Rekku ja Mirrikin tahtovat yksilöllisiä ja kierrätettyjä tavaroita
Eläintarvikeosastolla vaellellessa tuntuu välillä kuin olisi eksynyt lastenosastolle. Tavaroita, vaatteita, ruokia ja eriskummallisia tilpehöörejä on niin paljon, että kukkaro kauhistuu ja navetan ylisillä asuva maalaiskissa nauraa viiksiinsä moisille turhuuksille. Kirpputorilta lemmikin omistaja löytää karvaiselle murulleen tarpeiston edullisemmin ja etenkin persoonallisemmin.
Meillä asuu kaksi kissajätkää, Alma ja Pekko. Heidän mielestään taitaa olla ihan sama, missä päiväunensa nukkuvat tai mistä kupista ruokansa syövät, kunhan joku rapsuttaa päikkäreillä kellivän masua ja tarjoilu pelaa. Minä olen kuitenkin kuin kuka tahansa äiti. Tahdon, että maman kultamurujen varusteet ovat toimivia, mutta myös kauniita. Parhaimmassa tapauksessa ne ovat myös kierrätettyjä ja rosoisen päheitä.
Kannattaakin kirpputoreja ja kierrätyskeskuksia kierrellessä tutkia pöytiä myös lemmikin silmin. Vanha puinen limsa- tai olutlaatikko on komea olohuoneen koristus, mutta pehmoisilla peitoilla vuorattuna perheen lemmikin mielestä myös ihanan pehmeä pesä.
Vanhojen maatalojen vinteiltä saattaa löytyä pölyyntymästä puisia perunalaatikoita, joista saa kauniin unikolon. Alma ja Pekko rakastavat vanhaan matkalaukkuun rakennettua petiään. Välillä siellä köllötellään peppu vasten peppua, vaikka kunnolla makoilemaan mahtuisikin vain yksi kolli kerrallaan. Siksipä olenkin metsästänyt jo tovin vanhaa isoa pärekoppaa, johon mahtuisi käpertymään kerälle kaksikin karvahäntää.
Unipaikan pehmusteita valittaessa ainakin meillä ollaan oltu yhtä tarkkoina kuin oman sängyn lakanoita valkattaessa. Pehmeyden lisäksi täytyy löytyä väriä. Onneksi kirpparit pursuavat peittoja, tyynyjä ja vilttejä, joten probleemana ei ole kuin valinnan vaikeus. Yksi meidän jätkiemme lempitorkkupeitoista on mummini jämälangoista neuloma viltti.
Perheen eläinjäsenten astiastoa valitessa en ole koskaan ymmärtänyt kauppojen lemmikeille tarkoitettuja kuppeja. Ne ovat yleensä muovisia, rumia ja järisyttävän kalliita. Miksi ostaa sellaisia, kun samalla hinnalla kissa, koira tai vaikka marsu saa oman Arabia-astiastonsa!
Myönnän kyllä, että monissa eläinkaupan ruokakupeissa on pieniä teknisiä ominaisuuksia, jotka helpottavat niiden käyttöä. Koiraperheessä esimerkiksi kupin kuminen pohja estää astian siirtymisen nälkäisen ja innokkaan kuonon mukana keittiön ja olohuoneen kautta makuuhuoneeseen. Taidankin arvostaa lopulta enemmän kauneutta kuin käytännöllisyyttä, sillä meillä muovilautasilta ei syödä edes mökillä. Posliinin lisäksi Alman ja Pekon ruokapöytä voitaisiin maman mielestä kattaa emalilla.
Naksujen, herkkujen ja muiden ruokien säilytyksessäkään ei tarvitse tyytyä lemmikkitarvikeliikkeen tynnyreihin, joiden kylkeen on ehkä mielikuvituksen suurimpana tuloksena painettu tassunkuva. Lasiset Ilves- ja Karhula-tölkit imaisevat sisäänsä isonkin määrän kuivaruokaa, eikä nättejä purkkeja tarvitse piilotella komerossa.
Näistä pyydetään kirpputoreilla ja etenkin vanhan tavaran liikkeissä nykyään jo melko suolaista hintaa. Mutta jos sinulla on mahdollisuus lähteä löytöretkelle mummulan vintille, näitä saattaa lojua nurkissa ihan toimettomana!
Isompien eläinten herkut tai gerbiilin ruuat saa näppärästi piilotettua pieniin purnukoihin. Osta iloisesti erilaisia tai pidä sama linja esimerkiksi väreissä.
Lelut ja isot ruokasäkit hujahtavat jemmaan arkkuun, joka on komeudessaan koko huoneen keskipiste. Oma koirakuumeni nousi entisestään, kun löysin Kierrätyskeskuksesta isonkin koiran murkinat imaisevan vanhan kirstun.
Kissojen raapimapuut ja kiipeilytelineet ansaitsisivat jonkinsortin "ruminta mitä rahalla saa" -palkinnon. Vaaleanpunaista teddykarvaa, seeprakuviota, myrkynvihreitä kuvioita ja huumaava kemikaalitehtaan haju! Onneksi näille kammotuksille on myös vaihtoehtoja.
Hertan suloinen Ming-kissa rakastaa kierrätysmateriaalista valmistettua raapimapuutaan. Se on ostettu kissanäyttelystä mieheltä, joka valmistaa raapimapuita vanhoista bussien lattiamatoista. Kestävää, pestävää ja kierrätettävää siis. Alaosan pehmeämpi materiaali soveltuu rentoon nojailuun ja karkea yläosa kynsien teroittamiseen.
Ystäväni parvekkeella on iso ja kippurainen koivunoksa, jossa hänen kissansa kirmailevat ja kiipeilevät riemuissaan. Helsingin Kierrätyskeskuksen pihalta löysin jättimäisen puupöllin, jossa olisi aineksia raapimapuuksi, mutta joka pienessä kodissa toimii myös istuimena tai pöytänä.
Kissa rakastaisi myös omaa puista koiraa, jolle voisi näyttää kuka on kuka. Siihen voisi teroittaa kynnet (etenkin jos jonkin osan siitä päällystäisi ohuella köydellä), sen päällä voisi kiipeillä ja tarvittaessa myös nukkua. Rosoinen puukoira ei näyttäisi pahalta olohuoneen nurkassa ilman sen päällä kehräävää kissaakaan.
Kissojen lisäksi esimerkiksi kesyrotat ihastuisivat varmasti seinään kiinnitettyyn pesukoneen rumpuun, joka toimii sekä nukkumispaikkana että tähystystornina. Se näyttää komealta ihan sellaisenaan, mutta rykelmä erivärisiä rumpuja toimisi lemmikin kiipeily- ja petipaikkakylän lisäksi myös näyttävänä sisustuselementtinä. Kierrätyskeskuksista saa yleensä hakea ihan ilmaiseksi laudanpätkiä ja muuta rakennusromua, joista näppäräsorminen askartelee pesukonerumpukoloihin johtavat askelmat. Jos jokaisen askelman maalaa erilaisella värillä ja kiinnittää seinään kauniiseen epäjärjestykseen, koko seinän kattava taideteos alkaa olla valmis.
Eläintarvikeostoksissa kannattaa huomioida myös Huuto.net, josta saattaa säkällä löytää halpoja tarvikkeita, kuten valjaita. Niitä kun ei niin helposti taiota muuhun käyttöön tarkoitetusta tavarasta. Toisaalta samassa paikassa myydään törkeään kymmenen euron hintaan kolhiintuneita muovisia ruokakuppeja.
Mihin teidän kattinne illallinen katetaan? Missä koiranne vetelee yöunet? Jaa ihmeessä tuunausvinkit tai lesoile reilusti kirppislöydöilläsi kommenttiosiossa!
Kuvat: Ming-kissa & raapimispuu: Hertta, muut Hanne.
kierrätystuotteet, kierräyskeskukset, kirpputorit, lemmikit, lemmikkieläintarvikkeet, tuunaus | in Itse tekeminen, Kierrätys |
Reader Comments (12)
Ihana postaus:)
Minäkään en ymmärrä niitä kamalia pikkuisia muovikippoja, joita etenkin jyrsijöille myydään. Jyrsijä tai kani pystyy halutessaan syömään kupista palan irti ja pienikin muru nielaistuna voi olla tosi vaarallinen. :(
Joskus harvoin näkee kauniitakin kuppeja ja totta, joissain on muotoilu tai "kumitassut" eli jotain ajattelua.
Tuota matkalaukku-petiä olen haaveillut jo jonkin aikaa. Seuraavalla kirpparikierroksellani voisin tosiaan katsella nättejä lautasia pupuille!
Myös (vanha) kukkaruukun aluslautanen käy ruoka-/vesikipoksi koiralle, kissalle, jyrsijälle ja matelijalle. Itse olen juuri tekemässä koirille petiä, toiselle vanhoista tyynyistä ja toiselle lasten patjasta, molemmat päällystän entisellä päiväpeitolla (vetoketju mukaan, niin saa pestyä päällisen).
Tässä hauska linkki huonekalujen kierrätykseen lemmikkejä ajatellen: http://www.ikeahackers.net/search/label/pet%20furniture
Mainioita ideoita, ton matkalaukkupedin otan heti käyttöön. Meidänkin kissaeläin nauttii ruokansa ja vetensä mummolasta perityistä emalikupeista. Aikoinaan jo eläinlääkäri totesi, että ei muovista kuppia kissalle, sillä se naarmuuntuu eikä sitä saa sen jälkeen enää kunnolla puhtaaksi. Vaan eipä ole meillä muovia muutoinkaan käytössä.
Meidän kissa syö Arabian 24 -kupeista... Ne sain joskus äidiltäni kun muutin ja nyt ovat jääneet pois käytöstä... Sopivan neutraali ja tyylikäs vaihtoehto:)
En ymmärrä niitä muovisia kamalan kirjavia kippoja lemmikeille... Naarmuntuvat helposti ja ties mitä kemikaaleja niistä irtoaa, kun rasvainen ruoka niissä seisoo. Koirille metalliset on ihan jees, ja niissähän usein on sellainen kumirengas, mikä estää liukumisen...
Me rakensimme kissallemme ison "kiipeilymökkirakennelman" pelkästään kierrätysmateriaaleista. Koko systeemin lattiaan ja mökin lattiaan käytettiin vanhan pöydän levyjä, tikapuut syntyivät vanhasta jakkarasta ja jalat ovat pöydänjaloista sahatut... Lattiat päällystettin vanhalla nukkamatolla ja seinät yms. verhoilla :) Lisäksi rakensimme kissalle sitten ihan sellaisen ison raapimapuun vanhaan lautaan... Tähän kyllä käytettiin rautakaupasta saatavaa köyttä :) Köysi on kyllä suhteellisen hintavaa, mutta tosiaan usein nuo kauppojen raapimapuut ovat aika karsean värisiä ja kuvioisia... Älyttömän kauniitahan eivät nämä rakentamamme hökkelit olleet, mutta kissa ainakin tykkää! Ja sehän on tärkeintä <3
Muovikupit pitäisi tosiaan saada pannaan. Onneksi eläintarvikeliikkeissäkin niiden kirjavien muovikuppien vieressä on yhä enemmän keraamisia vaihtoehtoja. Mutta miksi ostaa uutta, kun lähes miltä tahansa kirppikseltäkin löytyy kauniinpia ja kierrätettyjä vaihtoehtoja!
Tuo linkki huonekalujen kierrätykseen on mainio! Ja onneksi ajatuksia voi soveltaa myös muihin kuin Ikean kalusteisiin… Linkinn selailun jälkeen iski hurja tarve luonnostella kissan hiekkalaatikolle kaunista koteloa. Nykyinen mintunvihreä koppero kun ei ole mitenkään esteettisesti nätti.
Kun koira syö päivässä litran kuivamuonaa ja muut pöperöt päälle, niin ei tule kyllä mieleenkään harrastaa mitään pikkupurnukoita koiranruoansäilöntään. Aika harvaan puiseen kirstuun / arkkuun mahtuu 15 kg:n koiranruokasäkki pystyasennossa sisään enkä kyllä itse ainakaan tyhjentäisi säkkiä suoraan kirstuun, joten en kyllä ihan innostu näistä ideoista. En kyllä ihan ymmärrä myöskään miksi niitä muovisia ruoka- ja juoma-astioita kritisoidaan: a) ne ovat ainoita tarpeeksi suuria näkemiäni, joihin mahtuu kerralla koko ruoka-annos ja b) ne eivät mene rikki vaikka niitä vähän kovakouraisemminkin käsiteltäisiin. Meillä koira esim. koki ensimmäisen vuoden ajan vesikipalla leikkimisen suurimmaksi huvikseen. Mikään muu materiaali ei olisi vastaavaa käsittelyä kestänyt. Kun käyttää elintarvikekäyttöön tarkoitettuja kippoja (meillä esim. juomakippona joku salaattikulho), niin en usko niistä kemikaaleja irtoavan. Täällä kyllä liputetaan siis vahvasti muovisten kippojen puolesta. Tosin kannattaa huomata, että niitä saa pikkurahalla markettien keittiöosastoilta.
Hannele, pikkupurnukoihinhan voit sitten säilöä herkut tai esimerkiksi vitamiinipillerit, jos moisia teillä käytetään. Kierrätyskeskuksesta löytämäni arkut imaisevat kyllä pystyssäkin könöttävän jättimäisen koiranruokasäkin. Samaten samankokoisen kissanhiekkasäkin. Mutta harvassahan niitä isoja arkkuja on, mutta sehän kirpputoriostoksien ihanuus onkin. Sitten kun oikea osuu kohdalle, se todella osuu ja uppoaa! Eikä tietenkään tarvitse olla arkkua raahamassa kotiin, voihan sen safkasäkin halutessaan säilyttää sellaisenaan vaikka paraatipaikalla eteisessä. Ideoita jakaessa vain on yleensä tapana käydä niin, että ideat laajenevat ja muokkautuvat mielessä juuri omaan käyttöön käyttöön sopiviksi.
Meillä muoviastioista eivät syö ihmisetkään, joten en halua myöskään perheen karvaisten jäsenten moisista aterioitaan posivan. Muovin kemikaaleista voi lukaista esimerkiksi Nooran jutun kempparin puolelta: http://kemikaalicocktail.blogspot.com/2009/02/kemikaaleja-muoveissa-read-this.html Kirpputoreilta löytyy isoja emalisia ja metallisia astioita, joihin mahtuisi valmistamaan aterian vaikka vasikalle. Eivät myöskään mene rikki, emali toki tummuu kovassa paiskomisessa. Emali- ja metalliastioita saa myös marketeista, jos ei kirppareita tunne omakseen.
Meillä koiran lelut hankitaan kirpparilta, järjetöntä maksaa parikymppiä lelusta, joka kestää ehjänä minuutin, päivän tai korkeintaan viikon. Lasten vanhat pehmot kestävät yhtä pitkään ja niitä saa jopa pussilisen eurolla, kunhan katsoo, ettei leluissa ole irtoavia osia, kuten silmiä, tai poistaa ne ennen koiran suorittamaa suolestusta. Tosin meillä myös suolestetut pehmojen kuoret käytetään loppuun asti, ei se koiraa haittaa, jos täytteet puuttuu. :)
Koiran peti on tehty ikivanhasta petauspatjasta. Patjasta leikkasin sopivia paloja, hurautin saumurilla ympäri ja niitä sitten tarpeeksi monta kierrätyskankaista vartavasten ommeltujen (pestävien) "tyynyliinojen" sisään. Auton peräkontissa koiraa lämmittää talvella petauspatjanpätkä tai vanha matto.
Meillä on koirankippoina kaikenlaista, muovisia "hirvityksiä", mutta myös kierrätyskamaa, koska koira tuli meille ennen "heräämistäni". Mutta ollaan kyllä kierrätetty ylimääräiset koiratarvikkeet kirpparilla. Koiramme kasvattajalla ruokakuppina toimi vanha emalivati (koiria useampia), sopi kauniisti vanhan hirsitalon tunnelmaan.
Jos koira on palelevaa sorttia, voi lämmikettä tuunata vaikkapa vanhasta villapaidasta, pienelle koiralle esim. hiha voi olla sopivan kokoinen, jaloille vaan aukot ja mahan alta suurempi tai pienempi pala pois. Langanlopuista olen myös neulonut villapaitaa koiralle pentuna, mutta meidän tapausta villapaita kutitti. Manttelikin on helppo valmistaa itse.
Meillä muovikipot vaihtuivat keraamisiin, koska muovi kerää rasvaa ja likaa joka aiheutti kissalle finnejä leukaan (semmoista mustaa murua). Ongelma katosi ja onhan nuo kauniimmatkin. Kipot olen ostanut Vapaa Valinnasta, Clas Ohlsonilta ja Anttilasta ihan perusastiaosastolta. En tajua miksi joku ostaa lemmikkiliikkeestä kympin tai jopa kahdenkympin kuppeja kun tavallisen kaupan astiaosastolta saa parilla eurolla. :O
Kirppareitakin voisin suosia jos läheltä löytyisi jotain hyviä, kaikki vähänkään kulkureittieni lähellä olevat vain tuntuu olevan kalliita ja sotkuisia.
Kiitos Sannu vinkeistä! Olen myös ihmetellyt, kuka niitä törkyhintasia koiraleluja ostaa. Etenkin kun kirppikset ovat täynnä riepoteltavaa puoli-ilmaiseksi.
sea, en olekaan tiennyt, että kissoillekin voi tulla finnejä! Myös tuo muoviastioiden rasvan keruu tuli uutena tietona sinun ja muiden kommentoijien kokemuksista. Yksi lisäsyy pysyä erossa muovikipoista. Vaikka miten kivoissa 70-luvun väreissä niitäkin kirppiksiltä saisi...
Mustapuruinen akne kissojen leuassa on aika yleinen vaiva, varsinkin nuorilla kissoilla. Ihmiset eivät aina vain tiedä sen olevan aknetta, koska finni mielletään yleensä punaiseksi paukamaksi omassa naamassa. :D Tosin pahaksi päästyään kissojenkin mustapuruisen akneen sekaan voi tulla punaisia finnejä. Aknetta voi hoitaa desifiointiaineella ja ehdottomasti juuri tuo kuppien vaihto/puhtaus on tärkeä osa hoitoa.
Kiitos sea valistuksesta! Minä kun luulin olevani jo aika pro kissojen kanssa, mutta aina oppii uutta. Piti oikein tarkistaa omien karvanaamojen leuat, mutta onneksi hyvältä näytti!