Kuinka pitkään ajattelit elää?

Oletko suunnitellut, kuinka pitkään haluat elää? En minäkään. Yhtään kättä ei noussut ylös myöskään eilen, kun Jaakko Halmetoja kysyi tätä Luonnonkaunis-messujen täpötäydessä luentosalissa. Ravintoasiantuntija ja terveysintoilija Halmetoja oli puhumassa messuilla otsikolla Strategioita huipputerveyteen (itse luento oli onneksi paljon kiinnostavampi kuin sen nimi).

- Mehän suunnittelemme uraamme ja mietimme millaisen parisuhteen haluamme. Miksemme yhtä lailla miettisi sitä, millaisen terveyden haluamme? Halmetoja kysyi.

Flickr/Bruce Tuten

Kyllähän sitä terveyttä vielä miettiikin, mutta että suunnittelisi elävänsä tietyn ajan tai edes pitkään, se vaan tuntuu friikiltä. En tiedä, johtuuko se jostain kulttuurimme kristillisestä perinteestä, jossa Jumala on tupannut päättämään näistä asioista. Vai siitä, että samalla joutuisi väistämättä pohtimaan omaa loppuaan ja kuolemaa, eikä se nyt ole ollenkaan miellyttävä ajatus. Vai sitten siitä, etten usko riittävän lujasti asian olevan omissa käsissäni. 

Mutta mitä sitten, vaikkei homma sujuisi suunnitelmien mukaan? Harvoin homma nyt niin putkeen menee työelämässä tai parisuhteessakaan. Ja silti uskomme, että jotain niilläkin rintamilla kannattaa suunnitella tai tavoitella.

Halmetojan mielestä on itsestään selvää, että voimme vaikuttaa sekä ajattelutavalla että ruokavaliolla ja muilla elintavoilla terveyteen ja elämämme pituuteen. Tähän asti olen samaa mieltä. Tästä on olemassa tutkimustuloksiakin. Negatiivinen elämänasenne voi lyhentää elinikää jopa 15 vuotta.

Tämän aamun (16.4.2012) Hesari kertoi tutkimuksesta, jossa tutkittiin 180 nunnan elämänasenteen vaikutusta elinikään. Nunnat olivat kirjoittaneet parikymppisinä elämäkerrat, jotka jaoteltiin asenteen mukaan. Negatiivisista nunnista oli 85-vuotiaana elossa 54 prosenttia, positiivisista 79 prosenttia. 93-vuotiaana negatiivisia oli elossa enää 18 prosenttia, mutta positiivisia vielä 52 prosenttia. 

Halmetoja kertoi tutustuneensa myös syopätutkimukseen, jonka mukaan syöpäsolut lisääntyivät erityisen nopeasti syöpädiagnoosin jälkeisinä viikkoina verrattuna aiempiin viikkoihin. Toisin sanoen ihmisen oma tietämys syövästä pahensi sitä. Ei yllätä.

Mutta voinko jo ennalta päättää, että en sairastu? Selvästikin Halmetojan mielestä voin. Halmetoja kertoo uutiskirjeessään:

Kävin jokunen päivä takaperin mielenkiintoisen keskustelun vanhemman herrasmiehen kanssa, joka oli vuosikymmeniä sitten päättänyt, ettei "pöpöillä ole mitään asiaa meikäläisen kroppaan".

Mies ei ole ollut sen jälkeen sairaana.

"Ei minulla ole semmoiseen aikaa - elämässä on niin paljon kaikkea koettavaa".

Tottakai haluan elää terveenä, se on selvää. Mutta että pitkään? Haluanko edes päättää siitä? Tuskin! Mutta miten pitkään sitten elänkin, parasta olisi parasta pysyä loppuun asti kivassa kondiksessa. Ja vaikken pysyisikään, voin aina päättää, ettei se haittaa. 

Comments

[annepa]

Ajattelin elää 75-vuotiaaksi. Ehkä mieleni muuttuu jos näen vanhempieni olevan suhteellisen terveitä ja aktiivisia vielä vanhempanakin (nyt he ovat alle seitsemänkymppisiä). Rahoitussuunnitelma minulla on olemassa ja jo toteutusvaiheessa. Se loppuu vuoteen 2051, jolloin täytän 75 vuotta. Sitten ajattelin kuolla niin sanotusti saappaat jalassa. Olen ottanut huomioon, että mikään elämässäni ei ole mennyt niinkuin suunnittelin. Tätä silmällä pitäen olen varautunut myös siihen, rahoitussuunnitelmaa voi jatkaa vuoden 2051 jälkeenkin, eli en ole varaton vuoden '51 jälkeen, jos vaikka sattuisin vielä jatkamaan maallista vaellustani.
Nyt tähtään terveyspuolella siihen, että tuo 75 täyttyy. Nykymaailmassa ja tulevaisuudessa sille ei pitäisi olla mitään estettä, paitsi satunnaiset onnettomuudet ja niille ei juuri mitään voi.