Purkkimuikku on uusi tonnikala
Terhi UpolaPurkkitonnikala on aina ollut taloutemme helppo ja hyvä varaeväs kaapin perällä säilytettäväksi. Luottotuote on pelastanut etenkin silloin kun ei ole ollut ”mitään” syötävää, sillä siitä saa niin lämpimiä voileipiä kuin pastaakin. Koska kestävästi kalastettua tonnikalaa ei ole helppo löytää, testasimme purkkitonnarin kestävät vaihtoehdot: muikun, kilohailin ja ahvenen.
Vaihtoehtoja purkkitonnikalalle nimittäin on. Kaikki testisäilykkeet saavat WWF:n kalaoppaassa vihreää valoa. Muikku ja ahven ovat Suomessa kasvavia järvikaloja, joita liikakalastus ei uhkaa. Kilohaili - jota myös anjoviksen nimellä myydään – on merikala ja kasvaa muun muassa Itämeressä.
Kävin etsimässä tonnikalan vaihtoehtoja K-marketissa, S-marketissa ja Hakaniemen hallissa. Tarjolla olisi ollut myös makrillia, lohta ja siikaa, mutta WWF kehottaa välttämään niitä (mm. liikakalastuksen ja ympäristökuormituksen vuoksi; Pirkalla on kuitenkin myös MCS-merkittyä purkkimakrillia!).
Kokkasin testikaloista Katjalle ja Hertalle pizzaa ja salaattia. Testiin valitsin
1. Hirvensalmelaisen Puula-Särpimen savumuikkuja (S-marketista, 220 gramman purkki 5,35 euroa)
2. Virolaisen Viru Randin savustettua kilohailia tomaattikastikkeessa (S-marketista, 100 gramman purkki 0,89 euroa)
3. Nurmeslaisen Pielisen kalajalosteen savuahventa (210 gramman purkki Hakaniemen hallista, 6 euroa).
Hallista kyselin myös säilykehaukea, mutta sitä ei ainakaan Hakaniemessä ollut. Olisi kiva kokeilla jotain vähän isompaa, mutta ei-uhanalaista kalaa purkkiversiona.
Katja tai Hertta eivät kumpikaan ole suuria anjovisfaneja, mutta katso videolta, muuttuuko mieli ja kumpi on suurempi suosikki, tomaattianjovis vai savuahven:
Katso, miten uppoaa savumuikkusalaatti ja mihin muuhun savumuikkuja voi käyttää:
Jatkossa ainakin tuo purkkimuikku tulee varmasti olemaan vakiotavaraa keittiössäni. Se on melko mietoa ja sopii monenlaisiin ruokiin - ja säilyy pitkään vararavintona kuivakaapissa. Todella paljon parempaa kuin tonnikala, paitsi eettisyyden, myös maun puolesta. Peukku!
Reseptit:
Ahvenpizza
- pizzataikinaa tai valmiita pizzapohjia
- purkki savuahvensäilykettä
- purkki kilohaili- eli anjovissäilykettä
- tomaattipyrettä
- basilikaa tai oreganoa
- juustoraastetta
- mustia oliiveja
Levitä pizzapohjalle tomaattipyrettä. Asettele päälle kokonaiset kalat sektoireittain, pistele väleihin oliiveja. Ripottele päälle kuivattua basilikaa ja viimeiseksi juustoraastetta. Paista 250 asteessa 5-10 minuuttia.
Muikkusalaatti
- purkki savumuikkuja
- 1 omena
- 2 keitettyä perunaa
- 2-3 rkl säilöttyä kurkkua
- 1 kovaksi keitetty muna
Marinadi:
- 1 tl sinappia
- 2 tl sokeria
- 1/4 tl suolaa
- 3 rkl hyvää ruokaöljyä
- 2 rkl sitruunamehua
Kuutioi peruna, omena ja kurkku. Pilko muikku. Sekoita marinadin ainekset keskenään ja kaada kulhoon, jossa muut ainekset ovat. Pilko muna lohkoiksi ja koristele salaatti sillä. Anna vetäytyä hetki jääkaapissa ennen tarjoilua.
Ohje on muunneltu versio Ellen Svinhufvudin keittokirjan silakkasalaatin ohjeesta.
Lisää reseptejä:
Reader Comments (7)
Syön itse aika paljon tonnikalaa, huonolla omallatunnolla. Liha ei vaan ole maistunut viime aikoina. Mietin ja toivon tonnikalalle korviketta. Useasti katselen kotimaisia kalasäilykkeitä. Ovathan ne hyviä ja eettisiä. Mutta; kallista, kallista on eläkeläisen ruokavalioon halvan tonnikalan sijalle. Muutenkin eettisen ruuan kalleus harmittaa. Kun se hinta, ikävä kyllä, ohittaa muut kriteerit. Luomukin on liian kallista meikäläisen kukkarolle.
Hmmm... Omat tuloni freelancertoimittajana jäävät myös todella pieniksi, mutta etiikka on niin tärkeä asia, että vaihdan kalan mielummin kasviksiin kuin ostan epäeettisesti tuotettua. Itse en ole syönyt tonnikalaa vuosiin kuin erikoistilanteissa, kuten kyläillessäni.
Olen siis kalaa satunnaisesti syövä kasvissyöjä. Itämeren rehevöityminen, sinilevä ja uimakelpoisen meriveden muuttuminen harvinaiseksi luksukseksi ovat mielestäni niin kauheita asioita, ettei tulisi mieleenkään lisätä rehevöitymistä syömällä kasvatettua kalaa. Silloin harvoin (= pari kertaa vuodessa) kun ostan kalaa, ostankin vain kotimaista villikalaa WWF:n vihreältä listalta, eli yleensä lähinnä ahventa. Toisten valmistamaa kalaa syön vain harvoin ja silloin en ole yhtä tarkka, koska se tekisi asioista jo liian vaikeita. Kalan syöminen helpottaa valtavasti valintoja kyläillessä tai ravintoloissa, koska kasvisruoan valmistaminen (etenkin ulkomailla) tuntuu olevan yhä niin koti- kuin ravintolakokeillekin usein ongelmallista.
Jutussa käytetyistä kalasäilykkeistä olisi kiva tietää, mitä muuta ne sisältävät kuin kalaa, eli onko liemenä vettä vai öljyä ja onko joukossa myös lisäaineita? Olisiko juttuun vielä mahdollista lisätä säilykkeiden ainesosaluettelot?
Nämä säilykkeet ovat ehdottomasti hyvä asia helpottaessaan eettisten ruokaostosten tekemistä. Lisäksi toivon, että kotimaisesta kestävistä kalakannoista alettaisiin myös valmistaa samanlaisia kalahiutaleita, joita japananilaiset valmistavat tonnikalasta: niillä saa helposti ja halvalla kalan makua ruokiin ja liemiin, kuljetus on ekologista kun ei tarvitse rahdata vettä paikasta toiseen ja säilyvyys on loistava. Niinpä tuotteeseen ei tarvitse lisätä mitään ylimääräistä.
Purkkimuikut kuulostaa muuten hyvältä, mutta itämeren kaloissa on runsaasti dioksiinia, eikä niitä suositella ihmisille syötäviksi kuin enimmillään kaksi kertaa kuukaudessa ja ilmeisesti ruotsissa itämeren kalaa ei nykyään suositella syötävän useammin kuin pari kertaa vuodessa.
Suomessahan näitä kaloja pyydetään poikkeusluvalla kun ei niitä katsota ravinnoksi kelpaavaksi, dioksiinipitoisuuksien vuoksi, muualla EU:ssa.
Ei siis todellakaan tule kuulumaan ainakaan minun ruokakaappini valikoimaan..
Ulla, minkälainen hintaero on esimerkiksi tuon muikun ja tonnikalan välillä? En ole itse ostanut tonnikalaa enää aikoihin, joten en edes tiedä mitä purkki maksaa! Olisi hienoa nähdä edullisia lahna- tai särkisäilykkeitä myös.
Sonjis, facebookin puolella , jossa kysyttiin iahn samaa asiaa, Terhi ehtikin jos vastaamaan seuraavaa: "Ahvenessa ja muikussa on kasviöljyä ja suolaa ja ne on savustettu ihan oikeasti. Käyttämässäni kilohailissa eli anjoviksessa on myös vettä, tomaattisosetta, sokeria, suolaa, happamuudensäätöaineita ja aromeja, vähintään 70% kalaa."
Tuulikki, testin purkkimuikku oli järvestä, ja rktl kertoo muikun levinneisyydestä seuraavaa:
"Muikkujärviä on lähes kaikkialla Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Lajia on siirretty uusiin järviin jo 1800-luvulta alkaen. Alkuperäisen levinneisyysalueensa pohjoispuolella sijaitsevaan Inarijärven muikkua pääsi poikasina viljelylaitokselta ja kanta vakiintui 1970-luvulla. Merialueellamme lajia tavataan lähinnä Perämeren ja Suomenlahden itäosan vähäsuolaisissa vesissä. "
Olet kyllä ihan oikeassa siinä, että Itämeren kalojen dioksiinipitoisuudet kannattaa ottaa tosissaan Täältä löytyvät Eviran antamat Itämeren kalojen syöntisuositukset.
- Katja
MSC-merkittyä tonnikalaa on ainaki pääkaupunkiseudulla kohtuullisen helppo löytää. Kuuluu ainakin kaikkien S-markettien valikoimiin, missä itse olen käynnyt sekä prismoista löytyy. Eikä ole mikään S-ryhmän oma juttu vaan voisin kuvitella, että myös K-ketjulla olisi tarjolla.
Jospa muikku- yms säilykkeet tehtäisiin esim 30% vähempisuolaisiksi; saattaisin syödäkkin.
Itse teen säilykkeen särjestä tai ahvenesta omalla reseptilläni:
1/4l Rexapurkkiin pari ruokalusikallista pellavaöljyä, kalaa 2/3 asti, punasipulisuikale, muutama porkkanansuikale, valkosipulinkynsi, hieman tomaattipyrettä ja laakerinlehti, suolaa 1/4tl. Kansi kiinni ja uuniin, 200astetta, puoli tuntia ja virrat pois. Aamulla siirretään purkit uunista viileään tilaan ja herkku on valmis vuorokauden kuluttua.
Suomen kaupoissa myytävät muikut ovat kyllä käsittääkseni pääasiassa järvikalaa eli dioksiinia ei tarvitse tällöin pelätä - varsinki testissä käytetty kalan nimi ainakin viittaisi Etelä Savossa olevaan järvialueeseen. Toinen juttu sitten on, mitä Saimaannorppa tykkää muikunpyynnistä näillä alueilla... Onko kellään tästä tietoa?
Itselleni opiskelijana lähinnä tuo tuplahinta tonnikalaan verrattuna johtaa siihen, etten voi muikkuihin siirtyä. MCS makrillia olen jonkin verran ostanut, mutta sitäkään en ole löytänyt muuhun kuin tomaattikastikkeeseen säilöttynä ja siihen makuun kyllä kyltyy nopeasti.
Lähes kokonaan kasvissyöntiin siirtyneenä välillä iskee aivan järkyttävä tarve syödä kalaa ja usein päädyn kaikesta tietoisuudesta huolimatta ostamaan edullista tonnikalaa. Mielestäni on törkeää, että asia jätetään täysin kuluttajan harteille ja kaupoissa saadaan myydä täysin kestämättömiä tuotteita.
Ei voi olettaa, että jokainen jossain vaiheessa itse viisastuisi, jos ekotietoiseksi itsensä luokittelevallakin on suuria hankaluuksia toteuttaa ajatusmaailmansa siinä vaiheessa, kun eksyy nälkäisenä markettiin.