Reseptikoulu pt. 11: nokkospizza
Noora Shingler
Taikina:
- 5 dl luomuruisjauhoja
- noin 7 dl luomuvehnäjauhoja
- 1 pss. kuivahiivaa
- 2 tl suolaa
- 5 dl lämmintä vettä
- 1 dl oliiviöljyä
Valmista ensin taikina. Sekoita 42 asteiseen veteen hiiva, öljy ja suola. Lisää ruisjauhot ja 5 dl vehnäjahoja ja alusta taikina. Vaivaa koneella tai käsin, kunnes taikina irtoaa kulhon reunasta. Peitä ja jätä ainakin tunniksi nousemaan.
Valmista sillä välin tomaattikastike sekoittamalla ainekset keskenään.
Tomaattikastike:
- 3 dl tomaattipyrettä
- 2 dl kylmää vettä
- 1 tl suolaa
- 1 tl oreganoa
Huuhtele nokkoset kuumalla vedellä ja kuivaa salaattilingossa tai siivilöi vedestä ja levitä keittiöliinalle.
Soseuta peston ainekset sauvasekoittimella ja pidennä pesto lopuksi tilkalla vettä, jotta se on koostumukseltaan juoksevan jogurtin paksuista. Mausta suolalla ja tarkista maku.
Nokkospesto:
- 1l nokkosia
- 1-2 valkosipulin kynttä
- 0,75 dl oliiviöljyä
- 0,75 dl rypsiöljyä
- 1 dl pinjansiemeniä (tai esim. manteleita, kurpitsan siemeniä..)
- 1 sitruunan mehu
- 1-2 dl kylmää vettä
- suolaa
Pizzan päälle:
- 400 g mozzarellaa
- 4 tomaattia kuutioituina
Kuumenna uuni 220 c asteeseen.
Jaa taikina neljään osaan ja sirottele päälle vehnäjauhoja. Muotoile osa käsissäsi palloksi ja kaulitse leivinpaperilla pyöreäksi ja noin 3mm paksuiseksi pizzapohjaksi. Levitä tomaattikastiketta pohjalle, jätä taikinaan 2cm reuna. Ripottele tomaattikastikkeeseen tomaattikuutioita ja mozzarellaa. Paista uunissa kunnes pohja on kypsää ja juusto sulanut kauniisti.
Kun nostat pizzan ulos uunista, lusikoi pestoa reilusti pizzan päälle ja nauti kuumana. Pesto sopii myös esim. dippikastikkeeksi tai salaatin ja kalan kanssa.
Makukommentit: NOKKOSPESTO ON IHAN SAIRAAN HYVÄÄ! Sekä miehen että minun mielestä. Ihan supermegaherkkuhyvää. Tosin: pohja oli liian paksu — tai sitten pidin pizzaa uunissa liian vähän aikaa. Pidin ekaa pizzaa uunissa vartin, ja toista reilut 20 minuuttia, mutta pohja oli keskeltä molemmissa raaka. Homma korjaantui kolmannen pizzan kohdalla, kun kaulitsin pohjan huomattavasti ohuemmaksi ja annoin pizzan olla uunissa reilun vartin. Kuvassa ohutpohjainen versio pizzasta, ennen pestopimppausta. Heitin päälle jääkaapista kevätsipulijämät, jos siis ihmettelet mitä vihreää sinne on sekaan eksynyt :)
... ja pestollinen pizza-ateria näyttää tältä:
Heitin siis kuvaan pizzan päälle pari raakaa köntsää juustoa ja tomaattia, lähinnä esteettisistä syistä. Mies oli sitä mieltä, että ilman niitä homma maistuu paremmalle.
... ja miksi nokkonen onkaan niin terveellistä? Luepa aikaisempi blogaukseni ja katso myös nokkosjahtivideoni!
Kokeile myös nokkos-smoothieta, resepti Yle Olotilassa.
Reader Comments (12)
Mikä on paras tapa säilöä nokkosta, jotta ravintoaineet säilyisivät? En haluaisi kuumentaa nokkosta - sitä ilmeisesti pystyy syömään ryöppämättäkin?
Itse suosin kuivaamista. Huuhtelen, ravistan mahdollisimman kuivaksi, leikkaan lehdet irti ja kuivaan ne. Kuivattua, murskattua nokkosta voi sitten lisätä taikinoihin, pirtelöihin, keittoihin...
Annika:Mä juuri pakastin nokkosia, mutta Liisan tapa on kyllä ekologisempi, ei mene turhaa sähköä. Ravintoaineiden säilymisestä en osaa satavarmasti sanoa, pitää selvittää asiaa. palaan tähän!
Voikukkapesto (n. 1 dl valmista pestoa)
3 dl nuoria voikukanlehtiä
2 rkl raastettua mustaleimaemmentalia
2 rkl pinjansiemeniä
1 pieni valkosipulinkynsi
n. 0,5 dl (kylmäpuristettua) rypsiöljyä
suolaa ja mustapippurirouhetta
Hienonna tehosekoittimessa voikukanlehdet. pinjansiemenet, kuoritut valkosipulin kynnet, juustoraaste ja osa öljystä. Lisää öljyä, kunnes saat mieleisesi paksuisen ja tasaisen kastikkeen. Mausta suolalla ja pippurilla makusi mukaan. Nauti pastan kanssa tai leivän päällä.
Sovelsin ohjetta sen verran että käytin auringonkukansiemeniä, ja notkistin tahnaa vielä vähän vedellä. Hyvin toimi!
Nokkosesta on ristiriitaisia ohjeita raskauden/imetystä ajalle, kun onhan sillä entisaikaan tehty aborttejakin, mutta varmaankin kohtuudella voi käyttää, riippuen kasvupaikasta tietenkin. Itse varmuuden vuoksi ainakin lähinnä kuivatan ja säilön odottamaan myöhäisempää käyttöä.
Kaupungista on kyllä vaikea löytää nokkosia, jotka eivät olisi lähellä tietä tai potentiaalisesti kasvaisi koiranskeidassa. Jossakin muuten luin, että Helsingissä tarvittaisiin kaupungin lupa, mutta tiedä sitten. Kaipa rauhoittamattomien kasvien kerääminen kuuluu edelleen jokamiehenoikeuksiin.
Itse ryöppään nokkosen varmuuden vuoksi ennen kuivaamistakin, vaikka siitä aiheutuvat hajuhaitat saavat aivan itsenikin haukkomaan henkeään - miehestä puhumattakaan.
Moi! PIeni tarkennus reseptiin, jos siis käyttää tomaattikastikkeeseen tomaattimurksaa, niin silloin ei tarvita vettä ollenkaan. Vesi on tomaattikastikkeessa siis vaan pyreen notkistajana . Itse olen Kotipizzavuosieni jälkeen tottunut tekemään pizzaan soosin nimenomaan pyreestä, mutta sehän on makuasia.
Söin muuten pari viikkoa sitten ravintolassa ruoan kanssa voista, sitruunamehusta, suolasta ja pippurista tehtyä kastiketta, johon oli heitetty raakoja, käsittelemättömiä nokkosen nuppuja ja ne olivat taivaallisia! Sitruunamehun happo siis pehmentää nokkosten pistävät osiot, siksi esim. pestoon ei kannata käsitellä nokkosia muuten kuin pesemällä.
Mihin siis perustuu nokkosten ryöppääminen? Onko se joku vanha suomalainen tapa, joka on jäänyt elämään, sillä en itse saanut mitään vatsavaivoja pestostani taikka tuoreista nupuista. Mm. joillekin kavereille on opetettu, että esimerkiksi kantarellit tulisi aina kiehauttaa vedessä ennen käyttöä, mutta tämä on ihan turha työvaihe ja pelkkä hassu tapa.
Ryöppääminen poistaa karvautta ja vähentä nitraattia. Nitraatti heikentää hemoglobiinin kykyä kuljettaa happea, mutta terveen aikuisen keho/maksa handlaa tämän. Jotakin tutkimuksia toisaalta nitraatin karsinogeenisuudesta kai on. Tuskin on kuitenkaan syytä huolestua liikaa tai alkaa skitsoksi.
Lapsella ei tuo nitraatin sieto vielä toimi, ja siksi raskaana/imettävänä kannattaa välttää nitraattia, ja siksi nitraattipitoiset ruoat on pieniltä lapsosiltakin kielletty (esim. pinaatti, lanttu, nauris, punajuuri, nokkonen,..).
Kantarellia ei mun käsittääkseni tarvii ryöpätä, mutta sienten ryöppäys ajaakin eri asiaa ts. myrkkyjen poistoa.
Hienoa, kiitos tiedosta! Joo, muiden sienten ryöppäys on kyllä tuttua puuhaa, painun lauantaina nimittäin korvasienimetsään!
Duunasin tuota nokkospestoa eilen, ja se todellakin on ihan sairaan hyvää. :P Samalla reseptillä sais tehtyä varmaan muitakin terveellisiä pestoja, kun vaihtaa nokkoset vaikka tuoreeseen persilijaan.
Ensimmäistä kevättä nokkosia käytän ja heräsi kysymys: eli kun säännöllisesti olen nyt käynyt poimimassa noita tuoreita versoja niin voiko tätä samaa nokkospaikkaa käyttää koko kesän? Jos kerran nokkosia on hyvä käyttää versoina niin eikö tähän minun paikkaani nyt jatkuvasti kasva uutta tilalle ja näin saisin hyödynnettyä nokkosia läpi kesän ( aivan kuten esim. salaattipenkkiäni)
Mäkin tein pestoa, vähän sovelletusti tosin (pelkästä oliiviöljystä ja määrät mutulla), tuli kyllä hyvää! Kiitos ohjeesta ja ideasta. :)
Käytin peston perunasalaatin kastikkeena (keitettyä perunaa, marinoitua tofua ja herkkusieniä, avokadoa, maissia), suosittelen kokeilemaan! Mielestäni maku sopi tosi hyvin perunan kanssa.
Persiljapestoa olen syönyt, se oli myös hyvää (enkä edes erityisemmin pidä persiljasta yleensä). Voikukkapestoa pitää niin ikään kokeilla, emmentali (tai parmesani) sopisi varmaan tähänkin reseptiin hyvin!
Viherrykselle: muistelen lukeneeni, että nimenomaan noin voisi tehdä, eli käyttää samaa nokkospaikkaa poimien versot aina pieninä pois. Jos oikein muistan, oppaassa kehotettiin kuitenkin lannoittamaan maaperää välillä, muuten maasta tuskin jaksaa kasvaa nokkosta koko kesää. Saatan muistaa väärinkin, en pysty nyt tarkistamaan, kun kirja ei ole mulla. :/
Onko kellään muuten tietoa miten kaukaa tiestä nokkoset kannattaisi poimia? Asun itsekin kaupungissa, ja koirankakka tai autotie tuntuu aina olevan ongelma nokkosten löytämisessä. Tänään poimin nokkosia puistosta sen verran jyrkästä rinteestä, että koirat tuskin valitsevat sitä tarpeidensa tekoon. Autotie (ei vilkkaasti liikennöity) ei tosin ollut kovin kaukana. Mikähän olisi turvallinen suojaväli pikkutiehen?
Luna, lueskelen parhaillaan wsoy:n Luonnon hyötykasvien keruu- ja käyttöopasta, tässä neuvotaan:
Älä kerää
- 200m lähempää valtateitä
-50-100m lähempää muita maanteitä
-pölyetäisyydellä pikkuteistä