En halua syödä koiraani, mitä syöttäisin sille?
Toimittaja Jenni Toivoniemi syö vain kasviksia ja kalaa, mutta haluaisi tarjota kissoilleen ja koirilleen niille lajityypillistä ruokaa, siis lihaa. Mieluiten mahdollisimman eettisesti, mutta myös ekologisesti tuotettua. Pitääkö hänen hankkia metsästyskortti, perustaa hiirifarmi vai löytyykö muita vaihtoehtoja?
On aika absurdia vahtia tiukasti oman lautasensa eettisyyttä ja ekologisuutta ja samaan aikaan syöttää lemmikeilleen lihaa, jonka alkuperää voi vain arvailla. Itse lopetin lihan syömisen kolmetoistavuotiaana ennen kaikkea tuotantoeläinten elinolojen vuoksi. Sen sijaan koira eikä varsinkaan kissa pysty juurikaan käyttämään kasvikunnan proteiineja hyväkseen, joten kasvissyönti ei ole niille mikään vaihtoehto.
Maailmalla kohistiin puolitoista vuotta sitten Time to Eat the Dog? –kirjasta, jossa väitettiin koiranpidon olevan yhtä ekologista kuin citymaasturilla ajelu ja vielä pahempaa.
Ihan aukottomia todistelut eivät olleet. Tosiasia kuitenkin on, että koira ja kissa syövät paljon lihaa, eikä liha ole järin ekologista ruokaa. Ennen kuin japanilaisten keksimästä, koirani kovasti odottamasta kakkapihvistä tulee edullisia koiranruokaversioita, täytyy pohtia jotain muuta.
Tänä vuonna päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja selvittää miten voisin ruokkia kissani ja koirani tavalla joka
- ei tukisi lihan tehotuotantoa
- olisi ekologisesti ja taloudellisesti järkevää
- olisi silti myös lajinmukaista terveellistä ravintoa lihansyöjilleni.
Hiirivauvoja tai citykaneja?
Kissan ja miksei koirankin kannalta paras ruoka olisivat pikkujyrsijät. Tunnen ihmisiä, jotka syöttävät eläinkauppojen matelijoille suunnattuja nakuja hiirivauvapakasteita kissoilleen nameina. Suhteellisen ekologista varmaankin, mutta pääasiallisena ravintona kissanruokalasku kohoaisi vähintään kymmeneen euroon päivässä. Edes oman rottafarmin perustamalla olisi vaikea päästä kohtuullisiin kuluihin, saati sitten että haluaisin kotiini sata rottaa.
Ekologisinta olisi syöttää lemmikeilleen lähellä kasvaneita citykaneja, rusakoita ja hirviä. Metsästysseurat eivät kuitenkaan saa myydä lihaa suoraan kuluttajille, joten porukkaan pitäisi kuulua, jos apajille haluaisi päästä.
Vielä en ole ihan valmis tarttumaan aseeseen. Täytyy kääntyä lihantuottajien puoleen.
Luomulihaa metsästämässä
Kyselyideni mukaan ihmisille kelpaamatonta lihaa ei luomutuotannossa juuri synny ja Etelä-Suomessa kilohinnat ovat korkeita. Itselleni oleellista ei ole, onko jokainen heinänkorsi, jonka lihaeläin on syönyt, kasvanut luomusiemenestä. Oleellista minulle on, että eläimet saavat viettää lajinmukaista elämää ja että tuotantotilan periaatteet ovat ekologisesti kestäviä – lanta kompostoidaan, eikä hirveitä myrkkyjä käytetä.
Tällaisten tilojen etsiminen vie aikaa ja tiloilla on kesäaikaan muutakin tekemistä kuin vastailla puhelimiin ja sähköposteihin. Kannattaa kuitenkin kysellä ja tunkea vierailulle lähistön pientiloille, josko oma lihantuottaja löytyisi läheltä. Ruokapiireissä toimivilla on tietysti tähän erityisen hyvät valmiudet.
Luomunautaa tuottavalla Tenhon tilalla esimerkiksi naudan munuaisten kilohinta on 1,70 € ja sydämen 3,60 €. Myös lampaan sisäelimiä saa kohtuulliseen hintaan. Myynnissä on myös lemmikeille suunnattua (eli tavallista rasvaisempaa) jauhelihaa hintaan 2,90 € kg. Mitään lemmikkijauhelihastandardia ei kuitenkaan ole olemassa, joten tarkista aina valmistajalta tuotteen raaka-aineet.
Riistaa, kalaa ja hevosta kuivuriin
Nauta ei tietenkään ole hiilijalanjäljeltään ihanteellisin vaihtoehto. Lammas ja kana ovat parempia, riista parasta. Googlettamalla löysin Virosta riistatukku Linnamäe Lihatööstus, josta voi etukäteen tilaamalla noutaa villisian ja metsäkauriin lihaa noin kolmen euron kilohintaan.
Pidemmältä lihaa hakiessa ongelmana on tietysti ennen kaikkea se, että kerralla pitäisi ostaa paljon. Ostoslistallani onkin myös isompi, A-energialuokan pakastin. Omia lihantuontimatkojani ovat lykänneet myös säät – kolmenkymmenen asteen helteessä eivät mitkään kylmälaukut auta tuntien matkanteossa.
Aivan ensimmäisenä hankin kuitenkin elintarvikekuivurin. Lihan kuivaaminen on oiva tapa säilöä, ja ensimmäisenä kuivurini selvisi viidestä kilosta hevosenlihaa. Hevosenliha on suhteellisen eettistä ja sitä voi ajatella ekologisenakin, onhan se harrastustoiminnan sivutuote. Esimerkiksi keravalainen lemmikkitarvikeliike Jatapet myy hevosenlihaa 3,60 € kilohintaan. Tämä liha oli suuri hitti karvaisten kavereideni keskuudessa. Kuivatun lihan syöttämisessä pitää vain muistaa, että sitä annetaan vain 20 % tuoreeseen tai pakastettuun lihaan nähden, loppuosa on vettä.
Seuraavaksi kokeilin kalan kuivausta. Kalaa voi kuivata helposti raakanakin. Hakaniemen hallista löysin euron kilohintaan lahnaa. Olin innoissani, tästäpä eettinen, ekologinen ja halpa ruoka. Kädet verillä siis perkaamaan jumalattoman ruotoisia kaloja. Kilohinta nousi kyllä vähintään viiteen euroon ja vaivaan nähden taisi jäädä ainakin lahnalla ainoaksi kokeiluksi. Sen sijaan lahnaa voisi keittää pehmeäksi ja pakastaa silloin tällöin annettavaksi ruoaksi. Kokonaisratkaisua siitäkään ei saisi, sillä erityisesti kissojen munuaiset eivät kestä jatkuvaa kalansyömistä.
Väillä on pakko turvautua purkki- tai pussiruokaan. Mutta onko niissä ekovaihtoehtoja?
Marketeissa ei myydä lainkaan laadukkaita kuivaruokia ja eläinkaupan ruokienkin kanssa on oltava tarkkana.
Luomukuivaruoka järjestykseen
Monessa teollisessa ruoassa proteiinipitoisuutta on nostatettu keinotekoisesti kasviproteiineilla, joita kissat ja koirat eivät juurikaan pysty käyttämään hyödykseen. Kovin monessa ruoassa pääraaka-aineeksi paljastuu nopeasti vilja, kun sen pitäisi olla liha. Luomuruokien valikoimat Suomessa ja Suomeen toimittavissa eurooppalaisissa nettikaupoissa ovat aika olemattomat.
Kokonaan luomuja kuivaruokia löysin kissoille kaksi: Yarrah ja Defu Organic. Koirille oli molempia merkkejä ja vaihtoehtoina lisäksi Bosch- Forza 10 ja Bio Every Day -merkkiset ruoat. Kaikkien näiden ruokien ongelmana on liian pieni lihapitoisuus ja liian suuri viljapitoisuus. Yarrah–ruoassa on käytetty lihan lisäksi myös lihan sivutuotteita. Korkeatasoisimmalta näistä vaikuttaa osa Defu Organicin tuotteista, joita voisin kuvitella syöttäväni jonkun toisen, lihapitoisemman ruoan ohella. Vertailun vuoksi: parhaat kissojen kuivaruoat sisältävät nykyään jopa 80 % lihaa, kun näiden luomuruokien pitoisuudet vaihtelivat 29-37% välillä, koiranruoissa lihaa oli vielä vähemmän.
Vapaana kasvanutta, ”julmuudesta vapaata”, ”luonnollista”?
Italiainen, luonnonmukaisuudella ratsastava Almo Nature ei valmista luomua kuivaruokaa, mutta asiakaspalvelu takaa, että kaikki heidän reseptinsä ovat ”cruelty free”. Tarkemmin kysellessäni selvisi sen tarkoittavan, että eläinkokeita ei tehdä ja tuotteet testataan vapaaehtoisten perheiden avulla! Tuotantoeläinten olot jäivät epäselviksi.
Myös saksalaisen valmistajan Porta 21 -merkillä on Holistic Range -versio, joka ei ole täysin luomua, mutta joka mainostaa, että valtaosa käytetyistä aineksista on luomua ja käytetty kana tulee luomutiloilta. Mielenkiintoista kyllä, pussin kyljestä löytyy valmistusmaa: Thaimaa. Minkälaiset luomusertifikaatit siellä mahtavat olla käytössä?
Sekä Almo Naturen että Porta 21:n ongelmana on erityisesti kissanruoissa valtava määrä erilaisia kasviksia ja yrttejä tuoteluettelossa. Täydellisinä lihansyöjinä kissat eivät pysty suodattamaan useimpia kasviksia ja monet ihmisille täysin vaarattomat tai jopa hyödylliset yrtit tai kasvikset ovat niille myrkyllisiä. Pieninä annoksina vaaraa tuskin on, mutta pitkäaikaisessa käytössä ne rasittavat maksaa ja munuaisia ja voivat aiheuttaa ongelmia.
Itse valitsisin varsinkin kissoille mielummin tuotteen, jossa ei ole yrttejä lainkaan. Yrttilääkintä erikseen, ruoka erikseen. Sama ongelma on kanadalaisissa, muuten korkeatasoisissa Orijen ja Acana -ruoissa, joissa käytetään vapaana kasvaneen karjan lihaa ja kalaa. Lisäksi kanadalaisruokien ongelmana ovat tietysti Atlantin yli kuljetuksesta aiheutuvat päästöt.
Aiemmin käyttämästäni korkeatasoisesta Applaws-kissan- ja koiranruoasta opin, että valmistaja ei käytä häkkikanaloiden eikä tehokasvattamoiden kanoja (battery chicken) eikä munia ruoissaan. Applaws valmistetaan Iso-Britanniassa. Saksassa valmistettu Leonardo-kissanruoka ja Belcando-koiranruoka on valmistettu korkeatasoista raaka-aineista (muunmuassa vain ihmisravinnoksi kelpaava liha, ei geenimuunneltua viljaa) ja se on kuulunut suosikkeihin jo vuosia. Valitettavasti valmistaja ei tiedä, millaisilta tiloilta heidän käyttämänsä liha tulee. Kontrolloituja teurastamoita he kertovat kuitenkin käyttävänsä ja lammasversion lammas on heidän mukaansa vapaana kasvanutta.
Eli mahdollisia tuotteita löytyy, mutta ei kuitenkaan ihan täydellisiä.
Ja voittaja on...
Seuraavaksi löysin Saksassa asuvan suomalaissyntyisen Elina Sistosen kehittämän Power of Nature -ruokasarjan, jossa osassa tuotteista on käytetty luomukanaa. Lisäksi maahantuoja kertoo, että kaikki käytettävä liha on pientiloilta, jotka sijaitsevat lähellä tehdasta. Nämä tilat ovat luopuneet keinotekoisten lannoitteiden, torjunta-aineiden, ennaltaehkäisevien antibioottien käytöstä ja ruokkivat eläimet ilman väkirehuja. Jokainen erä raaka-aineita tutkitaan ennen käyttöä, jottei niissä varmasti ole torjunta-aineiden tai muiden haitallisten aineiden rippeitä.
- Emme tilaa mitään massatuottajilta, sillä meille on tärkeää, että myös raaka-aineina käytettävät eläimet ovat saaneet hyvän kohtelun ja ravinnon, Sistonen sanoo.
Ruoka on selkeästi laadukasta ja Sistosen artikkelit kissanruokinnasta vakuuttavat. Hänellä on jopa titteli MA CCN (Small Animal Nutritionist; Certified Cat Nutritionist). Ruoat sisältävät pienen määrän omenaa, porkkanaa ja voikukkaa, jotka kuulostavat aika vaarattomilta lisiltä.
Valmistaja käyttää luomutuotteita, kun se on mahdollista. Tuotteen sopivuus lihansyöjän ravinnoksi on aina prioriteetti.
- Kuivattua lihaa ei ole mahdollista saada "luomuna", ei ainakaan vielä, Sistonen sanoo.
Power of Nature vakuuttaa ja valitsisin sen voittajaksi ekologis-eettis-laadullisessa vertailussani. Hinnaltaan kaikki korkeatasoiset kuivaruoat pyörivät suurin piirtein samoissa summissa, isoissa erissä ostettuna parhaimmillaan noin kuuden euron kilohinnoissa.
Purkkiruoat riviin
Märkäruoissa valikoima on vielä pienempi kuin kuivaruoissa.
Luomuruoka Yarrahin märkäruoat ovat markettitasoisia ja sisältävät turhaan viljoja. Lihapitoisuus on joissain tuotteissa vain 37 %, joka on märkäruoassa todella surkea. Yksi tuote, pieniin folioihin pakattu ”Chicken Chunks” ei sisällä kasviksia, mutta lihan osuudesta aika suuri osa on ”lihajohdannaisia”, jotka saattavat olla mitä tahansa höyhenistä alkaen. Kahdeksan- kymmenen euron kilohinta tuntuu siis vähän tyyriiltä.
Koirille on Rinti Bio -merkkistä viljatonta luomuruokaa alle kuuden euron kilohintaan, siinäkin raaka-aineina ovat ”meat and meat by –products”. Almo Naturelta löytyy luomuna Bio Pate -sarja märkäruokaa, jonka liha on 96% luomua. Tässäkin tapauksessa raaka-aineena on ”liha ja lihan sivutuotteet”, eli kahdeksan euron kilohintaan ei hirveän luksusta. (Vertailun vuoksi on kuitenkin mainittava marketeissa myytävä suosittu Sheba-kissanruoka, jonka ainekset ovat lihaa ja ”lihaperäisiä tuotteita” ja kilohinta kympin korvilla. Sheba on markettiruoista korkeatasoisimpia; monet muut sisältävät teurasjätteen lisäksi viljoja ja sokereita, lihapitoisuutta ei usein ole merkitty.)
Erittäin laadukas Ziwipeak-sarja puolestaan sisältää kissoille ja koirille märkäpurkkiruokaa, sekä ilmakuivattua lihaa. Sananmukaisesti ei ole kyse luomusta, mutta ilman hormoneja vapaana kasvaneesta karjasta ja riistasta valmistetusta ruoasta kyllä. Ainoat ongelmat ekologisuuden kannalta ovat pienet pakkauskoot ja se, että ruoka tuodaan Uudesta-Seelannista asti. Miten laskea kumpi on ekologisempaa, uusiseelantilainen lammas vai saksalainen nauta? Hintavaakin laaturuoka luonnollisesti on.
Power of Nature -sarjalla on kissoille 95% lihaa sisältävää laadukasta kanapurkkiruokaa, joka on tuotettu pientilojen kanaloista ostetusta, ihmisravinnoksikin kelpaavasta lihasta.
Voittaja jälleen Saksasta
Saksalainen Hermanns Organic mainitsee myöskin, mitä eläimen osia ruokaan on käytetty, siitä pisteet. Merkki takaa, että sen käyttämä liha tulee luomutiloilta, jotka myös itse teurastavat eläimensä. Merkillä on tuotteita sekä kissoille että koirille.
Kissoille suunnatuissa tuotteissa on selkeästi korkeatasoista luomuruokaa – lihapitoisuus 96% - mutta hintakin on sen mukainen: 13 € kilolta. Hevosenlihainen vaihtoehto, alle kahdeksan euroa kilo, soveltuu sekä kissoille, että koirille. Koiranruoista täyslihainen vaihtoehto soveltuu myös kissoille osana muuten tasapainoista ruokavaliota, ja tämän sarjan kilohinta on kuuden euron tuntumassa. Toistaiseksi olen nähnyt ruokaa vain Suomeenkin toimittavan nettikauppa Zooplussan valikoimissa. Yleisesti ottaen haluan suosia mieluummin kotimaisia eläinkauppiaita. Sitä paitsi Zooplus ottaa sen verran suuren katteen ruoista, että monet pienvalmistajat eivät voi myydä ruokiaan heidän kauttaan.
Valikoimaan toivoisi lisää vaihtoehtoja. Ainakin Iso-Britanniassa tuntuisi olevan jo useampi korkeatasoinen luomuruoka, mutta myyjät eivät postita mantereelle, eikä maahantuojia toistaiseksi ole.
Voittajana märkäruoissa selvisi Hermanns Organics ja hyvänä kakkosena jälleen Power of Nature.
Mitä pitemmälle selvitystyössäni etenin, sitä selvemmäksi kävi, että itse asiassa ekologis-eettisestä lemmikkilauman ruokkimisesta saisi helposti kokopäivätyön. Yhdistämällä teollista ruokaa ja suuria lihaeriä pakastamalla ja kuivaamalla voi kehittää jokseenkin vaivattoman tavan. Itselläni on käytössä edellä mainittuja teollisia eettisempiä ruokia ja pyrin hiljalleen siirtymään teollisesta märkäruoasta kokonaan luomulihaan ja riistaan. Korkeatasoinen kuivaruoka helpottaa kuitenkin ruokintaa niin paljon, että siitä en ole luopumassa. Olen liittynyt perinteiseen ruokapiiriin, jonka kautta voi tilata myös kohtuuhintaista luomulihaa. Organisoin parhaillani myös lemmikkien ruokapiiriä vähän isompiin (ja edullisempiin) tilauksiin.
Linkkejä:
- Power of Naturea tuo maahan Sydänystävä, ja valmistaa Cats Country.
- Defua maahantuo Symppis ja se kuulu myös Ruohonjuuren valikoimiin
- Herman’s Organicia voi tilata Zooplussalta
- Brittiläinen Applaws-merkki
- Acana ja Orijen -ruokia myy ja maahantuo Acana-kauppa
- Leonardo- ja Belcando–ruokia maahantuo Espoon Akvaariotukku
- Ziwipeakin jälleenmyyjälista löytyy heidän nettisivuiltaan
- lista luomutiloista
Aiemmin Uudessa Mustassa: Koiranruokaa.. eli mitä?
KUVAT: faith goble (koira) Tenhon tila (vasikka), lastmodified (kuivattu liha). Muut kuvat Hanne.
eeettisyys, kissa, kissanruoka, koira, koiranruoka, lemmikit | in Kulutus, Ruoka, Yhteiskunta |
Reader Comments (10)
Kennelrehulta saa kotimaista hevosta ja poroa edullisesti. Kakkaakin tulee vähemmän kuin eläinkauppojen purkki/kuivaruoista.
Kiitos mielenkiintoisesta jutusta! Olen itsekin kaipaillut rekuilleni luomuna muutakin kuin hienointa jauhelihaa.
Koirani syövät tuota Defun nappulaa, se on toistaiseksi ainoa, joka nirsolle pojalleni maistuu (toinen syö vaikka pieniä kiviä).
Lisäksi saavat toisinaan kokonaista muikkua tai silakkaa (keitän kaloja muutaman minuutin). Luomuriisistä tai -ohrasta ja luomujauhelihasta tehty ruoka kelpaa myös, mutta nappula on se pääasiallisin ruoka. Ja hyvin ovat tuolla Defulla voineet.
Marketeista saa naudan jauhelihaa ja nakkeja luomuna jo ihan hyvin, mutta juurikin koirien takia toivoisin myös sisäelimiä ja luita valikoimiin. Luulisi luomueläimistäkin niitä löytyvän...
Kiitos tästä bloggauksesta. :)
Meillä asuu kotona lihansyöjien sijaan 2 pupua. Täysin luomuruualla eivät elä, mutta sitä kiinnostaisi kyllä kokeilla. Kaupastahan saa kyllä helposti kasvikset luomuna, tosin hinta voi vähän kirpaista. Kanin pellettejä on muutamaa luomumerkkiä ja luomuheinää voisi löytää joltain tilalta.
Toisaalta en näe tavallisia kasviksia niin "pahana" jos ne eivät ole luomua kuin liha, joka on tunteva eläin ja kärsinyt ennen lihatiskiin tai purkkiin päätymistä. :/
Se on kyllä mukavaa kun voi kasvatella pupuille siemenistä omaa ruohoa ihan sisätiloissa, luomusti. ;) Viimeksi kun pistin siemenet alulle niin tuli sellainen miete että hmm mitenköhän kaupan pakattu multa, onkohan se luomua vai ei? (Mulla ei ole pihaa mistä hakea ja en välitä metsänlaidalle mennä kaivamaan. Aika uusavutonta ehkä ostaa Mustaa multaa ja kuvitella että se on puhtaampaa kuin ulkoa haettu? :P Mutta mitään koiranpissa/tiesmitä multaa en tosiaan viitti jostain ulkoa kaivella.)
Googletin hieman ja kappas, Biolan musta multa on tosiaankin luomua, ihan luomumerkin kera. Mielestäni merkkiä ei vaan löytynyt pakkauksesta lainkaan mutta nettisivuilla se löytyy. Hyvä niin. :)
Eivätkö kissat ja koirat tosiaankaan pysty hyödyntämään kasvikunnan proteiineja? Olisi kiva kuulla asiantuntevalta ei-fanaatikolta, onko esim. koirien vegaaniruokinta ollenkaan mahdollista koiran terveyden kannalta.
Meillä haetaan raa'at lihat keskustan Ketunleivästä tai Lielahden Barffinetistä, Tampereella siis molemmat. Barffinetissä on suht hyvä valikoima riistaa ym. mikä tod.näk. on luomua eli peura, hirvi, hevonen... Muista lihoista en tiedä, ei ole tullut kysyttyä. Pakkauskoot on myös sopivia jopa yhden kissan taloudelle. Hinta ei päätä hirvitä, useita kiloja lihaa lähtee parillakympillä. Itse haen tuommoisen satsin parin kuukauden välein, raakaa lihaa kun ei tarvitse edes syöttää niin paljon kun purkkikamaa.
Kissa on täysin lihansyöjä, koira ymmärtääkseni sekasyöjä eli koiralle voisi kai toteuttaa vegaanisuutta. Kissalle se olisi silkkaa kidutusta. Tästä löytyy juttua jopa vegaaniliiton sivuilta.
Tosi hienoa, että Tampereelta löytyy jopa riistaa noin - onko kotimaista? (Joskushan riistana myydään esim. Australiassa kasvanutta tarhattua saksanhirveä). Ja kiitos Lady Lazarukselle Kennelrehu-vinkistä - viimeisen käyntini jälkeen valikoimaan on tosiaan tullut erittäin poroa ja hevosta, hieno juttu. Hevosen kanssakin alkuperämaa on tosiaan tärkeä - vain kotimaisen hevosen eettisyydestä voi olla suhteellisen varma.
Koira kykenee tosiaan kissaa paremmin käyttämään kasvikunnan proteiineja hyväkseen, mutta veganismia suosittelevat kyllä ainoastaan jotkin eläinoikeustahot, joita ei voi mitenkään pitää puolueettomina tässä asiassa. Koira on yhä varsin lähellä sutta, joka on lähes täysin lihansyöjä eikä vegaanilla ruokavaliolla päästä lähellekään ideaalia ruokavaliota. Mihinkään varsinaiseen vakavasti otettavaan tutkimukseen en valitettavasti ole törmännyt. Ruokinnallisperäisten ongelmien tutkiminen on ylipäätään hyvin vaikeaa, sillä vaivat ovat moninaisia ja saattavat syntyä hyvin pitkän ajan kuluessa.
P.S. Sain viestin Sydänystävältä, että he tuovat nykyään maahan myös Hermanns Organics -ruokia. Hienoa!
Kiitos hyvästä jutusta! Tästä on minulle hyötyä, sillä omistan kaksi koiraa.
Kovasti ihmettelen, miksi vegaanit, jotka eivät halua käyttää eläimiä hyödykseen, voivat pitää lemmikkejä? Jotenkin ideologia "kusee" tämän asian kohdalla. Ihminen on hyvin itsekäs, jos kuvittelee voivansa perustella eettisesti lemmikkien pidon - siis eläinten hyödyntämisen seuralaisena, vaikkei se ole millään tavoin välttämätöntä.
Syöminen on välttämätöntä, mutta onneksi meillä on vaihtoehtoina syödä muutakin kuin eläimiä.
Itseäni epäilyttää juuri kaupan tavalliset kuivamuonapaketit.
GMO-rajojen muuttuessa vuoden 2009 alussa jäi eläintenruokaa kiinni eläinlääkärin tarkastuksessa ja jota palautettiin valmistajalle.
Koirat ovat susia. Niiden elimistö on sopeutunut osittain sekaravintoon, koska ne ovat eläneet ihmisten kanssa niin kauan. Koira ei voi kuitenkaan hyödyntää kasviproteiineja samalla lailla kuin esim. ihmiset. Koiran ruoasta pitäisi olla kolmasosa lihaa tai muuta sille sopivaa (esim. kananmunaa, ei tosin jatkuvasti annettuna). Lisäksi ruoan pitäisi sisältää n. 10% rasvaa (lihassahan sitä on, mutta lisäksi kasviöljyä). Suurin osa ruoasta voi olla hiilihydraatteja (kuten viljaa tai sitten esim. perunaa, maissia, muita vihanneksia). Tämä on lähinnä mahantäytettä, mutta myös viljoissa on koirille hyösyllisiä ravintoaineita. Olen lukenut paljon aiheesta, vaikka hyvää kirjallisuutta onkin vaikea löytää... Kissojen ruokinnasta en sitten osaa sanoa muuta kuin että ne hyödyntävät kasvikunnan tuotteita vielä huonommin kuin koirat.
Koirille hyvää ravintoa olisi esim. Yrjölän puuro (googlatkaa, en jaksa kirjoittaa :D) + kolmannes lihaa ja sitten öljyä kymmenesosa. Myös vihannessosetta voi pieniä määriä sekoittaa mukaan. Mahdollisimman eko ja eettinen koiranruoka olisi tietysti em. ruoka (paitsi ei riisiä puuroon metaanipäästöjen vuoksi) kotimaisista raaka-aineista ja proteiininlähteenä kala ja riista. Tietysti mitä monipuolisempi ruokavalio sitä parempi, eli vaihdellen eri viljoja, kasviksia ja proteiininlähteitä. Kananmuna on koiralle todella hyväksi esim. kerran viikossa: sen elimistö pystyy hyödyntämään sen parhaiten kaikista proteiininlähteistä (en muista, miksi sitä kutsutaan, mutta olikohan kuitenkin, että pystyy hyödyntämään 90% kun taas esim. lihasta 80%, ainakin suuntaa antavasti). Lisäksi munat sisältävät hyviä vitamiineja. Sisäelimistä maksa on todella hyvää myös, mutta sitäkin vain esim. kerran viikossa.
Ei tuo lemmikin syöttäminen ekologisesti ole niin kamalan vaikeaa.
Aiemmin mainitun Kennelrehun lisäksi suosittelen kokeilemaan Vauhti-Raksua! Olen ollut erittäin tyytyväinen. Tuovat sapuskat vaikka omaan kotiosoitteeseen, jos asuu sopivasti reitin varrella.
Minulla on pienehkö koira, joka syö suomalaista hirveä ja sen lisäksi perunaa, omenaa, kurkkua, herneitä, nokkosta, parsakaalia yms. (osa näistä kotona kasvatettuja), ei viljaa, ei mitään nautatuotteita. Koira syö siis huomattavasti ekologisemmin kuin minä (vaikka olenkin siinä koittanut petrata viime vuosina huomattavasti). Esim. tuo hirvenliha on Vauhti-Raksulla tehdään niistä kaikista roippeista, jotka eivät ihmisille kelpaa, eli menisi muuten haaskuuseen.
Mielestäni ne, jotka sanovat, että ekologisista syistä lemmikkejä ei saisi pitää ovat kertakaikkiaan vain väärässä. Toinen asia sitten on se millaisia lemmikkejä pitää ja kuinka monta. Lemmikeistä on niiiiiiin paljon iloa ja lohtua. Ja valtaosa, esim. koirista, on huomattavasti mukavampia ja fiksumpia kuin valtaosa ihmisistä...