Päässä jytkyttää
Katja LahtiNämä eduskuntavaalit olivat kaltaiselleni keittiöpoliitikolle parempaa kuin vappu. Kun perussuomalaisten saama huima ennakkoäänimäärä jytkähti ruutuun, Facebookissa alkoi kuhina: ihmiset ilmaisivat epäuskoaan ja järkytystään ja toisaalta alkoivat vitsailla ARS 11 -näyttelyyn kiirehtimisellä. Itse en näe tässä suurta yllätystä enkä edes katastrofia. Gallupithan povasivat tätä jo pitkään, eikä se meno täysin muutu.
Ajatellaan positiivisen kautta.
- Isoja puolueita on nyt kolmen sijasta neljä, joten vääntö säilyy tasaväkisenä. Asioista äänestetään edelleen. Ei yksi puolue saa omaa ideologiaansa väkisin läpi, ellei sille löydy laajempaa tukea.
- Melkein kaikki puolueet kärsivät tappion. Toivottavasti puoluejohtajien peilistä näkyy paluu perusasioiden äärelle. Maailma on jo riittävän monimutkainen paikka, ideologiasta on turha vääntää hämäriä sloganeita ja järjestää naimalakkoja, kun jengi kaipaa ymmärrettävää arvokeskustelua.
- Tämä vahvistaa uskoa demokratiaan (jos siihen ylipäätään haluaa uskoa): äänestäminen kannattaa, mikä tekee politiikasta äänestäjälle kiinnostavaa. Kukaan ei ole luvannut, että tulos aina miellyttää.
- Arvoliberaalit ja -konservatiivit joutuvat nyt väkisinkin ottamaan lusikan kauniiseen käteen ja keskustelemaan keskenään. Jos yhteistyö lisääntyy, ehkä ymmärryskin lisääntyy. Ylenkatse ei ole enää mahdollista.
- Neljän vuoden päästä katsotaan uudelleen.
Näkökulmasta riippuen tuloksessa voi nähdä muutakin hyvää: kansanedustajissa on ydinvoiman vastustajia ennätysmäärä, nuorten ja naisedustajien osuus kasvoi, ja toisaalta myös vanhoja putosi, vaikka omasta puolestani muutama muukin olisi saanut mennä. Lisäksi Suomi on kerrankin kansainvälisen politiikan parrasvaloissa. Suomen kieleen on myös juurtunut monikäyttöisin sana vuosikymmeniin: jytky. Mahdolliselle uudelle hallituksellekin saa olla keksimässä nimeä: perussinipuna vai sinipunaniska? Jos vielä masentaa, kannattaa lukea myös ehdolla olleen Luonto-Liiton pääsihteeri Leo Straniuksen listaus tuloksen hyvistä puolista.
Hallitusneuvotteluista tulee eittämättä vaikeat. Ohjelmien yhteensovittamisessa on aikamoinen runnominen, jos hallitustyöskentelystä haluaa sujuvaa. Kiinnostavaa on seurata, kuka antaa periksi. Toivon vilpittömästi, että perussuomalaiset pääsisivät nyt puheidensa maksumiehiksi, hallitukseen. Hallitusvastuussa saa nimittäin paraskin sutkauttelija vetää naamansa peruslukemille (no pun intended) ja tutustua arkeen sekä kotimaisessa että kansainvälisessä politiikassa.
Median olisi myös syytä pysyä hereillä ja keskittyä muuhunkin kuin säästä puhumiseen. Vaikka rajuja kevätmyrskyjä saattaakin olla tulossa.
Lue myös
- suuresti ihailemani Sami Borgin kolumni: Vaalitilastot uusiksi
- YLE:n tulospalvelu
KUVA: YLE: The Wall Street Journal
Reader Comments (2)
Täysin samaa mieltä-tätä kutsutaan demokratiaksi.Ilmeisesti nyt saatiin liikkeelle(persut saivat)nekin,jotka eivät normisti äänestä.Siis itse en heitä äänestänyt,vaikka äänestinkin muutoin.Ja jotenkin asiat muuttuivat nykyisellä hallituskaudella:vihreät muuttuivatkin vähän ydinvoimamyönteisiksi ja äänestivät hoitajien pakkolain puolesta,mikä vihreiden ex-äänestäjä soti omaa arvomaailmaani vastaan.Ehkä tämä on osa sitä isompaa muutosta noin globaalistikin(arabimaailman kansannousut,maapallon keikahtaminen maanjärjestyksen myötä,finanssikriisit,vaalirahasotkut,ydinkatastrofi-mitä lie tulossa).Mutta muutos noin yleisellä tasolla ja yksilötasolla on yleensä hyvästä.
Ainakin muutos pakottaa keskustelemaan. :) Unohtui vielä tuosta jutusta sellainen pointti, että kun puhutaan, että viidennes kansasta kannattaa Soinia niin täytyy muistaa että viidennes *äänestäneistä* kannattaa Soinia. Suurin puolue kannatukseltaan on edelleenkin nukkuvat.
- Katja