Vetoan sinuun nousuhumalainen nainen

Olin juuri tulossa hauskoista kirjajulkkareista, astumassa ulos aurinkoiselle kadulle, kun kännykkäni piippasi. Oli myöhäinen iltapäivä, mutta kevätaurinko lämmitti jo ja olin muutaman kuohuviinilasillisen jälkeen kuplivan hilpeällä tuulella. Olin tavannut paljon ihania ihmisiä ja menossa kumoamaan vielä yhden lasillisen ystävän kanssa toisaalle. Kevät, kuohari ja kaverit, ah!

Saamassani tekstiviestissä luki:

Mazen Darwish ja kahdeksan syyrialaista sananvapausaktivistia vangittu. Kidutuksen uhka. Vaadi suojelua. Vastaa VETOAN SYYRIA NIMESI (90 snt). www.amnesty.fi

Sain siinä kävellessäni kirjoitettua ”vetoan syyria terhi upola”. Vähän hävetti, mutta kieltäydyin ahdistumasta.

Sen sijaan mietin, miten hyvin minulla asiat onkaan. Ihan täydellisesti. Minulla on koti ja perhe ja työ ja aurinkoinen kevätkatu ja rauha ja ystävät ja kuohuviini. Huolina silmäpaot ja liikenneruuhka ja aspartaami. Ja varaa valita, ostanko luomumunia vai karjalanpiirakoita, steviaa vai ruokosokeria.

Tekee ihan hyvää saada tällainen muistutus säännöllisesti tai varsinkin silloin, kun luomuomenat ovat lähikaupasta loppu. Tai kun ratikka matelee niin, että myöhästyn 10 minuuttia tanssitunnilta. Itseni maanpinnalle palauttamista merkityksellisempää on, että joka seitsemäs pikavetoomus tuottaa tulosta.