Miten ottaa ympäristö huomioon festareilla?

Festarit ovat kesän juttu. Niillä pidetään hauskaa ja irrottaudutaan normeista. Hauskanpidossa ei todellakaan ole mitään vikaa, mutta kaikkia normeja ei suinkaan kannattaisi festareilla unohtaa.

On mahtavaa, kun ihmiset irrottelevat, nauttivat musiikista ja juhlivat, mutta miksi siinä samassa monista tulee täysiä sikoja? Pissitään minne sattuu ja roskat heitetään maahan, kierrätyksestä puhumattakaan. Alkoholilla on selkeästi osuutta asiaan, mutta yleinen välinpitämättömyyden ilmapiiri varmasti lietsoo tätä typerää käytöstä.

Olisi tärkeää, että ihmiset muistaisivat festareillakin ottaa ympäristön huomioon, sillä festareiden ympäristöä kuormittava vaikutus on suuri. Kuormitusta tulee niin liikkumisesta, jätteestä kuin energiankäytöstäkin.

Onneksi muutamat festarit ottavat huomioon ympäristöasiat. Esimerkiksi kolme suurta festaria Ilosaarirock, Provinssirock ja Ruisrock ovat saaneet Green'n'Clean -ympäristösertifikaatin, joka myönnetään ympäristönsuojelun ja kestävän kehityksen periatteen mukaan toimiville festivaaleille. Lähdin viime viikonloppuna tarkkailemaan tilannetta Turussa järjestettävään Ruisrockiin.

Tapaan Ruisrockin promoottorin Mikko Niemelän, joka on ollut mukana festarin järjestelyissä vuodesta 2006 lähtien. Kysyn häneltä, millä perusteella sertifikaatti myönnetään festareille?
"Lista on pitkä. Pitää otta huomioon monia seikkoa alkaen siitä, että miten liikenne on hoidettu, kannustetaanko julkiseen liikenteeseen, onko energiahankinnat ympäristöystävällisiä, miten kierrätys on järjestetty, onko turhia painotuotteita, miten maa kuuluu ja niin edelleen", Niemelä kertoo.

Ruisrockin promoottori Mikko Niemelä.

Niemelän mukaan sertifikaatin saamiselle riittää, että riittävä osa ehdoista täyttyy. Tarkoituksena on kannustaa siihen, että jos nyt vaatimuksista täyttyy puolet, ensi vuonna voidaan tähdätä korkeammalle. Ruisrock on saanut sertifikaatin vuodesta 2007 lähtien. 

Olen positiivisesti yllättynyt, kuinka pienetkin asiat otetaan huomioon. Esimerkiksi se, että erilaisiin kyltteihin ei paineta vuosilukuja, jolloin ne voidaan käyttää uudelleen seuraavanakin vuonna.

Juomatölkeistä saatava pantti kannustaa viemään tölkit ehjinä kierrätettäviksi.

Kun ensimmäisenä päivänä tarkkailen ympäristön siisteyttä, hämmästyn myös: maassa ei juurikaan ole roskia. Tähän vaikuttaa selkeästi se, että roskiksia on kiitettävästi, mutta myös se, että roskankerääjät pitävät aluetta siistinä. Niemelän mukaan se, että roskat kerätään välittömästi maasta, edesauttaa jo itsessään sitä, että roskia ei myöskään heitetä niin paljon maahan. 

Roskaton kuvani murtuu festivaalin toisena iltana. Paikka on muuttunut totaaliseksi lääväksi. Kun roskia lojuu ympäriinsä, niitä myös heitetään herkemmin mahaan. Ihmisten viimeinenkin järjen hiven näyttää kadonneen ja näköjään myös roskia keräävä henkilökunta.

Roskisten suhteen jätteen lajittelu on otettu hyvin huomioon. Jokaiselle jätteelle löytyy oma roskiksensa. Pettymys on kuitenkin suuri, kun katsoo keräysastioiden sisälle. Lasinkeräyksessä on muovia ja pahvia, biojätteessä limupulloja, sekä tölkkejä ja kaatopaikkajätteessä täysin kierrätettäväksi kelvollista pahvia ja metallia. Kierrättävätkö ihmiset kotonaankin näin huonosti vai miksi festareilla ollaan näin tolloja?

Biöjäteastian sisältö.

Lasinkeräyksen sisältö.

Kyylään hetken ihmisten käyttäytymistä roskispisteillä. Harva katsoo laisinkaan, mitä lootien kyljissä lukee. Roskat lentää ensimmäiseen eteen tulevaan astiaan. Että jurppii katsoa vierestä tällaista toilailua.

"Käyttökelvotonta" jätettä.

On harmillista, että jos festarin järjestäjä pyrkii huolehtimaan kierrätyksestä, niin itse festarikansa ei jaksa sitä vähääkään. Kysyn Niemelältä, millä keinolla ihmiset saataisiin lajittelmaan?
Hän kertoo, että roskispisteiden luona on koulutettuja työntekijöitä neuvomassa kierrätyksen suhteen. 

En kuitenkaan näe roskisten lähettyvillä tällaisia henkilöitä. Tässä on selkeästi kehittämisen paikka. Henkilöitä pitäisi olla reippaasti enemmän ja heidän tehtävänään tulisi vain ja ainoastaan olla neuvomassa ja patistamassa ihmisiä roskisten luona. Tämä pistäisi jengin skarppaamaan ja tajuamaan, että jokaiselle roskalle on oma roskiksensa.

Kierrätystä helpottaa se, että ruokalautaset ja aterimet ovat maatuvia. Näin syödyn annoksen rippeet lautasineen ja aterimineen voi heittää suoraan biojätteeseen niitä sen enempää erittelemättä. Niemelä kertookin, että kaikkia ruuan myyjiä velvoitetaan käyttämään maatuvia tarjoiluastioita. Tämän toteutumista valvovat "Haarukka ja veitsi -poliisit". Jos joku rikkoo velvoitetta, heille mennään huomauttamaan asiasta ja tarjotaan tilalle vaadittua vaihtoehtoa. Näin ollen kukaan ruuan tarjoaja ei voi sanoa, ettei maatuvia aterimia ole tarjolla.

Ruisrock mainostaa, että se panostaa omissa ravintoloissaan luomu- ja lähiruokaan. Tämä on hyvä, mutta on harmillista, että muilta ruuan tarjoailta ei vaadita samaa. Kasvisruokavalikoima on myös todella suppea, joten siihen voisi panostaa jatkossa. Nimittäin kyllä hyvä kasvisruoka maistuu myös sekasyöjille.

Muovisen näköiset haarukatkin ovat maatuvaa materiaalia.

Festarien aikana kuluu paljon sähköä. Kaikki Ruisrockin käyttämä sähkö, joka tulee sähköverkosta, on tuulivoimalla tuotettua. Festari joutuu kuitenkin myös käyttämään generaattoreista tulevaa sähköä. Turun energia kompensoi tästä aiheuttamansa hiilijalanjäljen hankkimalla päästövähennyksiä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tuetaan rahallisesti sellaisia kohteita, jotka kompensoivat aiheutettuja päästöjä. Tuetaan esimerkiksi metsän istutusta.

Tämä toiminta menee kuitenkin niin sanottuun viherpesu-kategoriaan, sillä ilmastoaineita ostamalla ei todellisuudessa vähennetä päästöjä. Rahalla ei yksinkertaisesti voi poistaa jo aiheutettuja päästöjä. Toisaalta parempi aneetkin kuin täysin välinpitämätön energiankäyttö. Toivottavasti kuitenkin jatkossa yhä suurempi osa sähköstä tuotetaan suoraan tuulivoimalla generaattorin sijaan.

Yksi kuormittavimmista tekijöistä on liikenne. Artistit lentävät festareille toiselta puolelta maailmaa ja ihmiset tulevat paikalle ympäri Suomea. Ruisrock kannustaa ihmisiä käyttämään kimppakyytejä, julkista liikennettä ja pyörää. Kannustaminen on hyvä asia, mutta se ei vielä välttämättä johda konkreettisiin tekoihin. Junalla tulemiseen voisi vaikuttaa esimerkiksi tarjoamalla edullisempia festarijunalippuja. Tätä on Niemelän mukaan yritetty neuvotella VR:n kanssa, mutta yhteistyötä ei ole syntynyt. Todella harmi, sillä yhä useampi valitsisi varmasti sitä kautta kulkuneuvokseen junan. Onneksi sentään lukuisat festarikävijät ovat polkeneet paikan päälle pyörällä.