Kun superfoodista tuli bisnestä
Katja LahtiAlaikäisiä ja vapaaehtoisia työntekijöitä, goji-marjoja, rakkausvettä, maadoitusrannekkeita, suklaata ja seksiä -bileitä? Normaalia terveysintoilua bisnesmausteilla?
Ajankohtaisessa kakkosessa nähtiin eilen insertti "Blogibisnes: suklaata, seksiä ja hopeakolikoita", jossa avattiin suomalaisten superfood-ihmisten pystyttämää liiketoimintaa (alkaa kohdasta 05:15). Insertissä on haastateltu mm. superruokapiireistä eli "fuudiskenestä" tuttua Viidakkomies Olli Postia, joka toimii Silver Bank -yrityksen osakkaana. Yritys tarjoaa sijoitushopeaa ja pyörittää Tampereella Shasa-luomuravintolaa ja Helsingissä yksityistä Silver Club -klubia, joissa maksuna käyvät hopeakolikot.
Mielestäni ravitsemusasiantuntija Patrik Borg kiteyttää haastattelussa asian ytimen: trendeistä on helppo tahkota rahaa ja hyväuskoisia höynäytetään aina. Asia on juuri näin. Niin ituhippeilyssä kuin eläkesäästämisessä.
Mitä ajatuksia tämä teissä herätti? Viatonta hörhöilyä, inspiroivaa innostusta vai kummallinen lahko?
Reader Comments (5)
Mukana on elementtejä kaikista noista: hyväntahtoista innostusta, viatonta hörhöilyä ja raakaa bisnestä lahkomaisilla piirteillä höystettynä. Aina, kun jostain on tulossa sisäpiirin ja 'meidän juttu', joka jakaa ihmiset 'meihin' ja 'heihin', vaarana on käpertyä oman erinomaisuuden ja erikoislaatuisuuden ympärille. Terveys on tärkeä asia, mutta se on kuitenkin paljon enemmän kuin vain superfoodit.
Itseäni ahdistaa tuossa 'superfoodskenessä' selkeästi uskonnolliset piirteet - kyseessä on suorastaan shamaaniuskovaisuuteen viittaavia merkkejä. Maankamarasta säteilevää energiaa johdon avulla, etc... Hieman tulee mieleen jopa katolinen kirkko sakramenttioppeineen ja muinaisine anekauppoineen - kun nautit elementit oikealla tavalla, saat ikuisen elämän ja tulet osalliseksi armosta, kun ostat aneen, niin syntisi pyyhitään pois... Ruoan sakraaliulottuvuus ei ole unohtunut maallistuneilta ihmisiltä minnekään, se vain saa uusia muotoja ja ilmenemistapoja mielekkyyden ja tarkoituksen etsimisessä.
Huolestuttavaa on se, jos alaikäisiä otetaan mukaan myyntipuuhiin lupaillen menestystä ja hyvää elämää. Tämäkin on klassinen lahkon piirre. Nuorena on itse kukin ollut herkästi innostuva (ja on sitä yhä!), mutta tietyt rajat on syytä pitää mielessä - jos jokin idea koukuttaa niin vahvasti, että se vahingoittaa perhe-elämää ja eristää nuoret muusta yhteiskunnasta, on syytä lyödä jarrut pohjaan. Krapula voi tällaisen ideaologiahuuman haihduttua olla todella ankara..
^ Dawn sanoi sen paljon paremmin kuin olisin osannut! Superfoodeissa on toki ihan hyviäkin puolia ja esim. tuo suomalainen pakurikääpä kiinnostaisi minuakin, mutta alusta asti näiden kyseisten nuorten miesten touhuista on kyllä paistanut läpi bisnes ja yhä enemmän myös lahkomaiset piirteet. Mulla nousi karvat pystyyn, kun kuunteli videon kommentteja esim. näiden nuorten tyttöjen roolista "skenessä". Jotkut tuossa selkeästi takovat ne rahat, ja toisten työpanosta käytetään hyväksi.
Oon suhtautunut koko ajan skeptisesti siihen, että varauksettomasti kehutaan kaukaa tuotuja meille ennestään vieraita ja Kalliita ruoka-aineita. Perusteluna niiden syömiselle on, että "niistä vaan tulee niin hyvä olo". En pidä hedonismista ja tätä uutta hyvinvointihörhöilykulttia voisi kuvailla hyvinvointihedonismiksi.
Tyypit vaikuttavat pitävän ns. valtamediaa pilkkanaan ja kaikkea huomiota myönteisenä. Sitä ollaan niin itseriittoisia että. "Minä kyllä tiedän paremmin, me tiedämme paremmin". Mietin, onko koko superfoodskene samaa hörhösakkia, vai onko osalla jalat vielä maassa. Olenko idiootti, jos käytän joitain superruokia kokeilunhalusta? Eiväthän hörhöt voi varastaa kaikkea hyvinvointiin, luomuun ja terveelliseen liittyvää itselleen.
Kuten eräs kaverini totesi, varsinkin naiset suhtautuvat usein ruokaan hartaasti. On helppo hurahtaa, jos on jokin kipeä asia tai yleinen ahdistus, johon hakee helpotusta. Mietin, voinko luottaa itseenikään, että haenko oikeista paikoista tätä paljon puhuttua parempaa oloa. Sitä kuvittelee voivansa kokeilla asioita likaamatta käsiään, mutta sitten huomaakin, että pettymyksiä on yhä vaikea sietää. Mikä meitä 20-30 -vuotiaita oikein vaivaa?! Ja tätä maailmaa...Uusi vuosikymmen 2011: suosiossa sivistymättömyys ja kusetetuksi tuleminen. Kannattaa hillitä sukellusta skeneen, joka ei välttämättä lopulta olekaan vastaus elämänhallinnan haasteellisuuteen. Miksi kaiken edes pitäisi olla kivaa ja helppoa? Yleensä hyvien asioiden saavuttaminen edellyttää töitä ja harmaan arjen kestävyyttä. Ulkokohtaiset vippaskonstit eivät ole oikotie onneen.
Todella hämärää: asia alkoi ensin kiinnostaa ja sitten vaivata toden teolla. Täällä omaa pohdintaani ja herännyttä keskustelua aiheesta: http://www.lily.fi/juttu/katsoitko-hammentavan-superfood–silverbank-jutun
Jatkoin aiheen parissa vielä aamupäivän tsekkaillen asianosaisten blogeja (joissa kaikissa on älyttömän paljon tekstiä, älyttömän tiheään päivitettynä), ja kierroksen myötä alkoi vaikuttaa siltä että kyseessä on oikeasti aika häiriintynyt kuvio. Omassa kommenttikentässäni tiedettiin, että Image on ilmeisesti tekemässä juttua samasta aiheesta. Jään odottamaan suurella mielenkiinnolla. Toivottavasti se antaa enemmän vastauksia, ei pelkkiä lisäkysymyksiä.
Tää kyllä herättää uteliaisuuden... Noista blogeista ja tästä videosta läpi paistava asenne naisia kohtaan tökkii mulla kaikkein pahimmin. Naiset siivoavat, tarjoilevat ja "suorittavat palveluksia" ja pääsevät sitä kautta mukana tähän ihmeelliseen skeneen... Olli Posti kommentoi yhden mukana olevan tytön blogissa innostuneesti jotain "nuoresta harjoittelijasta menestyneiden miesten ympäröimänä". Taitaa jäädä "gurujen" palvonta ja palveleminen tässäkin lahkossa naisten rooliksi.