Ihmeöljyä hinnalla millä hyvänsä
Terhi Hautamäki
Jos kosmetiikan raaka-ainetta mainostetaan ainutlaatuisen kalliina ja harvinaisena, alkavat minulla soida hälytyskellot päässä. Tällaisiin kuuluu ihovoiteiden tämän hetken villitys, marokkolainen arganöljy, jota markkinoidaan ravitsevana ja nuorentavana ihmeaineena. Siinä on iholle tärkeää E-vitamiinia, antioksidantteja ja rasvahappoja. Arganöljyllä on hoidettu ekseemoja, palovammoja ja särkeviä niveliä. Sydänystävällistä öljyä käytetään myös ruoanlaitossa.
Raaka-aine löytyy Marokon aavikolla kasvavan Argania Spinosa -puun hedelmistä. Hedelmäkivet rikotaan käsin ja niiden sisältämistä siemenistä uutetaan öljyä.
Uhanalainen arganpuu on Unescon suojelema, mutta paikallisilla on lupa poimia hedelmiä. Alueen naiset ovat kautta aikojen suojanneet arganöljyllä ihoaan tuulta ja hiekkamyrskyjä vastaan.
Suomen viimassa taapertaessa tulee olo, että juuri tuota ihoni kaipaisi! Mutta ennen kuin riennän ostoksille, mieleen herää pari kysymystä:
1. Miten mahtaa käydä paikallisten tekijöiden, kun suuryritykset ovat rynnineet noin rajallisille apajille?
2. Kuinka uhanalaisen kasvin öljyntuotanto riittää, jos me kaikki alamme ravita naamamme berberinaisten ihmevoiteella?
Yksi vastaus löytyy ranskalaisesta Alternatives Economiques -lehdestä (4/2009). Toimittaja Cécile Raimbeaun artikkeli kritisoi arganöljyyn hurahtanutta kosmetiikkateollisuutta paikallisten sosiaalisten yritysten polkemisesta.
Paikalliset jäävät kosmetiikkafirmojen jalkoihin
Marokon argan-alueelle nousi 90-luvun lopulla tuettuja osuuskuntia arganöljyn terveysvaikutuksia tutkivan professori Zoubida Charroufin ajatuksesta. Kun kansainväliset kosmetiikkayritykset rynnistivät apajille vuonna 2004, osuuskunnat jäivät voittoa tavoittelevien yritysten jalkoihin.
Kuva: global-lab.org
Yritykset vaalivat imagoa arganöljyn avulla työllistyvistä berberinaisista. Todellisuudessa niillä ei ole mitään tekemistä sosiaalisten yritysten kanssa”, Charrouf kritisoi artikkelissa.
Paikallisten osuuskuntien sijaan yritykset rohmuavat hedelmäkivien siemeniä tukkukauppiailta alle seitsemän euron kilohintaan. Tukkukauppiaat puolestaan hankkivat ne yksittäisiltä maanviljelijöiltä, jotka eivät pysty neuvottelemaan hinnoista, eikä heillä ole takanaan osuuskunnan turvaa. Koska hedelmäkiviä ei voi rikkoa kunnolla koneella, teollisuus ostaa raaka-aineensa valmiiksi kuorittuina.
”Työntekijällä menee noin kaksi päivää tuottaa 2,5 kiloa raaka-ainetta, joka kuluu yhteen litraan arganöljyä”, kertoo argan-osuuskuntien yhdistyksen puheenjohtaja Taârabt Rachmain ranskalaislehdessä.
Ihmeöljyä, mutta millä hinnalla?
Yritykset jyräävät paikalliset valmistajat myymällä öljylitran Marokossa alle parinkymmenen euron pilkkahintaan. Me Euroopassa maksammekin sitten vähintään kymmenkertaisen hinnan.
Kuva: locco.fi
Helsinkiläisen Locco Oy:n tuotevalikoimassa argan-voita saa 263 euron litrahintaan, kun kasvovoiteen litrahinta kipuaa 790 euroon. Locco Oy edustaa ranskalaisen Senteurs du Sudin kosmetiikkatuotteita ja ilmoittaa, että Senteurs du Sud ostaa arganöljyn suoraan valmistajilta osallistuen näin kansainväliseen solidaarisuusliikkeeseen.
Arganöljyä löytyy myös esimerkiksi Dr. Hauschkan huulipunista ja Yves Rocherin kuorintavoiteista ja kasvonaamioista.
Tarkkaa tietoa öljyn alkuperästä tuntuu olevan vaikea saada.
Yves Rocherin tuotetiedottaja Liisa Sippola selvittää Ranskan pääkonttorista, että arganöljy on valmistettu "marokkolaisessat tehtaassa", se on "paikallisten kerääjien (naisten) poimimaa", ja alihankkija tukee maataloutta ja koulujärjestelmää lahjoittamalla varoja paikallisen yhdistyksen käyttöön jokaista myytyä raaka-ainekiloa kohti.
Dr. Hauschkaa valmistavan Wala-kosmetiikkayhtiön tiedottaja, Inka Bihler kertoo sähköpostitse, että he käyttävät arganöljyä hyvin pieniä määriä. Hänen mukaansa yhtiön ei ole taloudellisesti mahdollista jalkautua paikan päälle varmistamaan raaka-ainetuotannon sosiaalisia standardeja, kuten he toimivat muiden luomuraaka-aineiden hankinnassa. "Arganöljyn tapauksessa meidän täytyy luottaa dokumentteihin, jotka hyvämaineinen sertifioitu öljyntoimittajamme on meille antanut", Bihler kertoo.
Yksi asia näyttää varmalta: ihmeöljyä ei riitä loputtomiin. Raimbeaun mukaan uhanalainen metsä ei enää uusiudu ja hedelmiä yritetään saada putoamaan ennen aikojaan, mikä tuhoaa seuraavan kukinnan.
Ihmeainetta tai ei, on vaikea kuvitella, että juuri tämän uhanalaisen puun öljy olisi pakollinen lisä kylppärini kaappiin.
Kuvat: öljylasi
Terhi Hautamäki / YLE Uusi Musta
Reader Comments (5)
Todella kiinnostava artikkeli, kiitos! Osoittaa vain sen, miten vaikeaa tuotteiden eettisyydestä ja ekologisuudesta on todella päästä selville.
Viimeinen lause jäi mietityttämään. Tai ehkä ylipäänsä koko problematiikka sen välillä, olisiko parempi ostaa jotain kenties uhanalaistakin ainetta "reilun kaupan" säännöillä vai kokonaan boikotoida sen käyttöä. Kirjoittaja tuntuu lopussa ottavan kantaa boikotin puolesta. Toisaalta, paikallisille voisi olla suurempi hyöty siitä, että ainetta ostettaisiin nykyistä pienempiä määriä, mutta paremmalla hinnalla ja kauppaehdoilla. Eli silloin boikotin sijaan olisi syytä tukea paikallisia osuuskuntia - jos niitä siis enää edes on toiminnassa! Toisaalta jos aine on todella uhanalainen tai kauppaehtoja ei pystytä valvomaan, voi boikotti olla aiheellinen, mutta se saattaa tarkoittaa sitten jonkun elinkeinon romahtamista...
Ja tätä argan-öljyähän on lisäksi mm. Ruohonjuuren myymissä BIO -sertifioiduissa karitetuotteissa.
Hienoa, etta nostitte tallaisen asian esiin! Itselle ei olisi ainakaan muuten tullut mielenkaan kiinnittaa tuohon oljyyn mitaan huomiota. Nyt aion jatkossa tarkistaa, ettei sita ole missaan ostamassani tuotteessa.
Hyvä artikkeli! Itse olen tutustunut ko öljyyn ranskalaisessa keittiössä. Pähkinäisen ja mantelisen makunsa takia tätä, yhtä maailman kalleinta ruokaöljyä, käytetään Marokkolais-tyylisten ruokien ja esim salaattien maustamiseen. Ja biona tietysti, terveysvaikutteista puhumattakaan. Jotenkin helpommin hyväksyttävämpi käyttötarkoitus , kuin (riisto)käyttö ikuisen nuoruuden tiellä.
Olen itse ostanut Argan öljyä (ruoanlaittoon sopivaa sellaista) suoraan marokkolaisilta sosiaalisilta yrityksiltä tai farmeilta. Se on ainoa tapa varmistua tuotteiden reilusta alkuperästä. Se on todella hyvää salaatissa, maku pähkinämäinen ja hieman karvas.