottajille, millaisesta ruuasta olen kiinnostunut ja millaista toivon lisää. Yhden ihmisen valinnat eivät vielä suuria muutoksia tee, mutta tiedän, että meitä löytyy muitakin. Eipä sekään toimisi, jos kaikki ajattelisivat, että ei omilla valinnoilla ole väliä.
Omasta lähikaupastani, kauppiasvetoisesta ketjukaupasta, löydän ilahduttavan paljon luomua ja reilun kaupan tuotteita (jotka hyväksyvät vain muutaman kemikaalin, joita luomu ei hyväksy).
Dressalle. Valtaosa maailman nälkäänäkevistä on pienviljelijöitä, jotka tuottavat omalle perheelle ruoan. Entistä suurempi osa heistä on syrjäytetty omilta mailtaan suuryritysten gemopellavan ja/tai soijan viljelyn tieltä. Jos näille köyhille opetetaan luomuviljelytekniikka voivat he tuottaa tuplaten sen mitä tarvitsevat ja heiltä riittäisi satoa myös myyntiin.
Käyttämäni elintarvikkeet ovat yli 90 prosenttisesti luomua. Syitä tähän on monia. Esimerkkinä mainitsen torjunta-aineet. Kun elintarviketuotanto on ilman niitä mahdollista niin miksi ihmeessä ihminen haluaa pilata ympäristönsä ja itsensä käyttämällä viljelijänä torjunta-aineita, kuluttajana syödä jäämällistä ruokaa? Luomutuotteet ovat vierasainepitoisuuksiltaan huomattavasti pienempiä kuin tavanomaiset tuotteet. Omat lapseni ovat jo aika vanhoja, mutta nuorena he saivat kaiken mahdollisen luomuna. -90 alussa ei ollut vielä kaikkea saatavissa. Ihminen sietää yllättävän paljon kaikenlaisia vierasaineita, mutta raja tulee toisilla vastaan aiemmin kuin toisilla, jos en itse ole herkkä niin joku muu voi olla. Lisää luomutuotteita.
ITÄMERIYSTÄVÄLLISTA RUOKAA
Toivottavasti meillä syödään huomenna yhä enemmän sellaista ruokaa, jota on tuotettu pienemmällä ravinnepäästöllä. Lyhyesti sanottuna sellaisia elintarvikkeita, joita on saatu aikaan tehokkaalla kierrätyksellä ja niillä tiedoilla, joita saatiin kansainvälisestä BERAS-tutkimuksesta:
http://www.jdb.se/beras/
Tietoa on jo riittävän paljon, mutta ainoastaan ympäristötukimiljardien oikean ohjauksen avulla pääsemme eteenpäin Itämeren suojelussa. Maatalouden ympäristötuen vaikutus onkin tähän asti jäänyt melko vaatimattomaksi.
Luomu olisi voinut olla Suomen vahvuus ja erikoistumissuuntaus, mutta mahdollisuudet menetettiin. Osasyynä on viranomaisten turhan tiukassa luomubyrokratiassa. Joka tapauksessa luomun tärkein anti (erityisesti karjatalouden osalta) on ollut sen todistamisessa, että maidon- ja lihantuotanto voi tapahtua HUOMATTAVASTI ympäristöystavallisemmin kuin nykyinen tavanomainen tuotanto. Esimerkiksi Kärsämäellä on suuri lyspykarjatila, jolla on 250 lehmää, 4 lypsyrobottia ja joka toimii ilman väkilannoitteita jo vuodesta 1991. Tällaiselle tilalle pitäisi myöntää Itämeri-palkinto (tässä tapauksessa Perämeri-palkinto).
Lainaus: "Ruotsin maatalousyliopiston professori Holger Kirchmannin mukaan typpeä ja fosforia huuhtoutuu karjanlannasta enemmän kuin väkilannoitteesta ja luomutuotantokin on riippuvainen ulkoa tulevista ravinteista".
Holger Kirchmannia ei voida ainakaan syyttää tieteellisestä puolueettomuudesta. Sen verran tunnettu ja kiivas luomun vastustaja hän on aina ollut. Tuo ylläoleva väite pitää osittain paikkansa ja menee osittain maalista ohitse.
Ongelman ydin on siinä, että monet tavanomaiset karjatilat ostavat väkilannoitteita VAIKKA heillä olisi tilalla jo samat ravinteet lannan muodossa. Siksi muunmuassa pitkään on vaadittu, että karjatilat saisivat levittää lannansa myös syksyllä...., joka on täysin hölmöläisten touhua. Ei kukaan järkevä viljelijä levittäisiä väkilannoitteita syksyllä.
Tila, joka luopuu väkilannoitteista, levittää lannansa vain kasvukauden aikana (kevät- ja kesälevitykset), jolloin kasvusto käyttää sitä lähes kokonaan hyväksi. Syyslevitykset ovat täysin pannassa ja itämeren kannalta aika tuhoisiakin. Suomen maatalouden ympäristötukisääntöjen mukaan lantaa voidaan kuitenkin edelleen levittää 15.10 asti ja "silloin kun maa on sulaa ja kuiva" jopa 15.11 asti.... ja ympäristötukea maksetaan.
Tätä Kirchmann ei kerro, koska juuri siksi "typpeä ja fosforia huuhtoutuu karjanlannasta enemmän kuin väkilannoitteesta"......siis tavanomaisilla karjatiloilla.
Olen luomuviljelijä, luomu-kuluttaja ja luomukauppias. Luomuelintarvikkeiden käyttöasteeni on ainakin 90%. Aina ei ole ollut näin. Olin ennen aivan tavallinen kuluttaja, joka ihmetteli tällaista luomuhöpinää ja miten ihmiset voivat antaa itseään huijattavan! Ymmärrän aivan täysin kuluttajia, jotka edelleenkin ajattelevat samoin. Mistä me saamme luomuoppia, emme mistään. Koululaitoksemme tulisi ehdottomasti ottaa luonnomukaisuus kaikelta osin opetuksessa huomioon jo ala-asteella. Kaikki mikä on vierasta, mitä emme itse näe on pelottavaa eikä missään nimessä uskottavaa. Itselläni silmät avautuivat , kun ryhdyin luomuviljelijäksi. Näen ne eri tavat miten maata hoidetaan; tuhoammeko väkilannoittella maaperän niin, ettei siinä enää mikään kasva vai säilytämmekö maan tuleville sukupolville? Ja se on ihan puppua, kun jossain näkee ja kuulee epäilyjä luomusertifioidun tuotteen aitoudesta. On kyllä niin valvottua, että vilpin mahdollisuutta ei ole.
Dressan tieto on siinä mielessä väärää, että nykyisten tutkimusten mukaan luomuviljelyllä pystytään jopa parantamaan satoja! Kannattaa käydä tutustumassa www.luomu.fi sivustoon, aiheesta löytyy paljon tutkimustuloksia. Uusin koskee riisisatoa Filippiineillä.
Olen näiden eri luomuroolieni kautta saanut melko kattavan kuvan luomualasta Suomessa. Suurimmat puutteet ovat mielestäni a) huono tiedon jakelu (sitä on saatavilla jos osaa etsiä) sekä b) kysynnän ja tarjonnan huono kohtaaminen. Luomutuotteita on saatavilla, mutta valitettavasti moni tuottaja joutuu myymään tuotteen edellämainituista syistä tavanomaisena. Nämä puutteet johtuvat pitkälti siitä, että Suomesta puuttuu vahva luomualankattojärjestö. Tähän on monia syitä, mm. valtion suhtautuminen luonnonmukaiseen tuotantoon.
Pyrin ostamaan kaikki elintarvikkeet luonnonmukaisesti tuotettuina.
Kaupoissa hinnat ei todellakaan ole oikeutettuja, kaikki muu ruoka sisältää siihen kuulumattomia E-lisäaineita ja luonnonmukaisesti tuotetun hintaan on laitettu ilmaa reilusti, vertaa mitä ne maksaisi suoraan tilalta tai tukusta ostettuna. Terveellisestä ja luontoa kunnioittavasta elämäntavasta sakotetaan?
Minäpä ehdotan E-lisäaine veroa, siitä saatavilla tuloilla voitaisiin tukea luonnonmukaista kasvatusta ja tutkimuksia satojen parantamiseen vihreällä teknologialla.
Nykypäivänä käsitetään lisäaineilla kuorutetut ja ylipakatut ruuat normaaliksi ja ruoka joka on lähinnä oikeata alkuperäänsä mitään siihen lisäämättä on keksitty alkaa kutsua mystisellä "Luomu" nimellä ja heittää hatusta hirveitä hintoja kylkeen.
Geenimuunneltu ruoka tästä vielä puuttuisi, odotahan vain. Kaikki varmasti haluavat että jätti torjunta-aine firmat omistavat patentilla 90% maailman sadoista.
Penn & Tellerissä luomuun liittyvät positiiviset uskomukset kyllä tyrmättiin.
Luomun terveellisyyttä ei ole vahvasti todistettu*, luomulihantuotanto ei ole merkittävästi tavallista eettisempää, makuerot eivät ole mitenkään kiistattomia ja luomutuotanto on hiilisyöppöä.
Luomu kokonaisuudessaan haiskahtaa viherpesulta, koska sillä on kuitenkin vain hyvin pieni ero muuhun tuotantoon ja se kääntää huomiota pois oikeasti eettisestä kuluttamisesta. Ympäristötietoinen länsimmaalainenkin pystyy toimimaan paljon ekologisemmin ilman luomua. Riisin voi vaihtaa perunaan ja kotimaiseen pastaan. Lihansyöntiä ja maitotuotteiden käyttöä voi vähentää reippaasti vaikkei olisi valmis lopettamaan sitä kokonaan. Kaloissa voi suosia kotimaista ei-kasvatettua kalaa ja vihanneksissa kesäisin kotimaista ja talvisin Euroopasta tuotua (kasvihuonekasviksilla kun on isompi ekologinen jalanjälki kuin tuontikasviksilla). Jos näiden toimien lisäksi haluaa vielä syödä osan ruuastaan luomuna, se on toki ihan hyvä lisä, mutta paljon merkittävämpiin ympäristövaikutuksiin pääsee ihan oikeasti miettimällä mitä syö ja luopumalla jostakin.
Lisäksi maailman nälkäongelmaa ei voi mitenkään ratkaista tehottomalla, paljon viljelymaata vaativalla luomulla, eli tehoton ja ainakin toistaiseksi hintava luomutuotanto jää pakostakin rikkaiden länsimaisten puuhaksi. Voi kysyä, estääkö se suorastaan esimerkiksi terveellisempien, halvempien ja ympäristöystävällisempien keinolannoitteiden kehittämistä, kun tietoiset kuluttajat pesevät kätensä asiasta ostamalla luomua.
-----
* Terveellisyystutkimuksista pilkunviilausta: Tieteessä puhutaan tilastollisesta _merkitsevyydestä_ (engl. statistical significance), ei merkittävyydestä. Merkitsevyys tarkoittaa sitä, ettei ole kovin todennäköistä että ero tutkittavan asian (vaikka luomuruoan) ero vertailuryhmään (vaikka normaaliin ruokaan) olisi sattumalta syntynyt, siis näytteissä olevan satunnaisvaihtelun aikaansaama näennäisero. Eli korrelaatio vaikka terveyden ja luomunsyönnin välillä on niin vahva että voidaan melko luotettavasti sanoa, että terveys tosiaan hyötyy luomusta. Se, onko tietyn tutkimuksen tulos _merkittävä_, eli onko sillä painoarvoa, on taas ihan eri kysymys...
ruoan ymmärtäminen energiana laajentaa automaattisesti omat valinnat koskettamaan paitsi fyysistä ympäristöä myös kaikkea sitä joka, tarkastelijasta riippuen, antautuu kategorisessa keskustelussa tai argumentaatiossa esimerkiksi 'eettiseksi ajatteluksi', 'kestäväksi elämäntavaksi', 'luontoystävällisyydeksi'/'luonnonmukaisuudeksi', 'terveellisyydeksi' tai toisaalta vaikkapa erilaisiksi erityisdieeteiksi, kasvis-tai eläinpohjaisiksi tai niiden eri muodoiksi.
energialla ei tarkoiteta tässä välttämättä kaloreita tai jotenkin kovin 70-lukulaiselta ruoka-aineympyräajattelulta haiskahtavaa ravinnepitoisuuksien mittausta, vaan sitä yksinkertaista tosiasiaa että yhtä paljon kuin fyysistä ravintoa, ruoka merkitsee mielikuvia, tuoksuja/hajuja, värejä, keveyttä/raskautta, yhteyttä maahan - sen hankkimiseen/tuottamiseen liittyviä vaiheita sekä niiden kautta todentuvaa kosketusta siihen todellisuuteen jossa puhdas vesi tai ruoka eivät ole 'hyödykkeitä'; itsestäänselvyyksiä, kulutusvalintoja kaupan kassalla tai vaihtoehtoisia tapoja vaikuttaa ilmasto- tai eilinkeinopoliittisesti, vaan jotain jolla on suora ja hyvin konkreettinen yhteys siihen mitä olemme, niin fyysisesti kuin muillakin tasoilla.
edelleen, tähän liittyen ruoan puhtaudella tarkoitetaan siten oleellisesti muuta(kin) kuin vähäisiä torjunta-ainejäämiä tai hygieenistä tuotantoketjua; perimmiltään puhtaus on itse pyydetyn/tuotetun/poimitun ja valmistetun ravinnon puhtautta, sisäinen tila jota mitkään tuoteselosteet eivät kykene korvaamaan ja jonka vastakohdaksi kaikenlainen tehotuotanto tulee aina asettumaan, väistämättä. puhtaus ei siten vaadi tai edellytä tai merkitse valvontaa, direktiivejä, poliittisia linjauksia, mittauksia tai niitä puolustamaan/vastustamaan asettuvia argumentteja tai keinoja vaan yksinkertaisesti herkistymistä, mahdollisuuden antamista omalle keholle ja mielelle osoittamaan mistä ravinnossa lopulta on kysymys.
tämän herkkyyden blokkaaminen esimerkiksi erilaisin markkinasuggesitiivisin keinoin (suosi suomalaista, tarkkaile hintoja jne.) tai millä tahansa muulla tavoin manipuloiden merkitsee samalla puhtauden kvantitavisoitumista, sen alistumista raja-arvoiksi, terveyteen, ulkonäköön, elinkeinoihin, kohdistuviksi fasistisiksi ultimaatumeiksi joiden ainoa tehtävä on asettaa tai vahvistaa jokin keinotekoinen (moraalinen) ideaali jonka tavoittelu estää näkemästä yksinkertaisia tosiasioita - ja jonka em. herkistyminen osoittaa välittömästi absurdiksi ja vahingolliseksi. jokainen voi itse päätellä tämän mekanismin ylläpitäjän ja sen funktion - ja ottaa samalla takaisin valta päättää omasta ruoastaan, kehostaan ja hyvinvoinnistaan.
omalla kohdallani luomussa on siten kyse eräänlaisesta korvaavasta menetelmästä varmistaa ruoan alkuperä sekä se että ravinnokseni valikoituu jotain joka on ainakin suurimmaksi osaksi hyvien ja rakentavien intentioiden, aikomusten ja ajatusten vaikutuspiirissä. se merkitsee jonkinasteista varmuutta, luottamusta joka ylläpitää yhteyttä em. puhtauden prosessiin, ehkä jonkinlaista valveutuneisuutta joka EI merkitse eettistä ylemmyydentuntoa, tarvetta tuomita tai ottaa kantaa tai muodostaa hyödyttömiä mielipiteitä muunlaisista valinnoista vaan kunnioitusta joka antaa mahdollisuuden arvioida niin ruokaa kuin ympäröivää todellisuuttakin suhteellisen vapaana erilaisista niihin liittyvistä ennakkokäsityksistä - sekä tutkimuksista ja niiden päivityksistä, vastakkainsetteluista, surkuhupaisasta 'eettisestä keskustelusta' (jota ei yksinkertaisesti ole todellisuudessa edes vielä aloitettu) sekä kaikesta siitä puolittaisesta hukkaenergiasta joka kiertää kehää niiden ympärillä.
Kommentoitava radio ohjelmassanne kuultua. Itse en voi syödä sian lihaa sen maun vuoksi. Maku siihen meni jo lapsena. Silloin tällöin maistelen ja pari kertaa tullut vastaan ihan syötävän makuinen sian liha. Olisiko se paha maku sian lihassa se stressi, mistä Maulavirtakin puhui lähetyksessä?
Olen pienituloinen, mutta ostan luomua, koska köyhän ei kannata ostaa halpaa.
Tuotantoeläinten kohtelu on minulle tärkeä asia. Siksi ehdotankin, että perustettaisiin liha-ja maitotuotteille ja muille eläinperäisille tuotteille sertifiointijärjestelmä, jonka avulla kuluttaja voisi olla varma, että eläintä/eläimiä on kohdeltu kunnolla elinaikanaan.
Varsinainen luomu kaikkine ruokintarajoituksineen on varmaan aika raskas ja kalliskin tuottajille, mutta eläinten hyvä kohtelu vaatisi vain hyvät tilat ja tietysti hyvän ruuan ja lopuksi armeliaan lopetuksen.
Kunnon elämä- sertifikaattia nyt speksaamaan!
Onko kukaan kuluttaja koskaan haistanut roundup -myrkkyä tai mitä tahansa kasvinsuojelu-ainetta? Ne haisevat todella kuvottavilta ja maajussit joutuvat niitä haistelemaan ja käsittelemään. Kasvinsuojeluaineiden haju tuo kalman ja kidutuksen hajun mieleen.
Miksi ihmeessä vähänkään vihertävissä keskusteluissa sorrutaan aina siihen argumentaatiovirheeseen, että "eihän tällä luomulla kuitenkaan pelasteta maailmaa"? Jos ohjelma käsittelisi maailmanpelastamista, argumentin ymmärtäisi, mutta jos ohjelma käsittelee luomua, niin en jummarra. Sinäkin, Jaana, sorruit tähän, voivoi...
Toinen hurskastelun paikka on tuo nälkäkysymys: eihän tällä luomulla poisteta maailman nälkää. Poistetaanko nälkä siten, että kaikki ihmiset syövät lihaa 75 kg vuodessa kuten suomalaiset? Poistetaanko suomalaisen autoilun yleistämisellä kaikkeen maailmaan ilmansaasteet? Miksei näistä puhuta? Eikö kategorista imperatiivia pitäisi soveltaa kaikkeen, jos kerran sille tielle lähdetään?
MEHUTESTI RADIOSSA.
Kurviskalta pitäisi kysyä, miten hän käsitteli mehupurkkeja juuri ennen lasiin kaatamista!
Ravistiko?
Kiitokset ohjelmasta! Olitte saaneet mielenkiintoiset vieraat studioon, ja oma toimituksellinen osuutennekin oli varsin onnistunut. Tässä otetaan huomioon se, että Katjallahan ei vielä ole niin paljoa kokemusta tästä, varsinkaan suorista lähetyksistä. Hienosti suoriuduttu! Aihe oli tärkeä, ja pidin ristiriidasta, joka syntyi Maulavirran tarkoituksellisen provosoivista kommenteista (mielipiteistä?) ja Eviran johtajan tiukan asialinjan vastauksista.
Saksassa EU-direktiivin mukaan kaura voidaan tuleennuttaa glyfosaatilla. Glyfosaattikauraa ei Suomessa ole. Lemmikkilinnut kuolevat näihin. Nämä linnut kuoevat myös espanjalaiseen kurkkuun.
Viljakasvien korrenvahvistin eli kasvunesto siirtyy myös jyvään. Tämä näkyy allergisena raktiona. Luomujauhoissa ei ole korrenvahvistinta tai glyfosaattia.
Kiitos kaikille kommentoineille ja kannustaneille! Jälkilöylyjä heitellään täällä niin pitkään kun asiaan riittää, joten juttu jatkukoon. Kirchmann on muuten luvannut palata Uudelle Mustalle saamaansa kritiikkiin, joten laitanpa proffasn kommentit tänne kun jos ne ikinä saan. :)
Heippa, mielenkiintoinen ohjelma lauvantaina (20.3.2010). Luomus vrs whatever? Melkein kaikki ihmiset elää omaa elämää omaan vauhtiin ja tyyliin, elämä on melkein niinkuin bell curve, alussa enemmän puhtia ja vauhtia, välillä tasaantuu ja loppu elämä voi mennä nopeemmin tai hiitaammin alas. Muistan 70's luvulla kun autot tankittiin pensalla missä oli lyijyä ihan logisestä syystä, sitten tuli tietoon että lyijy on vaarallista ihmisille, alussa kuulosti ihan mahdottomalta tehdä muutos että lyijy jäisi pois pensa kone autoista. Muistan myös 70 luvulla kun mentiin Drive In Movies, siellä oli; e.g. mainoksia, Charles Bronson- Camel, ja monta muuta "Idols", ketkä oli Mr. Marlboro etc. 90's tuli tiedoksi yleisesti että second hand smoke on myös vaarallinen terveydelle, tuntui ihan mahdottomalta että miten tupan nauttijat/käyttäjät lopettasivat polttamisen ravintoloissa, mutta ihme kyllä että common sense prevailed. Luomus vrs whatever? ohjelma toi minulle sellaiset ajatukset ja monta muuta asiaa mihin humanity on vaikuttanut maapallossa. E.g.50', 60's suuret tehtaat monissa maassa juoksi rahan ja tuottamis himojen perässä sellaisella kuohussa että mikään muu asia ei vaikuttanut heidän toimintaan. Kaikki saaste vedet ne laskivat puhtaisiin järviin ja jokeihin. Jos pysäytti niitä johtajia ja kysyi "miten on joki ja järvien veden laita, pysyykö ne puhtaana, voiko uida vedessä ja syödä kaloja"? Ne varmaan vastasi "joo. joo. kyllä kyllä, ei mitään huolia", heillä oli sitten kiirettä pitää huoli hyvästä ja suuresta tuodannuksesta ja korkeasta revenue, että he menestyisivät erittäin loistavasti. E.g. upea uusi auto, loistavan rikas talo, kesä mökki, moottori vene, ja paljon matkoja ulkomaille. Ihminen intohimossa erittäin helposti tulee "tunnel vision", ja se sitten vaikuttaa kaikkeen elämän päätöksiin ja vähentää ympärisöjen havaintoon, oli sitten ihmiset tai luonto. Bye to greed, welcome common sense. Thanks for the program.
Ostin suoraan tilalta luomu nautaa, joka on kasvatettu heinällä. Maku on upea!
Ohjelman mehutesti vaikutti luotettavalta. Toistettavuushan on yksi tieteellisen tuloksen ominaisuuksista, ja tämä oli jo kolmas näkemäni testi, jossa luomu hävisi maussa tavalliselle. Tosin ensimmäinen ohjelmassa, jossa yritettiin todistella luomun paremmuutta!
Lähestyn aihetta lähinnä tuottajan näkökulmasta.Ostan luomutuotettua kotimaista lähinnä sen takia, että se takaa edes sen vähäisen tuotantomme mikä meillä on. Luomutuotanto on meillä hyvin tukisidonnaista mutta on myös osa tuottajista niitä "hörhelöitä", jotka jatkaisivat luomuna tuesta riippumatta. Itse en kanna huolta siitä mitä ihmiset yleisesti ottaen syövät, syököön minun puolestani vaikka sitä maata tai rounduppia muutaman kilon päivässä. Se on jokaisen oma asia.
Niin kauan kun maataloudella yleisesti menee huonosti maassamme, vaikuttaa se näköjään myös haitallisesti luomuun. Rahaa ei riitä laadukkaaseen tutkimukseen eikä luomun kehittämiseen. Vuosikymmenet kinastellaan samoista asioista eikä mitään oleellista kehitystä tapahdu. Valvonta sensijaan kehittyy ja siihen tuntuu varoja löytyvän.
Biodynaamisen viljelyn ajatuksia ja lähtökohtia pidän hyvinä. Luomutuotantoyksikkö pitää olla tasapainoinen kaikessa suhteessa, niin ihmisten kuin eläinten ja ympäristön suhteen. Tämä tasapaino tuntuu unohtuvan tänäpäivänä muillakin elämän aloilla.
Kritiikitön usko luomun voimaan on melko rasittavaa. Katsokaa Penn&Teller Organic Food jakso, josta todennäköisesti Uusi Mustakin on saanut ideansa. Käytännössä kaikki luomun edut ovat kyseenalaistettavissa ja ala todella tarvitisisi lisää tieteellistä tutkimusta uskomusten sijasta.
Penn&Tellerin kanssa on toki oltava kriittinen, mutta yhtälailla he tarjoavat kriittisen näkökulman luomun palvontaan. http://www.youtube.com/watch?v=ENF-2RWIGQw