Tulkitse ravitsemusuutisia oikein
Juhana HarjuRavitsemustutkimuksista uutisoidaan yhä enemmän, koska terveys ja ruoka kiinnostavat lukijoita. Monet uutiset kuitenkin sisältävät puolitotuuksia tai johtavat muuten harhaan. Ravintoasiantuntija Juhana Harju kertoo, millä eri tavoilla jutut voivat johtaa harhaan ja miten karikot voi välttää.
Harhaanjohtaviin tai osatotuuksia sisältäviin ravitsemusuutisiin voi olla monia eri syitä.
Joskus tutkimuksen tiivistelmä, jonka pohjalta uutinen on julkaistu, on puutteellinen. Aivan hiljattain esimerkiksi julkaistiin uutinen, jonka mukaan E-vitamiinilisän käyttö lisää eturauhassyöpää. Tutkimus ja uutinen kertoivat kuitenkin puolitotuuden.
Lähemmin tutkimusta katsottaessa oli kysymys siitä, että ravintolisien yleisimmin sisältämän E-vitamiinin muodon – alfatokoferolin – yksinomainen käyttö lisää eturauhassyövän riskiä. E-vitamiineja on kuitenkin kahdeksaa eri muotoa. Niistä erityisesti gammatokoferolin saanti näyttää vähentävän eturauhassyöpäriskiä, kuten tämä tutkimus kertoo.
Joskus virheet ravitsemusuutisoinnissa ovat lähtöisin siitä, että lehdistötiedote on puutteellinen. On yleistä ja ymmärrettävää, että sen pohjalta uutisia kirjoittavat toimittajat seuraavat lehdistötiedotetta ja levittävät virhettä.
Myös toimittajilta voi puuttua kykyä arvioida, onko tutkimuksella ylipäänsä merkitystä ja onko se julkaisemisen arvoinen.
MTV3 julkaisi hiljattain uutisen, jonka mukaan omenien syönti on haitallista hampaille. Vaikka uutinen sinänsä pitänee paikkansa, sen julkaiseminen on kyseenalaista, koska se voi johtaa haitalliseen terveyskäyttäytymiseen eli omenien syömisen välttämiseen. Terveysnäkökulmasta parempi kärki olisi ollut lukijoiden opastaminen hampaiden suojaamiseen omenien syönnin yhteydessä: ”Syö ksylitolipurukumia syötyäsi omenaa”.
Yleisin toimittajien tekemä virhe kuitenkin on, että epätyypillinen tutkimustulos julkaistaan totuutena. Toisin sanoen julkaistaan sellainen uutinen, jonka tulokset poikkeavat useimmista aiemmista samasta aiheesta tehdyistä tutkimuksista, mutta se jätetään kertomatta.
Mitä ravitsemusuutisten lukija voi tehdä välttääkseen karikot?
1. Vältä sensationalismia ja hysteriaa
Jos uutisen otsikossa käytetään vahvoja ilmaisuja ja väitetään esimerkiksi suurin otsikoin, että jokin TAPPAA, on useimmiten kysymys sensationalismista. Tällöin tiedotusväline lietsoo halpaa hysteriaa lukijoiden keskuudessa. Suhtaudu epäillen myös hyvin negatiivisiin ravitsemusuutisiin, koska niiden käyttövoimana on ihmisten tyytymättömyys.
2. Pyri seuraamaan luotettavia tiedotusvälineitä
Ravitsemusuutisten julkaisijoiden luotettavuudessa on eroja. Usein ammattilehdissä julkaistut artikkelit ovat luotettavampia. Mitä viihteellisemmistä lähteistä on kysymys, sitä vähemmän uutisiin voi luottaa. Silti pienikin julkaisu voi olla luotettava, esimerkiksi jos jutun kirjoittaja on ammattilainen.
3. Katso miten uutinen on kirjoitettu
Lyhyet ja ylimalkaiset ravitsemusjutut ja -uutiset ovat yleensä epäluotettavampia. Mitä seikkaperäisemmin asiasta on kerrottu, sen luotettavampi uutinen yleensä on. Aina tämä logiikka ei kuitenkaan päde, vaan on olemassa myös hyvin onnistunutta popularisointia, jossa asia on onnistuttu tiivistämään hyvin, esimerkkinä tämä mausteiden terveyshyödyistä kertova juttu.
4. Onko lähde ilmoitettu?
Hyvin kirjoitetussa ravitsemusuutisessa kerrotaan yleensä selvästi lähteet, ja jos on kysymys netissä julkaistusta uutisesta, siihen on yleensä linkkikin. Lähteiden selkeä ilmoittaminen antaa mahdollisuuden tarkistaa, onko uutinen paikkansapitävä.
5. Onko tutkimusuutisen kirjoittajalla ravitsemuskoulutusta?
Koulutus ei automaattisesti takaa oikeaa uutisointia, mutta yleensä se lisää tiedon luotettavuutta. On silti myös paikallaan varoa väärää auktoriteettiuskoa. Esimerkiksi lääkärit ovat lääkehoidon ammattilaisia, mutta heidän koulutukseensa ei yleensä kuulu juurikaan ravitsemustieteen opintoja.
6. Katso, onko kyseessä eläinkoe
Koe-eläimillä tehdyt kokeet eivät ole läheskään yhtä luotettavia kuin tutkimukset, jotka on tehty ihmisillä. Silti se ei merkitse sitä, että koe-eläintutkimusten tulokset olisivat aina vääriä.
7. Kuinka suuresta tutkimuksesta on kysymys?
Jos tutkimukseen osallistuneiden määrä on pieni – esimerkiksi vain kymmeniä – se vähentää tutkimuksen luotettavuutta.
8. Millaisesta tutkimuksesta on kysymys?
Jos uutisesta käy ilmi, että kyse oli satunnaistetusta ja kontrolloidusta tutkimuksesta, sen tulosta voi yleensä pitää aika luotettavana. Samoin useimmiten hyvin luotettavia ovat kymmeniätuhansia tai satojatuhansia ihmisiä käsittäneet suuret seurantatutkimukset. Luotettavia ovat yleensä myös meta-analyysit eli aiempien tutkimusten pohjalta tehdyt yhteenvedot sekä näyttöön perustuvat katsaukset.
9. Onko kysymys riskitekijätutkimuksesta?
Riskitekijätutkimukset ovat sellaisia, joissa arvioidaan jonkin tekijän vaikutusta esimerkiksi jonkin riskitekijään. Voidaan tarkastella esimerkiksi jonkin tekijän vaikutusta kolesteroliarvoihin tai luuntiheyteen. Riskitekijätutkimukset ovat vähemmän luotettavia kuin sellaiset tutkimukset, joissa arvioidaan jonkin tekijän vaikutusta suoraan ns. päätetapahtumiin eli esimerkiksi vakavaan sairauskohtaukseen tai kuolemaan.
10. Onko kyse yhteydestä vai kausaliteetista?
Jos ravitsemusuutinen on kirjoitettu hyvin, siitä yleensä käy ilmi, onko tutkimuksessa kysymys kausaliteetista (eli syy-seuraussuhteesta) vai tilastollisesta yhteydestä. Syy-seuraussuhteen voi yleensä osoittaa vain satunnaistetuilla ja kontrolloiduilla tutkimuksilla. Silti väestötutkimuksissakaan havaittuja yhteyksiä ei pidä väheksyä.
11. Kuka on rahoittanut tutkimuksen?
Joskus uutisessa tai tutkimuksen tiivistelmässä kerrotaan, kuka tutkimuksen on rahoittanut. Jos rahoittajien joukossa on tahoja, joilla voi otaksua olevan kaupallinen intressi, se heittää pienen epäilyksen varjon tutkimuksen ylle. Se ei kuitenkaan automaattisesti merkitse sitä, että tutkimus olisi tuloksiltaan epäluotettava.
12. Missä tutkimus on tehty?
Jos tutkimus on tehty borneolaisessa väestössä, sen sovellettavuus suomalaiseen väestöön voi olla huono. Jos taas on kysymys suomalaisesta tai pohjoismaisesta tutkimuksesta, sen sovellettavuutta voi yleensä pitää hyvänä, koska tutkittavien elämäntavat ovat lähellä täkäläisiä.
Lue lisää:
Juhana Harjun Aamiainen ruohikolla -sivu Facebookissa.
Kuvat: Loka-marraskuun iltapäivälehdistä, omppukuva Flickr/ollesvensson.
Lisätietoa:
Harju J. Floppeja ravitsemusuutisoinnissa — MTV3 esimerkkinä. Aamiainen ruohikolla 2.9.2011.
Interpreting Science in a Social Media World. Food Insight, May 2010.
Laatikainen R. Näin luen ja tulkitsen tutkimuksia. Pronutritionist 19.4.2011.
Nutrition Research and Mass Media: An Introduction. Harvard School of Public Health.
Reader Comments