Kuukausi hiustenhoitoa pelkällä ruoalla
Hertta PäivärintaMonet rohkeat ja kärsivälliset ovat kokeilleet sampootta elämistä. Minä en ole siihen valmis, mutta jonkinlainen kompromissiratkaisu kiinnostaa. Pyysin apua kosmetiikka-asiantuntija Päivi Kousalta ja Kosmetiikkaa kotikonstein -kirjan kirjoittajalta Anu Rannalta. Tein kartoituksen luonnollisista hiustenhoitoaineista ja kokeilin niitä kuontalooni. Olen viimeisen kuukauden aikana pessyt ja hoitanut tukkaani pelkästään keittiön kaapista löytyvillä tuotteilla. Katso miten tukalleni kävi!
Päivi Kousan mukaan toimiva nyrkkisääntö on: jos sitä voi syödä, voi sitä laittaa tukkaankin. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei keittiökosmetiikka säily, ja ettei kannata kokeilla aineita, joille on allerginen. Kousan mukaan etenkään vaurioituneelle iholle ei pidä laittaa "mitään kovin monimutkaista sörsseliä".
- Monet kosmetiikkatuotteet ovat toisella tavalla hygieenisiä kuin kaapin perällä lojuvat ruokatarvikkeet, Kousa sanoo.
Minulla on puolipitkät hiukset, jotka ovat karheat ja hiukan lainehtivat. Hiuksia on paljon, mutta ne ovat suhteellisen ohuet.
Kananmuna sampoona, banaani hoitoaineena
Kokeilen ensin kananmunaa, koska olen joskus kauan sitten pessyt hiukseni sillä ja kynnys sen laittamiseen päähän on pieni. Kananmunasta kannattaa käyttää vain keltuainen, koska valkuainen saattaa lämpimässä suihkussa jämähtää tukkaan. Anu Rannan mukaan valkuainen voi myös kuivattaa hiuksia.
Hiustenpesuun riittää yhdestä kahteen keltuaista. Itse laitan kaksi. (Valkuaiset voi käyttää vaikka marengin tekemiseen.) Hieron lasissa sekoitetut keltuaiset märkiin hiuksiini suihkussa aivan kuin pesisin tukkani kaupan sampoolla ja huuhtelen viileässä vedessä. Hiukseni jäävät huuhtelun jälkeen takkuisen tuntuiseksi ja oudon hajuisiksi. Pakko laittaa ihan vähän tavanomaista sampoota.
Pelastaisiko banaanihoitoaine takkuisen hajutukkani?
Hanne kertoo käyttäneensä lapsena hoitoaineena muussattua banaania. Sitten vaan testaamaan! Muussaan haarukalla yhden banaanin ja sivelen sen kanamunasta huuhdeltuun tukkaani. Suihkutila tuo mieleen biojäteastian, koska tämä on sotkuista puuhaa.
Banaanin poispeseminen on työlästä. Yksi kokonainen banaani taisi olla vähän liikaa. Annoin sen myös "vaikuttaa", mikä oli selvästikin tarpeetonta. Tarkoitus ei varmaankaan ollut, että hiuksistani tulee paksu mönjääntynyt kakuntäyte. Luulen, että puolikas banaani - hiusten latvoihin siveltynä ja heti pois pestynä - riittää hyvin. Nyt oli pakko laittaa vähän hoitoainetta perään.
Kun harjasin hiuksiani suihkun jälkeen, tukassani oli vielä banaaninpalasia. Näin hippi en halua olla, joten tämä setti ei ainakaan minun repertuaariini jää. Onneksi vaihtoehtotuotteille löytyy vaihtoehtoja.
Korvaisiko ruokasooda sampoon?
Ruokasooda tuntuu pelottavammalta kuin muna tai banaani, koska valkoista jauhetta ei sellaisenaan vedellä napaankaan. Täytyy etsiä riittävästi tietoa, kun laittaa tukkaan jotain, mitä mikään niin sanottu virallinen sampoofirma ei ole sertifioinut. Etsin apua netistä ja pyydän Kousalta tukea.
Netistä löytämissäni ohjeissa kehotetaan tekemään seuraava sekoitus:
- kaksi ruokalusikallista ruokasoodaa
- 2,5 desiä vettä.
Ensimmäisellä kerralla sooda hiukan ärsyttää päänahkaa ja huuhtelun jälkeen tukka tuntuu karhealta. Toisella ja kolmannalla pesukerralla ärsytystä ei enää tule. Pienenä vinkkinä sanoisin, että ruokasooda kannattaa sekoittaa lämpimään veteen, koska kylmän seoksen levittäminen tukkaan on aika inhottavaa.
Soodan vaikutus perustuu sen emäksisyyteen, joka avaa hiussuomuja sekä poistaa likaa ja rasvaa. Pitkään tukkaan Kousa kehottaa laittamaan jälkikäteen jotain hapanta, joka puolestaan sulkee hiussuomut. Törmäänkin netissä useaan otteeseen kehotukseen käyttää etikkaa soodapesun jälkeen hoitoaineena.
Etikkahuuhde hoitoaineena
Etikka toimii hoitoaineena, koska se on hapanta ja se sulkee hiussolmut, jotka sooda on avannut.
Sekoitan
- pari ruokalusikallista omenaviinietikkaa
- 2,5 desiä vettä.
Myös etikan laittaminen tukkaan epäilyttää ensin. Ainakin kylppäri on haissut kamalalle aina etikkapyykin jälkeen. Ohjeissa sanotaan, että kun tarpeeksi huljuttelee tukkaa veden alla, ei hajuja jää. Todella toivon niin!
Sekoitan taas ensimmäisellä kerralla etikan vahingossa kylmään veteen, joten sen laittaminen tukkaan tuntui epämiellyttävältä. Myös hajussa oli sietämistä. Tällä kertaa en tosin avittanut kaupan tuotteilla ollenkaan, vaan päätin olla rohkea hippi. Kaikki haju kuitenkin lähti tukasta ja etikka tosiaan silotti tukan soodan jälkeen. En osaa sanoa, lisäsikö etikka kiiltoa, mutta hiukset tuntuvat pesun jälkeen puhtailta ja vahvoiltakin. 
Olen innoissani: löysinkö itselleni sampoon ja hoitoaineen korvaajat?
Kousa kuitenkin torppaa aikeeni. Hänen mukaansa ruokasoodaa ei tulisi käyttää yhtä usein kuin sampooita. Aine voi kuivattaa päänahkaa sekä ärsyttää ihoa, koska sooda eli natriumkarbonaatti on emäksistä. Jos soodalla pesee jatkuvasti, kannattaa liuos pitää laimeana, jotta päänahka ei ärsyynny. Hän ei myöskään suosittele soodapesua, jos käyttää tavanomaisia hiusmuotoilutuotteita.
- Muotoilutuotteiden sisältämät silikonit, akrylaatti, muovijohdannaiset ja muut veteen liukenemattomat vahat eivät välttämättä lähde pelkällä soodavedellä ja saattavat jopa jumittua päänahkaan, Kousa kertaa.
Olen itse aika riippuvainen hiuskiinnikkeistä. Jos en laita hiuksiini mitään, ne tuntuvat villintyneiltä, hamppuisilta ja lättänöiltä. Olisiko mahdollista siirtyä kotitekoisiin hiuskiinnikkeisiin? Onkohan semmoisia edes mahdollista tehdä?
Omatekoiset kiinnikeaineet
Netti pelastaa. Löydän ainakin yhden kotitekoisin hiuskiinnikkeen. Kokeilin heti helppoa ohjetta, johon tulee:
- pilkottu sitruuna ja
- vettä
- säilömiseen voi laittaa lirauksen vahvaa alkoholia.
Keitin kahta pientä sitruunaa pilkottuina noin puoli tuntia puolessa litrassa vettä. Annoin keittyä kunnes puolet vedestä oli haihtunut. Eristin nesteen sitruunanpaloista suodatinpussin ja siivilän avulla, jonka jälkeen aine oli valmis purkitettavaksi suihkepulloon.
Laitoin jäähtynyttä liuosta teelusikallisen verran kosteaan tukkaan. Kiinnike saattoi hiukan jämäköittää hentoa tukkaani, mutta hirveän isoa vaikutusta en huomannut. Hiukseni jäivät ikävän karhean ja hamppuisen tuntuiseksi.
Ranta kertoi 1960-luvulla tyttöjen käyttäneen olutta kiinnikkeenä. Olut laitettiin märkään tukkaan ennen papiljotteja, jolloin tukasta tuli jähmeä ja pöyhkeä. Alkoholille haiseminen ei vissiin haitannut, jos tukka oli kunnossa?
Myös kaupan aineita voi tuunata
Äh, huonolta näyttää. Koska mikään kokeiluistani ei ole tuottanut tyydyttävää lopputulosta, onko minun vain tyydyttävä käyttämään kemikaalitököttejä hiusteni loppuun asti? Vai olisiko olemassa vielä jokin keino?
Anu Ranta kehottaa vaikuttamaan hiusten hyvinvointiin elämäntapojen kautta. Kun elää ja syö terveellisesti, myös hiukset voivat hyvin. Sisäisesti nautitut ravinteet vahvistavat hiusta. Jos hiukset voivat huonosti, kannattaa aineilla läträämisen sijaan selvittää, mistä se mahdollisesti voisi johtua.
- Jos päässä on hilsettä, voi syy olla liian vahva tai liian emäksinen sampoo. Myös muut elämäntavat vaikuttavat hiuksiin suoraan.
Rannan mukaan jopa liika kahvinjuonti voi näkyä tukassa. Tärkeää hiusten hyvinvoinninssa on myös hellävaraisuus. Ei pidä käyttää liian tujuja aineita, olivat ne sitten keittiöstä tai kaupan hyllyltä. Kun hiukset ovat märät, ne ovat erityisen hauraat ja siksi niitä kannattaa käsitellä oikein hellävaraisesti pesun jälkeen.
Yksi helppo keino luonnollisempaan hiustenhoitoon ja luonnonyrttien hyödyntämiseen on laimentaa tavanomaisia sampoita yrittihauteilla. Ranta kehottaa sekoittamaan yrtit mietoihin sampoisiin, joiden pH-arvo on sama kuin ihon pH eli 5,5.
Anu Rannan mukaan tietyt yrtit syventävät tummia ja vaaleita sävyjä. Nyt alkoi kiinnostaa! Tuntuu siltä, että juuri keinotekoinen hiusväri on monelle se murheenkryyni, mistä on vaikea luopua, vaikka niiden riskit tiedostetaan. (Testaammekin parhaillaan kasvihiusvärejä, juttu tulossa pian!)
Käytä vaaleaan tukkaan:
- kamomillaa,
- kehäkukkaa ja
- siankärsämöä.
Tummia sävyjä syventää:
- nokkonen ja
- salvia.
Yrttihaude tehdään aivan kuin tee:
- 3 teelusikallista yrttiä ja
- kiehuvaa vettä.
Seoksen annetaan hautua ja sitten lisätään sampooseen. Yrtit sekä hoitavat että tuovat tukalle kiiltoa. Yrteistä voi tehdä myös hoitoaineita, kun lisää etikkaan yrttihauteen. Ranta kertoo myös sitruunamehun toimivan etikan tavoin.
Myös näiden tuotteiden on sanottu toimivan hiustenhoitoon:
- oliivioljy - tehohoito, hiusnaamio
- kookosöljy -hiusnaamio, hoitoaine (tämähän on vanha tuttu)
- perunajauho - kuivashampoo
- majoneesi - hiusnaamio
- yrttejä, jotka vahvistavat ja hoitavat hiuksia: rosmariini, vehnänalkio
- vaalentavia ominaisuuksia: aurinko ja sitruuna
- kuorinta-aineita: sokeri tai kahvinporot sekoitettuna öljyyn
"Kuukauden ajan keittiötuotteilla" -kokeiluni on nyt tullut päätökseen. Hiukseni tuntuvat voivan vahvemmin nyt kuin pelkkiä kaupan tuotteita käyttämällä. Sampoot ja hoitoaineet korvaisin siis mielelläni luonnollisilla aineilla, mutta luonnon kiinnikkeiden tehosta en ole vakuuttunut. Olin valmis luopumaan sampoosta, koska kokemukseni ruokasoodasta olivat hyviä, mutta Kousan mukaan kaupan muotoilutuotteita käyttävän kannattaa edelleen käyttää tavallista sampoota.
Päädyn kompromissiratkaisuun: pesen vastedes tukkani yrteillä laimennetulla sampoolla, mikäli olen käyttänyt muotoilutuotteita. Jos pää on ollut ihan luomuna, kaivan vanhan ystäväni ruokasoodan keittiön kaapista. Hoitoaineen vaihdan mielelläni pysyvästi yrtti-etikka-liuokseen, mutta muotoilutuotteeni haen edelleen kaupasta. Tosin vain siihen asti, kunnes löydän toimivan reseptin. Nyt siis kaikki kikat jakoon! 
Tässä hiukseni kuukauden sampoottomuuden jälkeen. Kiiltoa on ehkä vähän vähemmän kuin sampoo-silikonipesun kanssa, mutta hiukset tuntuvat vahvemmilta.
Reader Comments (6)
Luonnolliset, hyvin pitävät hiuskiinnikkeet on jo keksitty. Niitä sanotaan pinneiksi, hengettömiksi, nauhoiksi, pampuloiksi, hiusneuloiksi tai jopa päähineiksi. Suomesta on toki vaikea löytää laadukkaita ja tukevia kiinnittimiä, omani olen ostanut enimmäkseen ulkomaisista nettikaupoista. Laadukkaat hiuslelut voivat vaikuttaa markettien halpoihin muovivirityksiin verrattuna kalliilta, mutta kampaajakäynnin hinnalla saa helposti käsityöläisen tekemän uniikin hiusneulan joka toimii myös persoonallisena asusteena ja näyttää uudenveroiselta vielä vuosien ahkeran käytön jälkeen.
Puolipitkien tai pitkien hiusten hyviä kiinnittimiä (näitä merkkejä olen itse testannut ja kehtaan suositella) voi googletella seuraavilla merkeillä/hakusanoilla: amish hair pins, Baerreis, 60thstreet, Longlocks, Maiden's Treasures (etsy), Ron Quattro (eBay), Ficcare, Night Blooming (etsy) Baerreis, France Luxe. Kuten sanottua, hintoja kannattaa verrata pikemminkin kampaajakäyntiin kuin markettien muovihärpätyksiin, mutta laatuero on sen mukainen. Jos laatuklipsit eivät toimi, niillä on myös hyvä jälleenmyyntiarvo.
Jos hiuslaatu on oikein haituvainen, tarvitaan lisäksi ehkä vähän kiinnikettä (itse suosittelen kokeilemaan 99.jotain prosenttista aloe vera-geeliä joka antaa kevyen kiinnityksen), mutta paljon vähemmän kuin jos tukan yrittää pitää järjestyksessä pelkkien kemikaalien voimalla.
Kuukausi on aika lyhyt kokeiluaika; ainakin mulla kesti useamman kuukauden, että päänahan rasvoittuminen "normalisoitui". Etikan sijaan voi kokeilla omenaviinietikkaa; haju on ehkä miellyttävämpi kuin perusetikan. Itse en oo ruvenu munilla / banaaneilla läträämään kun soodapesu silloin tällöin riittää. Päänahkaa tulisi myös hieroa kunnolla jokaisen pesun yhteydessä....mutta kukin tavallaan, itse en enää shamppoon käyttäjäksi palaa.
Nyt on ihan pakko selvyyden vuoksi kysyä mitä shampoota normaalisti käytät? Tekstistä saa sen kuvan ettet ainakaan luonnonkosmetiikkaa. Miksi ihmeessä et vaihtaisi "shampoo-silikonipesua" ainakin näin alkuun sertifioituun luonnonkosmetiikkaan? Itse käytän Vihreän kosmetiikan shampoo-palaa, huuhtelen hiukset pesun jälkeen laimennetulla omenaviinietikalla, sitruunamehulla tai sitruunahapolla, toimii ja on ekologista.
Mua aina mietityttää näissä "en käytä shampoota" -jutuissa, kuinka paljon testaajat urheilevat ja urheillessaan hikoilevat päästään. Jotenkin on vaikeaa kuvitella, että tuollainen "ruokasoodaa ei saa käyttää liian usein" -hippeily ei onnistu, jos joka ilta käy hikoilemassa tukkansa litimäräksi / uimahallissa kloorittamassa sen jne. Toki tukantiskaustarpeeseen vaikuttaa myös käytettyjen muotoilutuotteiden määrä.
Jos homma toimisi testatusti myös jokapäiväisessä tukanpesussa niin voisi itsekin kokeilla. Tosin olen kyllä riippuvainen muotoilutuotteista, ja niihin taisi tarvita tujumpia aineita.
Onko olemassa muuten luonnon omaa lämpösuojaa? Pinnit, pampulat ja sitruunavesi eivät paljoa lohduta, jos tukka on lyhyt, siinä on pyörre ja siksi sille pitää päivittäin näyttää suoristusrautaa.Kai sillekin on sitten syy, että kaikki hipit ovat pitkätukkaisia. :)
Kananmunan keltuaisen kanssa on tehty pieni virhe, sen kannattaa ehdottomasti antaa vaikuttaa ainakin 5 minuuttia, jotta hiukset puhdistuisivat kunnolla. Sitten runsas huuhtelu kädenlämpöisellä vedellä samalla hieroen ja sen jälkeen reilusti lämpimällä. Tulee puhdasta, tuuheata ja kiiltävää. Paksu ja ravittu tukka :)
Banaania en ole vielä kokeillut, mutta olen lukenut että banaania kannattaa soseuttaa kunnon blenderilla ja banaanin kannattaa olla ylikypsä. Ei pitäisi jäädä paloja hiuksiin. Käyn kertomassa miten kävi, kun saan kokeiltua.
Banaani testattu eikä ollut minkäänlaisia vaikeuksia pestä sitä pois, kun soseutin blenderillä kunnolla :) Lopputulos ei ole niin kiiltävä kuin keltuaisen jälkeen, mutta tuuheutta on enemmän. Pehmeät ja taipuisat kiukset kuitenkin.