Älä mieti menneitä, älä turhaan mieti tulevaa...

Tämän vuoden uusiutuvat luonnonvarat meni jo. Sinänsä hetkessä eläminen on mahtavaa, mutta vastuuttomuus on eri asia. Tämä ylivarojen eläminen joudutaan jossain vaiheessa kohtaamaan, ennemmin tai myöhemmin.

Koska mennyttä ei kuitenkaan voi enää muuttaa, lopetetaan märehtiminen ja mietitään miten voimme ruokavalinnoillamme minimoida loppuvuoden luonnonvarojen käyttömme. Näinhän siis ylitämme maapallon kapasiteetin mahdollisimman vähän.

Kuvat on luonnonmateriaaliaskartelupajasta Facesista. Myönnän, vähän kaukaa haettua.

Ensinnäkin, juodaan hanavettä. Mehu, maito, kivennäisvesi tai mikä tahansa muu juomalitra kuluttaa enemmän luonnonvaroja kuin puhdas vesi, jota meillä onnekkailla lorisee hanasta.

Toisekseen, tarkkaillaan omaa ruokavaliota, ja bongataan oma henkilökohtainen helmaekosyntimme. Se voi olla liha, juusto, tuontisoija, karkki, tai kaikki edellä mainitut. Päätetään korvata puolet tämän hetkisestä käytöstä jollain erittäin ekokestävällä vaihtoehdolla. Lihaa tai soijaa voi esimerkiksi korvata kotimaisilla luomupapuvalmisteilla, ja karkkeja omin käsin kotimaisista luomuraaka-aineista tehdyillä herkuilla. Juustoa ei tietenkään voi korvata yhtään millään, se tarvitsee vaan jättää erityishetkien iloksi ja suosia silloinkin mahdollisimman kestävästi tuotettuja lähijuustoja.

 

Kolmanneksi laitetaan jotain syötävää kasvamaan ikkunalaudalle. Pienikin itsekasvatettu verso on pois kaupasta kannettavista ruoista. Esimerkiksi erilaisia viljoja on helppo versottaa sisätiloissa lähes ympäri vuoden, ja niitä voi käyttää vaikka viherpirtelöissä.

Lopuksi suunnitellaan vielä uusi tinkimättömän ekologinen ruokabravuuri. Kun osaat tehdä yhden ympäristöystävällisen ruokalajin hyvin, on ässä helppo vetää hihasta aina kun ei keksi mitään muuta tai on vaikka tulossa vieraita.

Köyhää loppuvuotta!