KESKUSTELU

UUSIMMAT KOMMENTIT:

UUSIMMAT AVAUKSET:

LISÄÄ KESKUSTELUJA

HAKU
Tutustu blogeihin!

Ina Mikkola
Maailmassa on virhe!

 


Henna Lehtonen
Voita ja apiloita

 

 

Petja Partanen
Yläjyrsin käyntiin

 

 

Katri Junna

 AS. OY. Betonilähiö

 

 

Annika Kettunen

Yrttipurkki

UUSI MUSTA VINKKAA
UUSI MUSTA

Uusi Musta on tällä hetkellä määrittelemättömän pitkällä tauolla. Jutut ja aiheet kuitenkin elävät sekä Uuden Mustan keskustelualue toimii normaalisti. 

UUSIMMAT JUTUT

 

KEMIKAALICOCKTAIL
LIITY FACEBOOK-RYHMÄÄMME!
« Luonnonkosmetiikkasertifikaatit maksavat kymmeniä tuhansia euroja | Main | Kaikki kiva tapahtuu nyt lauantaina »
torstai
touko102012

Personal farmer ja pala peltoa

Haluatko tietää, miten ruokasi on kasvatettu? Mutta ilman, että vietät koko kesän kastelemassa omaa palstaa? Jäsenyys kaupunkilaisten ruokaosuuskunnassa ja omassa pellossa voisi olla sopiva kompromissi. Ensimmäinen Oma pelto aloitti Helsingin seudulla viime vuonna, ja tänä vuonna peltohankkeet ovat käynnistyneet ainakin Tampereella ja Turussa; myös Oulussa ja Lahdessa on vastaavat suunnitteilla.

Flickr/color line

Omalta pellolta tulevasta ruoasta tietää tasan tarkkaan, mitä se on, miten se on viljelty ja kerätty. Silti siitä ei ole vastuussa samalla tavalla kuin omasta palstasta. Yhteispellolla ei tarvitse käydä kastelemassa - paitsi silloin, kun haluaa. 

Yhteisen pellon ammattipuutarhurit tietävät paremmin, mitä kannattaa tehdä, miten ja milloin. Tänä kesänä helsinkiläisen Herttoniemen ruokaosuuskunnan pellosta huolehtii kolme osa-aikaista ammattiviljelijää - personal farmeria!

Herttoniemen osuuskunnan Korsossa sijaitsevalla pellolla on talkoot joka torstai, jonne osuuskuntalaiset saavat mennä tai olla menemättä. Satoa jaetaan kerran viikossa, tänä kesänä Herttoniemen lisäksi Kalasatamassa. Siksi, että muidenkin kuin herttoniemeläisten olisi helpompi liittyä mukaan.

Kuva: Herttoniemen ruokaosuuskunta

Minulla ei ainakaan ole juuri mitään käsitystä, mitä kaikkea pellolla pitäisi tehdä, eikä ollut osuuskunnan vetäjällä Olli Revollakaan, kun hän ryhtyi pelto-osuuskuntaa perustamaan. 

- Nyt osaa eri tavalla arvostaa ihmisiä, jotka viljelevät työkseen, ja ovat riippuvaisia säästä. Ei sillä ole kaupungissa mitään väliä, sataako, paitsi että pitää valita, pukeeko lapselle kurahousut vai t-paidan, Repo sanoo.

Miten mukaan?

Homma toimii ainakin Helsingissä niin, että kaikki jäsenet maksavat jäsenyydestään tietyn summan sekä satomaksun (380 euroa vuonna 2012). Sillä saa hakea vihanneksia satokaudella joka viikko niin kauan, kuin sitä riittää.

Eräs Herttoniemen osuuskuntalaisista jäsenistä laski, mitä vastaavat vihannekset olisivat viime vuonna maksaneet kaupasta ostettuna. Hän oli saanut vihanneksia 194 euron arvosta, jos vertaa marketin tavallisiin tuotteisiin.

"Koska luomu on yleensä vähintään 2 x kalliimpaa, saa tämänkin hinnan kertoa ainakin 2:lla päästäkseen siihen summaan, mitä olisi luomukaupassa  saanut tuotteista maksaa", osuuskunnan blogissa arvioidaan. Raha tuskin kellään on ensisijainen motiivi omaan viljelyyn.

Flickr/danja

Kerää porukka ja ala tehdä

Oman ruoan alkuperän näkeminen on iso motiivi, mutta yksi syy monille olla mukana on ihan vaan toiminnan tukeminen. Onhan se nyt hienoa, että ihmiset vain alkavat tehdä yhdessä jotain uutta: keräävät 150 kotitalouden poppoon ja vuokraavat pellon ilman mitään viljelykokemusta. Siihen nähden homma sujui ensimmäisenä eli viime vuonna hämmästyttävän hyvin, ja nyt on opittu paljon. 

Yleensä mieluummin mukistaan, miksei kaupunki tai "joku muu" tee jotain. Sitä saa mitä haluaa, kun käärii hihat ja alkaa toimia. Mitä tahansa, mikä omassa ympäristössä häiritsee tai minkä toivoisi olevan paremmin. Facebook ja blogit helpottavat nykyään huomattavasti jengin kokoamista. 

Kaupunkilaisten omat pellot ovat vahvasti leviämässä kaikkiin isoihin kaupunkeihin; Helsingin esimerkkiä seuraten hanke on käynnistymässä ainakin Tampereella, Turussa, Oulussa ja Lahdessa. 

- Nyt odotan vain, että joku olemassa oleva tila tekee saman eli tekee toiminnastaan osuuskuntamuotoista ja ottaa siihen ihmiset mukaan. Näin päin se on muualla maailmassa mennyt, Olli Repo kertoo.

Jos et vielä tiedä, miksi lähtisit mukaan, tsekkaa tämä:

Ensimmäinen community supported agriculture -hanke toteutettiin Revon mukaan 1960-luvulla Japanissa, kun japanilaiset äidit huolestuivat tuontiruoan lisääntymisestä ja halusivat tietää, mistä heidän ruokansa tulee.  

Aiemmin Uudessa Mustassa: