Selvyyttä ravinnon rasvoihin

Rasvasota käy kuumana, mutta en tajua siitä mitään. Mitä ovat omegakolmoset, CLA:t ja transrasvat? Mitä tutkimukset suosittelevat: onko rypsiöljy enää terveellistä, ja saako voita käyttää vai ei? Ja minkä rasvan käyttö olisi ekologisinta? Pyysin ravintoasiantuntija Juhana Harjua apuun!

Rasva on ihmiselle välttämätöntä. Ravinnon rasvat ovat tarpeen esimerkiksi iholle, solukalvoille ja aivoille. Ne vaikuttavat myös immuniteettiin ja tulehduksen säätelyyn. Ravinnon rasvan määrä ei käytännössä ole kovin olennainen asia, mutta tiukkaa vähärasvaisuutta ja erittäin runsasta rasvan saantia on hyvä välttää.

Kovin niukka rasvan saanti voi johtaa esimerkiksi ihon kuivumiseen. Ruoan vähärasvaisuus voi myös vaikuttaa haitallisesti veren rasva-arvoihin: triglyseridit voivat kohota ja suojaava HDL-kolesteroli voi laskea.

Toisaalta hyvin rasvaisissakin aterioissa piilee riskinsä. Raskaat ateriat voivat aiheuttaa aterian jälkeistä oksidatiivista stressiä. Se voi edelleen aiheuttaa haitallisia muutoksia verisuonten seinämissä.

Sopivana rasvan osuutena pidetään nykyisin 35–40 prosenttia energiansaannista. Käytännössä rasvan saanti on luonnostaan suurin piirtein tämän suuruista, kun rasvaa käytetään normaaliin tapaan pyrkimättä sen rajoittamiseen tai lisäämiseen.

Toisaalta korkeasta eliniästään tunnetut japanilaiset selviävät hyvin ruokavaliolla, jossa rasvasta saadaan vain noin 25 prosenttia päivittäisestä energiasta. Vähähiilihydraattisissa ruokavalioissa rasvan määrä on yleensä mainittua 35–40 prosenttia suurempaakin. Niin runsaan rasvan saannin pitkäaikaisvaikutuksista ei ole kuitenkaan varmuutta. Kohtuus rasvankäytössä on siis turvallisinta. 

Näitä ovat välttämättömät rasvahapot

Välttämättömiksi rasvahapoiksi nimitetään rasvahappoja, joita on saatava ravinnosta: linolihappoa ja alfalinoleenihappoa. Viime aikoina myös dokosaheksaeenihappoa (DHA) on alettu pitää välttämättömänä rasvahappona (Ranskan ruokaturvallisuusviraston suositus).

• Linolihapon lähteitä ovat kasviöljyt, pähkinät ja siemenet. Yleensä linolihaposta ei ole varsinaista puutetta. Sitä on kuitenkin hyvä saada sopivassa suhteessa muihin ravinnon rasvoihin nähden.
• Alfalinoleenihappoa on muun muassa rypsiöljyssä, pellavansiemenöljyssä, camelinaöljyssä, saksanpähkinöissä ja hampunsiemenissä. Jos mitään näistä ei käytetä säännöllisesti, alfalinoleenihapon saanti jää helposti liian vähäiseksi, mikä voi ennen pitkää kohottaa esimerkiksi sydäntautiriskiä.
• DHA on pitkäketjuinen rasvahappo, jota on EPA:n ohella rasvaisessa kalassa. Sitä tarvitaan erityisesti aivotoiminnassa. Elimistö kykenee valmistamaan alfalinoleenihaposta pieniä määriä DHA:ta. Tätä on kuitenkin hyvä saada suoraan ravinnosta, koska sen muodostuminen jää useimmilla ihmisillä liian vähäiseksi. Rasvaista kalaa on siis hyvä syödä säännöllisesti. Kasvissyöjät voivat huolehtia DHA:n saannista käyttämällä vegaanisia DHA-kapseleita, joiden rasvahappojen lähteenä on mikrolevä.

Rasvojen luokittelusta

Rasvoilla on erilaisia luokittelujärjestelmiä. Eräs yleisimmistä on se, että ravinnon monityydyttymättömät rasvat jaetaan kemiallisen rakenteen perusteella omega-6- ja omega-3-rasvoihin.

Merkittävimpiä omega-6-rasvoja ovat siemenistä puristettujen öljyjen runsaasti sisältämä linolihappo sekä eläinkunnan tuotteiden sisältämä arakidonihappo. Tärkeimpiä omega-3-rasvoja puolestaan ovat eräiden kasvikunnan tuotteiden sisältämä alfalinoleenihappo sekä kalan ja eräiden muiden merenelävien sisältämät EPA ja DHA. Niin alfalinoleenihapolla kuin EPA:lla ja DHA:llakin on tulehdusta vähentäviä vaikutuksia. Ne vähentävät myös esimerkiksi sydäntautitapausten määrää, ja kalan pitkäketjuiset rasvahapot ovat erityisen tärkeitä aivotoiminnalle.

Usein puhutaan siitä, että länsimaisissa ruokavalioissa omega-6- ja omega-3-rasvojen saanti on vääristynyt. Näin onkin. Suhteen korjaamisessa käytetään joskus kuitenkin keinoja, joiden vaikutuksia ei ole harkittu loppuun saakka. Jos suhdetta pyritään korjaamaan välttämällä täysin omega-6-rasvoihin kuuluvaa linolihappoa, kuten monesti näkee ehdotettavan, se johtaa hyvin todennäköisesti sydäntaudin ja dementian riskin lisääntymiseen.

Omega-6-rasvojen tiukan rajoittamisen sijaan olen sillä kannalla, että länsimaissa yleistä omega-6/omega-3-suhdetta on yleensä turvallisinta korjata pääasiallisesti siten, että lisätään omega-3-rasvojen saantia. On siis suositeltavaa käyttää hieman pellavansiemenöljyä ja syödä saksanpähkinöitä ja rasvaista kalaa, jotta omega-3-rasvoja saadaan runsaammin.

Oliiviöljy ja rypsiöljy sisältävät pääasiallisesti öljyhappoa, joka on omega-9-rasvahappo. Yleensä omega-9-luokitusta ei öljyhaposta kuitenkaan käytetä, vaan sitä nimitetään vain yksittäistyydyttymättömäksi rasvaksi. Palmitoleiinihappoa, omega-7-rasvaa, on tyrniöljyssä ja makadamiapähkinöissä. Sitä pidetään terveellisenä iholle ja limakalvoille.

Eläinrasvat ja tyydyttyneet rasvat

Aiemmin näytti selvältä, että eläinrasvat ja niiden runsaasti sisältämät tyydyttyneet rasvat ovat haitallisia sydämelle ja verenkiertoelimistölle. Nykyään tämä käsitys on kuitenkin hieman murentunut, sillä asia ei ole ollenkaan niin selvä kuin aiemmin ajateltiin.

Eräitä tyydyttyneistä rasvahapoista pidetään yhä nykyisinkin aterogeenisina eli sepelvaltimotautia aiheuttavina, jos niitä saadaan liikaa. Liiallisina haitallisia ovat ainakin myristiinihappo ja palmitiinihappo, joita on runsaasti voissa ja naudanlihassa. Kuvaa mutkistaa kuitenkin se, että eläinrasvoissa on tyydyttyneiden rasvahappojen ohella myös rasvahappoja, jotka ovat elimistöä suojaavia. Tällainen on erityisesti konjugoitu linolihappo (CLA).

CLA:ta on runsaimmin laiduntavien eläinten maidossa ja lihassa sekä lampaan maidossa ja siitä valmistetuissa tuotteissa. Luomueläinten maidossa ja lihassa on usein enemmän CLA:ta näiden eläinten runsaamman laiduntamisena ansiosta. Luomumaitoa ja -lihaa voikin pitää rasvahappokoostumukseltaan tavanomaisesti viljeltyjä tuotteita terveellisempinä. CLA:ta on myös ravintolisänä, mutta ravintolisänä sen käytöstä ei ole havaittu olevan samaa hyötyä kuin ruoan mukana saadusta. Ero johtunee siitä, että ravintolisien koostumus ei vastaa ruoissa luontaisesti esiintyvää CLA:ta.

Kookosrasva on yli 90-prosenttisesti tyydyttyneistä rasvahapoista koostunut trooppinen rasva. Siinä on poikkeuksellisen runsaasti lauriinihappoa, keskipitkää tyydyttynyttä rasvahappoa, joka käyttäytyy elimistössä aineenvaihdunnallisesti eri tavoin kuin muut tyydyttyneet rasvahapot. Joissain sairauksissa tällä rasvahapolla voi olla terapeuttisia vaikutuksia, mutta kookosrasvan terveyshyödyistä esitetään usein myös yliampuvia väitteitä.

Kookosrasvan saanti on havaittu sydäntautien kannalta harmittomaksi kaakkoisaasialaisilla tehdyissä tutkimuksissa. Niissä kookosrasvaa on ollut luonteva osa perinteisiä ruokavalioita, jotka ovat sisältäneet runsaasti kasviksia ja kalaa. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että kookosrasvaa olisi riskitöntä lisätä länsimaiseen ruokavalioon, jossa tyydyttyneitä rasvoja saadaan jo maitotuotteista ja lihasta. Kookosmaitoa voi kuitenkin hyvin käyttää kohtuullisesti antamaan makua silloin, kun halutaan laittaa vaikkapa aasialaisia curryruokia.

Transrasvat ovat kaikkein haitallisimpia

Kaikkein haitallisimpia rasvoja ovat transrasvat, joita on osittain kovetetuissa kasvirasvoissa. Niitä syntyy kun elintarviketeollisuudessa keinotekoisesti kovetetaan rasvoja. Aiemmin transrasvoja oli myös suomalaisissa margariineissa, mutta Suomessa margariiniteollisuus muutti valmistusprosessejaan 1990-luvun alussa siten, että niitä ei enää jääkaappimargariineissa ole. Usein keskusteluissa hyökätäänkin margariinin käyttöä vastaan tukeutumalla yhdysvaltalaisiin artikkeleihin. Tällainen ei ole asianmukaista, koska yhdysvaltalaisissa margariineissa on yhä yleisesti transrasvoja. Silti suomalaistenkaan margariinien käyttö ei ole ihanteellinen tapa pitää huolta rasvahappojen saannista. Rasvojen laatu kärsii aina vähän, kun niitä prosessoidaan elintarviketeollisuudessa.

Transrasvoja on yhä vieläkin leipomoteollisuuden käyttämissä margariineissa, kekseissä, leivoksissa ja monissa valmisruoissa. Niiden välttämiseksi on hyvä lukea tuoteselosteita.

Kylmäpuristettu öljy on yleensä suositeltavin valinta

Juoksevia kasviöljyjä valmistetaan eri menetelmillä ja niillä on paljon vaikutusta öljyjen laatuun. Kolme pääasiallista menetelmää ovat kylmäpuristus, uutto ja kuumapuristus.

Kylmäpuristuksessa öljy erotetaan raaka-aineesta, kuten oliiveista tai rypsin siemenistä, mekaanisesti puristamalla. Raaka-ainetta ei kuumenneta eikä käsitellä kemiallisesti. Kylmäpuristuksen ansiosta öljyn rasvahappokoostumus ja vitamiinit säilyvät luonnollisessa muodossaan. Kylmäpuristus on myös luontoa säästävää, koska tuotannossa ei synny jätettä eikä päästöjä. Esimerkiksi rypsin puristuksessa syntyvä siemenpuriste käytetään eläinten valkuaisrehuna.

Uuttomenetelmä on yleisin ruokaöljyjen valmistusmenetelmä. Siinä raaka-ainetta lämmitetään ja öljy irrotetaan liuottimilla. Uuton jälkeen liuottimet poistetaan öljystä tislaamalla. Sen jälkeen öljy raffinoidaan lämpöä ja kemikaaleja käyttäen. Prosessissa myös poistetaan lesitiini ja samalla osa flavonoideista ja vitamiineista menetetään.

Kuumapuristuksessa siemenet puristetaan kahdessa vaiheessa ja kuumennetaan. Saatu öljy raffinoidaan lämpöä ja kemikaaleja käyttäen. Loppupuhdistuksessa öljystä vielä poistetaan hajua, makua ja väriä.

Useissa tutkimuksissa tulee säännönmukaisesti esille, että kylmäpuristettujen öljyjen terveysvaikutukset ovat suotuisampia raffinoitujen öljyjen käyttöön verrattuna. Olipa siis kysymys kylmäpuristetusta rypsiöljystä, neitsytoliiviöljystä tai vaikkapa kylmäpuristetusta kookosrasvasta, näitä mahdollisimman luonnollisesti valmistettuja öljyä kannattaa yleensä suosia. Kylmäpuristettujen öljyjen heikkous on vain siinä, että ne eivät kestä kovin korkeita paistolämpötiloja. Sen vuoksi niitä voidaan käyttää vain kohtuullisella lämmöllä paistamiseen. Haluttaessa paistaa hyvin kuumalla pannulla - mikä ei yleisesti ottaen ole suositeltavaa - on syytä käyttää raffinoituja öljyjä.

Eräät öljyt kestävät kuumentamista heikosti eikä niitä ei pidä käyttää paistamiseen ollenkaan olivatpa ne sitten kylmäpuristettuja tai raffinoituja. Tällaisia öljyjä ovat esimerkiksi pellavansiemenöljy, camelinaöljy ja saksanpähkinäöljy. Ne sopivat vain kuumentamattomiin ruokiin, kuten salaatinkastikkeisiin. 

Näin pidät huolta rasvahappojen saannista sopivassa suhteessa

Elimistölle on siis hyvä tarjota rasvahappoja sopivassa suhteessa. Turvallisinta on, jos ruokavalio sisältää eniten öljyhappoa, yksittäistyydyttymätöntä rasvaa. Sen sopivana osuutena energiansaannistamme on 15–20 prosenttia. Tähän päästään käytännössä sillä, että käytetään pääasiallisena rasvana rypsiöljyä tai oliiviöljyä.

Öljyhapon saannin lisäksi on tarpeen pitää huolta linolihapon sopivasta saannista. Rypsiöljyä käytettäessä linolihappoa saadaan sopivassa määrin aivan luonnostaan. Pelkästään oliiviöljyä käytettäessä linolihapon saanti voi kuitenkin jäädä hieman vähäiseksi ajatellen esimerkiksi sydäntautien tai dementian ehkäisyä. Niinpä neitsytoliiviöljyn rinnalle sopii toiseksi öljyksi hyvin kylmäpuristettu seesamiöljy. Se on öljy, jossa on myös antioksidantteina toimivia lignaaneja. Seesamiöljyä voidaan käyttää ruoanlaitossa muutamia kertoja viikossa.

Rypsiöljyn käyttö turvaa kätevästi myös alfalinoleenihapon riittävän saannin. Sen sijaan oliiviöljyä käytettäessä alfalinoleenihappoa on syytä saada muista lähteistä. Esimerkiksi salaatinkastikkeeseen voidaan lorauttaa hieman pellavansiemenöljyä, jossa on runsaasti alfalinoleenihappoa.

Rypsiöljy turvaa siis helpommin rasvahappojen saannin oikeassa suhteessa. Mikäli käytetään neitsytoliiviöljyä täydennettyinä muilla rasvahappojen lähteillä, saadaan kuitenkin hyödyksi myös neitsytoliiviöljyn fenoliset yhdisteet. Molemmilla öljyillä on siis puolensa.

Voita voidaan haluttaessa käyttää ruoanlaitossa satunnaisesti. Säännöllisesti sitä käytettäessä tyydyttyneen rasvan saanti kasvaa helposti liian suureksi – saadaanhan tyydyttyneitä rasvoja jo esimerkiksi maitotuotteista ja lihasta. Esimerkiksi uusimmat tutkimustiedot huomioon ottavissa ranskalaisissa rasvasuosituksissa katsotaan, että tyydyttyneiden rasvahappojen saanti tulisi rajoittaa 12 prosenttiin energiansaannista. Kysymys ei ole tyydyttyneiden rasvojen absoluuttisesta pahuudesta vaan rasvahappojen saannin oikeasta suhteesta!

Lisäksi tarvitaan vielä kalan pitkäketjuisia omega-3-rasvahappoja, EPA:a ja DHA:ta. Niiden saannista voi parhaiten huolehtia syömällä rasvaista kalaa, kuten lohta, muikkua, makrillia tai sardiineja, vähintään kolme kertaa viikossa. Vaihtoehtoisesti voidaan myös käyttää kalaöljykapseleita tai vegaanisia DHA-kapseleita.

Ekologisin valinta pääasialliseksi ruokaöljyksi on epäilemättä kylmäpuristettu suomalainen luomurypsiöljy. Sen valmistus on luontoystävällistä eikä edes sen kuljettamiseen kulu paljon energiaa.

- Juhana Harju on helsinkiläinen koulutettu ravintoasiantuntija ja kirjailija, joka kirjoittaa myös suosittua Aamiainen ruohikolla -blogia.

Katso myös rasvakeskustelu A-talkin malliin:

KUVAT: voi Flickr / David Masters, pekoni Flickr / Jules:stonesoup, oliivioöljy Flickr / Summer Tomato

Comments

[Luna]

Kiitos, tosi kiinnostava ja perusteellinen juttu! Olen muutenkin ollut positiivisesti yllättynyt aiempaa perusteellisemmista ja informatiivisemmista artikkeleista, joita täällä on viime aikoina saanut lukea. Esim. viime viikon kalajuttu jne. Aina ei vain tule kommentoitua.

Täytyy varmaan ostaa voita paistamiseen, itse olen paistanut surutta oliiviöljyssäkin, mutta se ei taida olla fiksua, kun öljyni kerran on kylmäpuristettua... Tosin kookosrasvakin kai kestää hyvin kuumuutta, mutta sen maku ei sovi kaikkiin ruokiin.

PS. Tuolla keskustelupalstalla näkyy olevan spämmiviesti nimimerkin urbanclothingbuy kirjoittamana...

[Annika Kettunen]

Kiitos hyvästä kirjoituksesta! Onko kenelläkään tietoa, mistä noita vegaanisia DHA-tabletteja saa? Luulin, että DHA:ta tulisi siinä pellavansiemenöljyssä omega-3:n ohessa, mutta ilmeisesti pitää tuollaisiakin pillereitä hommata..

[Juhana Harju]

Hei Luna,

Kiva jos pidit artikkelia kiinnostavana ja perusteellisena. :-) Ymmärsit juttuni kuitenkin toisin kuin olin tarkoittanut, jos vedit sen johtopäätöksen, että suosittelisin voita paistamiseen. Neitsytoliiviöljyn savuamispiste on 191°C ja voin 177 °C. Siten voi ei ole paistorasvana ainakaan parempi kuin neitsytoliiviöljy, pikemminkin päinvastoin. Kylmäpuristetun rypsiöljyn savuamislämpötila on vertailun vuoksi 240°C ja kylmäpuristetun kookosöljyn 177°C. Mutta parempi on tosiaan paistaa yleensä vain kohtuullisella lämmöllä ja haudutella. Siihen neitsytoliiviöljykin käy.

[Juhana Harju]

Annikettu,

Kiitos! Ainakin Triomega Vege on Suomessa myytävä vegaaninen DHA-valmiste, jota voi kysellä luontaistuotekaupoista ja hyvin varustetuista apteekeista. Tuotteessa on DHA:ta 200 mg kapselia kohden. 250 milligrammaa pidetään uusissa ranskalaisissa suosituksissa DHA:n saannin päiväminiminä. Siten riittänee, jos useimpina viikonpäivinä sitä otetaan 1 kapseli ja parina 2 kapselia päivässä.

[Mikael Fogelholm]

Myös minä pidin Juhanan tekstistä. Nyt käydyssä rasvakeskustelussa tämänkaltainen asiallisuus on virkistävä poikkeus. Muutama pieni kommentti kuitenkin.

"Sopivana rasvan osuutena pidetään nykyisin 35–40 prosenttia energiansaannista." --> En oikeastaan ole eri mieltä, mutta tämä ei näy juuri minkään maan suosituksissa. Niinpä sana ”pidetään” voi olla vähän harhaanjohtava. Kaiken lisäksi tuo rasvan ja hiilikydraattien kokonaisosuus ei ehkä ole kaikkein keskeisin ruokavalion terveellisyyden osoitin, koska rasvojen ja hiilihydraattien laatu on mitä ilmeisemmin tärkeämpää.

"Rasvojen laatu kärsii aina vähän, kun niitä prosessoidaan elintarviketeollisuudessa." --> Tähän kiinnostavaan väitteeseen kaipaisin viitettä tai selvitystä, mitä tarkoitat.

"Esimerkiksi uusimmat tutkimustiedot huomioon ottavissa ranskalaisissa rasvasuosituksissa katsotaan, että tyydyttyneiden rasvahappojen saanti tulisi rajoittaa 12 prosenttiin energiansaannista." --> Ehkä viittaat A-talkin ohjelmaan, jossa esiteltiin Ranskan elintarviketurvallisuusviraston kannanottoa ravitsemussuosituksiin (AFSSA Request no. 2006-SA-0359).

Paperissa lukee selvästi, että tyydyttyneen osuudeksi ehdotetaan alle 12 % ("lower than..."). Lisäksi paperissa sanotaan, että tyydyttymättömän osuudelle on laadittava alaraja, jotta sydänterveydelle riskiä aiheuttavan (paperissa käytetty termi: ”atherogenic in excess”) tyydyttyneen rasvan saanti ei nouse liian suureksi. Tämä kuitenkin jätettiin kertomatta keskustelussa. Sinänsä kiinnostavaa on se, että työryhmä suosittelee rasvan kokonaissaanniksi 35-40 % energiasta.

Löysin yhden tuoreen raportin ranskalaisten ravinnonsaannista (Drewnovski ym. J Am Coll Nutr 2009;28:22-9.) Tässä rasvan saanti oli 37 % energiasta (Suomessa n. 31) ja tyydyttyneen 16 % (Suomessa n. 14). Meillä siis tyydyttyneen osuus on suurempi, vaikka absoluuttinen saanti onkin vähän pienempi. Ranskalaisten suurempi rasvan saanti sinänsä on minusta ihan ok ja sen jopa sen mukainen, mikä ymmärrykseni mukaan ihan hyvin yhteydessä terveyteen – jos rasvojen ja hiilihydraattien laatu on kunnossa.

yt,

Mikael Fogelholm

[Juhana Harju]

Mikael,

Mukava kuulla, että pidit artikkelistani.

Mitä tulee 35-40 prosentin suositukseeni, niin se perustuu tässä artikkelissa yläpuolella lähteenä ilmoittamaani ranskalaiseen uuteen rasvasuositukseen, jossa on otettu huomioon uusin näyttö ja jonka mainitsit. Olen myös samaa mieltä kanssasi siitä, että rasvan määrä ei ole kovin olennainen asia ja senhän jo totesinkin juttuni alussa: "Ravinnon rasvan määrä ei käytännössä ole kovin olennainen asia, mutta tiukkaa vähärasvaisuutta ja erittäin runsasta rasvan saantia on hyvä välttää."

Mitä tulee rasvojen ja hiilihydraattien laatuun, olen siitäkin kanssasi täsmälleen samaa mieltä. Koska tässä jutussa aiheena olivat ravinnon rasvat, kirjoitin vain rasvoista ja suosituksillani pyrin siihen, että lukijani suosisivat pääasiassa kylmäpuristettuja juoksevia kasviöljyjä ja erityisesti rypsiöljyä ja oliiviöljyä.

Jos hiilihydraateista sanotaan tässä sananen sivujuonteena, niin on ilman muuta selvää, että raffinoidut hiilihydraatit (valkoiset jauhot, sokeri, sokeroidut juomat jne.) ovat haitallisia. Ne tulisi korvata mahdollisimman täysin raffinoimattomilla hiilihydraateilla, kuten täysjyväviljalla. Tästä puhun selvästi niin Ravintoa sydämelle -kirjassani kuin blogissanikin.

Ilmaisulla "Rasvojen laatu kärsi aina hieman niitä elintarviketeollisuudessa käsiteltäessä" tarkoitan esimerkiksi vaihtoesteröintiä, jonka haitallisuudesta olen nähnyt tutkimustietoja. Tunnustan kuitenkin, että en ole elintarvikebiokemisti, joten tarkkoja tietoja margariinin valmistuksesta minulla ei ole. Kun margariinitiedotuskin on käytännössä lopettanut neuvontatoimintansa, tarkkoja tietoja margariiniteollisuuden käyttämistä valmistusprosesseista on nykyisin vaikea saadakaan. Siitä risuja margariiniteollisuudelle!

Ilmaisulla, että tyydyttyneiden rasvojen saanti pitäisi rajoittaa 12 prosenttiin en viittaa A-Talkiin, vaan edellä mainittuun Ranskan ruokaturvallisuusviraston rasvasuositukseen.

Jos 12 prosentin rajasta saivarrellaan, niin ko. paperin tekstissä puhuttiin alle 12 prosentista mutta saman suosituksen taulukossa oli yhtäläisyys- ja pienempi merkki. :-) Mutta aivan oikein huomautit, että useimmilla suomalaisilla tämä ranskalaisten uusikin suositus merkitsee tarvetta vähentää tyydyttyneen rasvan saantia, koska suomalaisten keskimääräinen saantihan on 14 prosenttia päivittäisestä energiasta. Tämän esimerkiksi totesin oman Aamiainen ruohikolla -blogini keskustelussa. Blogissani muuten kehun artikkeliasi Duodecim-lehdessä. Siinä olit luonut hyvän kokonaiskuvan.

Olemme nähdäkseni täysin samaa mieltä, joten mahdollisista pienistä eroavaisuuksista tai epätarkkuuksista ilmaisuissa ei kannata kinastella.

Ystävällisin terveisin,

Juhana

[Luna]

Hei Juhana,
Kiitos korjauksesta! Taisin yhdistää jostain aiemmin kuulleeni suosituksen voin käyttämisestä paistorasvana juttusi varoitukseen siitä, ettei kylmäpuristettuja öljyjä ole hyvä käyttää kovissa lämpötiloissa. Mielenkiintoista tietää, ettei voikaan kestä kovia lämpötiloja!

[krista virtanen]

miten kala pitäisi valmistaa jotta terveyshyödyt, tarkoittaa siis ilmeisesti rasvahappoja säilyisivät. keittää paistaa uunissa graavaus ainoastaan.säilyykö d-vitamiini paistaessa kalaa paistinpannussa