Kevät  ja kevätkesä on huippuaikaa keräillä luonnosta herkkuja lautaselle. Ja luonto voi löytyä hyvinkin läheltä. Nokkosen ja voikukan lehtiä löytyy kaupunkiympäristöstäkin helposti. Nokkosletut syntyy nopeasti kevyesti ryöpätyistä nokkosen lehdistä, ja maistuvat! Ja nyt niitä aiemmin hehkuttamiani koivunlehtiäkin löytyy pihalta!

Metsään asti meneminen palkitsee kuitenkin jo ihan elämyksellisyydellään. Kostea sammal jalkojen alla ja korkealla humisevat puut rauhoittavat. Juuri nyt parhaimmillaan on mustikan lehdet, joista saa hyvää teetä. Ihan sellaisenaan käyvät salaatissa tai leivän päällä. Itse syön myös mustikan kukintoja aamupirtelön seassa. Ne oli tänä aamuna vielä nupuillaan, mutta aurinkoisilla paikoilla oli auenneita. Täydellistä, sillä kukat kuuluu yrttikäyttöön kerätä tuoreina, juuri auenneina, ja mielellään aamulla.

Mustikan lehdissä on suuret pitoisuudet bioaktiivisia fenoliyhdisteitä, esimerkiksi flavonoideja ja fenolihappoja. Mustikan lehden fenoliyhdisteiden on osoitettu toimivan mikroverenkiertoa tehostavasti, kuten mustikan marjankin. Juuri tähän liittyy myös mustikan hämäränäköä parantava vaikutus, kun silmän mikroverenkierto vilkastuu. Mustikan lehden fenoliyhdisteet saattavat myös suojata syövältä. Lehtien antioksidanttipotentiaali on ylipäätään korkea, ja kansanlääkinnässä mustikanlehtiteetä onkin käytetty monenlaisiin vaivoihin. Mustikanlehtiteetä on jopa käytetty insuliinin tapaan diabeetikkojen hoidossa. Tätä vaikutusta ei tosin ole ainakaan vielä tieteellisesti osoitettu. Mustikan kukkia on tutkittu tosi vähän, ja lehtiin verrattuna kukat ovatkin yhä mysteeri.

Tervemenoa metsään!

Henna

Lue lisää: Voita ja apiloita -blogista

Sertifikaatit valvovat: 

• millä tavalla raaka-aineet on kerätty,
• mitä raaka-aineita tuote sisältää
• ja millä menetelmillä tuote valmistetaan. 

Sertifikaattia ei saa, jos tuotteen valmistuksessa on käytetty eläinkokeita. Suurin osa synteettisistä kemikaaleista on kielletty. Jotkut sertifikaatit sallivat tiettyjä kemiallisia menetelmiä. Ecocert-sertifikaatti on tunnetusti löyhempi kuin esimerkiksi NaTrue. 

Useat sertifikaatit ja eri kriteerit hämmentävät 

Kuvittelen olevani suhteellisen perillä sertifikaateista, mutta silti törmään jatkuvasti minulle täysin uusiin logoihin. Usein pitääkin googlen kanssa aprikoida, onko kyseessä oikea sertifikaatti vai viherpesupallura, jonka tarkoituksena on johtaa kuluttajaa luulemaan, että Niveakin on saanut sertifikaatin. Oikeat sertifikaatit kannattaa siis painaa mieleen. 

Yleisimpiä Suomessa myytävän luonnonkosmetiikan sertifikaatteja ovat:

• NaTrue,
• Ecocert,
• Soil Association,
• BDIH,
• Cosmeque Bio,
• Australian Government Certified, 
• AIAB.  

Kymmenniä tuhansia euroja parin vuoden välein

Jos minulla olisi pelkästään oliiviöljystä ja hunajasta valmistettu kasvovoide, en pystyisi sertifioimaan sitä, paitsi jos sattuisin voittamaan lotossa. Kuulin pienen suomalaisen kosmetiikkafirman perustajalta, että brändit joutuvat maksamaan viisinumeroisia summia kahden vuoden välein, jos haluavat todistaa olevansa oikeaa luonnonkosmetiikkaa. 

Asian ratkaisevasta EU:n yhteisestä luonnonkosmetiikkadirektiivistä on huhuttu jo vuosia. EU-lainsäädäntöä ei kuitenkaan ole saatu aikaiseksi. NaTrue-sertifikaatti on yrittänyt paikata kaikkien yhteisen sertifikaatin puutteen ostamalla pieniä sertifikaatteja. NaTrue kuitenkin maksaa maltaita.

Sertifikaattien ongelmia kalliin hinnan lisäksi ovat olleet viestinnän epäselkeys ja läpinäkymättömyys. NaTrue on julistanut olevansa läpinäkyvä. Ja ainakin omat kokemukseni NaTruesta ovat hyvät: olen yrittänyt saada yhteyttä kaikkiin tässä jutussa mainittaviin sertifikaattitahoihin. NaTrue on ainoa, joka vastasi viesteihin. 

Suomalaisten luonnonkosmetiikkabrändien tuotteet ovat usein puhdasta tavaraa. Silti heillä ei ole mahdollisuutta, lue rahaa, hankkia sertifikaattia. Pienen puolella oleminen on vaikeaa, kun päässä jyskyttää nyrkkisääntö: oikea luonnonkosmetiikka on sertifioitua. Frantsilan mukaan kuluttajat joutuisivat maksamaan tuotteista enemmän, jos sillä olisi sertifikaatti. Palvelevatko sertifikaatit siis ketään, kun ne maksavat niin mahdottoman paljon? 

Suomalainen sertifikaatti on tavallaan jo olemassa

Muutamalla suomalaisella kosmetiikkatuotteella on sertifikaatti.  Vivisantén Natural Skin -sarjaa sertifioi Ecocert. Kotimainen Mellis on tietojeni mukaan hankkimassa NaTruen taakseen. 

Osalla on myös tavallaan raaka-ainesertifikaatti. Pro Luonnonkosmetiikka ry:n sivuilla on lueteltu suomalaiset kosmetiikkabrändit, joiden raaka-aineet ovat luonnosta. Tämä ei kuitenkaan auta normikuluttajaa kaupassa. 

Kysyin suomalaisilta luonnonkosmetiikkabrändeiltä, olisivatko he valmiita ottamaan tuotteisiinsa Pro Luonnonkosmetiikka-logon, joka toimisi jonkinlaisena suomalaisena sertifikaattina. Frantsila, Flow-kosmetiikka, Blueberry Living ja Aromatica olivat kiinnostuneita tämänkaltaisesta välietapista. Kyselyä tehdessäni minulle selvisi, että Aamumaa käyttää jo kyseistä logoa tuotteissaan.

Pro Luonnonkosmetiikka-sertifikaattia ei kuitenkaan kannata odottaa hengitystä pidättäen. Yhditys valvoo tällä hetkellä vain raaka-aineita, joten täydelliseksi luonnonkosmetiikan kriteerien valvojaksi siitä ei olisi. Yhdistyksestä kerrotaan, että prosessia hankaloittaisi myös se, että luonnonkosmetiikkasarjojen kaikki tuotteet eivät täytä kriteereitä. Heidän pyrkimyksenään on tehdä luonnonkosmetiikkaa tunnetuksi, ei sertifioida tuotteita. 

Tämän sekavan suon voisi ratkaista Evira, jos se ulottaisi luomutarkastuksensa myös kosmetiikkaan. Voisimme ottaa mallia Isosta-Britanniasta, jossa Soil Association valvoo kosmetiikkaa ja elintarvikkeita. 

Flickr/color line

Omalta pellolta tulevasta ruoasta tietää tasan tarkkaan, mitä se on, miten se on viljelty ja kerätty. Silti siitä ei ole vastuussa samalla tavalla kuin omasta palstasta. Yhteispellolla ei tarvitse käydä kastelemassa - paitsi silloin, kun haluaa. 

Yhteisen pellon ammattipuutarhurit tietävät paremmin, mitä kannattaa tehdä, miten ja milloin. Tänä kesänä helsinkiläisen Herttoniemen ruokaosuuskunnan pellosta huolehtii kolme osa-aikaista ammattiviljelijää - personal farmeria!

Herttoniemen osuuskunnan Korsossa sijaitsevalla pellolla on talkoot joka torstai, jonne osuuskuntalaiset saavat mennä tai olla menemättä. Satoa jaetaan kerran viikossa, tänä kesänä Herttoniemen lisäksi Kalasatamassa. Siksi, että muidenkin kuin herttoniemeläisten olisi helpompi liittyä mukaan.

Kuva: Herttoniemen ruokaosuuskunta

Minulla ei ainakaan ole juuri mitään käsitystä, mitä kaikkea pellolla pitäisi tehdä, eikä ollut osuuskunnan vetäjällä Olli Revollakaan, kun hän ryhtyi pelto-osuuskuntaa perustamaan. 

- Nyt osaa eri tavalla arvostaa ihmisiä, jotka viljelevät työkseen, ja ovat riippuvaisia säästä. Ei sillä ole kaupungissa mitään väliä, sataako, paitsi että pitää valita, pukeeko lapselle kurahousut vai t-paidan, Repo sanoo.

Miten mukaan?

Homma toimii ainakin Helsingissä niin, että kaikki jäsenet maksavat jäsenyydestään tietyn summan sekä satomaksun (380 euroa vuonna 2012). Sillä saa hakea vihanneksia satokaudella joka viikko niin kauan, kuin sitä riittää.

Eräs Herttoniemen osuuskuntalaisista jäsenistä laski, mitä vastaavat vihannekset olisivat viime vuonna maksaneet kaupasta ostettuna. Hän oli saanut vihanneksia 194 euron arvosta, jos vertaa marketin tavallisiin tuotteisiin.

"Koska luomu on yleensä vähintään 2 x kalliimpaa, saa tämänkin hinnan kertoa ainakin 2:lla päästäkseen siihen summaan, mitä olisi luomukaupassa  saanut tuotteista maksaa", osuuskunnan blogissa arvioidaan. Raha tuskin kellään on ensisijainen motiivi omaan viljelyyn.

Flickr/danja

Kerää porukka ja ala tehdä

Oman ruoan alkuperän näkeminen on iso motiivi, mutta yksi syy monille olla mukana on ihan vaan toiminnan tukeminen. Onhan se nyt hienoa, että ihmiset vain alkavat tehdä yhdessä jotain uutta: keräävät 150 kotitalouden poppoon ja vuokraavat pellon ilman mitään viljelykokemusta. Siihen nähden homma sujui ensimmäisenä eli viime vuonna hämmästyttävän hyvin, ja nyt on opittu paljon. 

Yleensä mieluummin mukistaan, miksei kaupunki tai "joku muu" tee jotain. Sitä saa mitä haluaa, kun käärii hihat ja alkaa toimia. Mitä tahansa, mikä omassa ympäristössä häiritsee tai minkä toivoisi olevan paremmin. Facebook ja blogit helpottavat nykyään huomattavasti jengin kokoamista. 

Kaupunkilaisten omat pellot ovat vahvasti leviämässä kaikkiin isoihin kaupunkeihin; Helsingin esimerkkiä seuraten hanke on käynnistymässä ainakin Tampereella, Turussa, Oulussa ja Lahdessa. 

- Nyt odotan vain, että joku olemassa oleva tila tekee saman eli tekee toiminnastaan osuuskuntamuotoista ja ottaa siihen ihmiset mukaan. Näin päin se on muualla maailmassa mennyt, Olli Repo kertoo.

Jos et vielä tiedä, miksi lähtisit mukaan, tsekkaa tämä:

Ensimmäinen community supported agriculture -hanke toteutettiin Revon mukaan 1960-luvulla Japanissa, kun japanilaiset äidit huolestuivat tuontiruoan lisääntymisestä ja halusivat tietää, mistä heidän ruokansa tulee.  

• Helsinki: Herttoniemen osuuskunta 
• Tampere: Meirän pelto, luomupiiri ja hankkeen esittely ma 14.5.!
• Turun seutu: Livonsaaren osuuspuutarha 

Aiemmin Uudessa Mustassa: 

• Vihannesauto tulee kotipihalle, jee!
• Kaupungin "ruokametsässä" kasvaa hedelmiä kaikkien poimittaviksi

Lauantai onkin hyvä päivä tulla käymään pääkaupungissa myös muualta. Ja jos omassa kaupungissasi tapahtuu jotain kivempaa, kerro siitä meille kommenttiosiossa! 

Kuva: Terhi

1. Kääntöpöydän kesäkahvilan avajaiset

Dodon kaupunkiviljelmien ja kasvihuoneen yhteyteen Pasilan veturitalleilla on avattu kahvila, jonka viralliset avajaiset ovat lauantaina 12.5. Ohjelmassa "hyvää tunnelmaa, trubaduuri, viljelyinnostusta ja -infoa sekä uusiutuvan energian järjestelmän vihkiäiset ja demo."

Kääntöpöytä Ravintolapäivänä elokuussa 2011. Kuva: Terhi Upola

"Kasvisruokia, jälkiruokia, smoothieita, kahvia, teetä ja virkistäviä juomia tarjoileva kahvilamme on auki läpi kesän 2-3 päivää viikossa - tarkempaa tietoa seuraa." Toisin sanoen ainakin viikonloppuisin, kenties myös perjantaisin lounasaikaan.

"Lahjoita astioita Kääntöpöydän kahvilaan, lahjoittajille tarjoamme kupin kahvia! Kahvilaan tarvitaan vielä lautasia, laseja ja mukeja, tuo ylimääräinen astia Kääntöpöydälle ja tarjoamme kupin kahvia tai teetä."

Lisäksi Dodo välittää avajaispäivänä viljelysäkkejä ja lavakauluksia viljelyastioiksi. 

2. Arabian katufestarit

Kuva: JJJanne & Arabian katufestivaali"Arabian Katufestivaali tarjoaa laajalla kirjolla taidetta, designia, musiikki- ja tanssiesityksiä, performansseja, kirppari- ja kierrätysmeininkiä, työpajoja, suositun Buffattu–katutaidenäyttelyn ja leppoisaa hengailufiilistä keväisessä Arabiassa."

Lukematon määrä erilaisia pisteitä ja kierrätysjuttuja, joista omasta mielestäni kiinnostavimpia:

• Dodon taimibaari jossa on mahdollista istuttaa taimia itse askarreltuun taimipussiin. Taimen saa mukaan.
• Stadin aikapankin Tovimarkkinat. Jos aikapankin toiminta kiinnostaa, mutta et ole vielä kokeillut, tämä on hyvä paikka selvittää, mistä hommassa käytännössä on kyse.
• Astiakirpputori Kustaa Vaasan tie 125:ssä: "Tarjolla erittäin hyväkuntoisia astioita, osa lähes käyttämättömiä. Erityisesti löytyy Arabian astioita."
• Toukolan avoimet pihat: "Toukolan omakotitaloalueen idylliset pihat avautuvat. Tältä sivulta näet kaikki pihat, joihin pääsee tekemään kirppislöytöjä, nautiskelemaan kahvilatarjoiluista tai kuuntelemaan musiikkiesityksiä. Kirppisreitti Toukolan Avoimiin Pihoihin merkitään kalkilla katuun."

3. Siivouspäivä -kirppiksiä ympäri kaupunkia ja Suomea

Lauantai on yleinen kirppispäivä, jonka aikana myyntipöytiä, -vilttejä ja -virityksiä voi bongailla missä tahansa pihoilla, nurmilla tai puistoissa, ympäri Suomea.

"Siivouspäivä on kierrätyksen, vanhojen tavaroiden ystävien ja kaupunkikulttuurin uusi juhlapäivä! Siivouspäivä muuttaa kaupungit isoiksi kirpputoreiksi ja markkinoiksi, joille kuka tahansa voi tuoda ylimääräiset tavaransa myytäväksi tai annettavaksi. Tule mukaan!"

Vähän tosin jännittää, että tuleeko kukaan ostamaan, vai haluavatko kaikki vain omasta roinastaan eroon. Onneksi järjestäjät ainakin ovat pohtineet jäljelle jääviä tavaroita:

"Jos tavaroita meinaa jäädä käsiin, voi niitä antaa pois myös ilmaiseksi, sillä onhan päivän yhtenä tarkoituksena siivota koti ylimääräisistä tavaroista. Helsingin seudulle järjestetään myös erilaisia keräyspisteitä ja kierteleviä kierrätysautoja, joille voi viedä ylimääräistä tavaraa."

"Jokainen on kuitenkin vastuussa omista tavaroistaan, joten älä vie tavaroita ulos, jos et tarvittaessa jaksa siivota niitä pois. Tehdään Siivouspäivästä yhdessä siisti päivä!"

4. Tuunaamon pyöräpaja sekä Fillarikirppis Kallion Karhupuistossa 

Hannella on kyllä sen verran päheä kypärä, että se ei välttämättä tuunausta edes kaipaa.Tuunaa tylsä pyöräilykypäräsi kauniiksi! "Pyöräilykypärä tuo hyödyllinen, mutta niin usein niin ankea kapistus. Ei hätää! Tule somistamaan kypäräsi Tuunaamon pyöräpajaan. Tuunaamon väki tarjoaa tarvikkeita, vinkkejä sekä iloista seuraa kypärän koristeluun Karhupuistossa klo 12-15." Tämäkin on Dodon tekosia.

Paikalla on myös mahdollisuus korjata pyörän pikkuviat ja laittaa polkupyörä kesäkuntoon. Pyöräpajan tyypit tarjoavat välineitä ja apua pyörän pienten vikojen viilaamiseen. 

Lue lisää koko Tuunaamon ideasta!

5. Tour de Lippakioski

Kuva: DodoPyöräilytapahtuma, jolla kierretään Helsingin vanhoja lippakioskeja pyöräillen. Kioskeilla tarjolla ohjelmaa!

Yhteislähtö Arabian katutaidefestarien yhteydestä os. Hämeentie 127 klo 15. Kioskeja voi toki kiertää myös omaan tahtiin. Mukana olevat kiskat löytyvät tapahtuman Facebook-sivulta.

"Tempauksen ideana on valjastaa Helsingin lippakioskeja pyöräily-ystävällisemmiksi mm. tarjoamalla kioskeilla polkupyörän huoltoon liittyviä tarvikkeita."

Vaikka ei olisi tällaista missiotakaan, vanhojen kiertäminen on muutenkin ihan nostalgista ja tuo sopivia etappeja keväiselle pyöräretkelle.

Tsekkaa koko Kallio kukkii -viikon ohjelma (pdf)

PS. Kyllä jotain on säästetty muillekin toukokuun viikonlopuille. Kuten Ravintolapäivä 19.5. ja Maailma kylässä ja Maailman kirjat toukokuun vikana. Muuallakin Suomessa tapahtuu taatusti vaikka mitä, kertokaa te!

Vaikka itse kehunkin, tästä tuli todella hyvä! Raikas maku ja sopivan purutuntuma - kunhan ei liikaa innostu surruttelemaan sauvasekottimella!

Kuva: Terhi Upola

Vuohenjuuston voi korvata muullakin juustolla, kuten jollain maustetulla tuorejuustolla tai sulatejuustolla. Tai lorauttaa vähän enemmän kaurakermaa ja kasvisliemijauhetta, jos ei juustoa käytä. 

Hernekeitto saa kyllä ihan uuden ulottuvuuden ja aseman mun keittiössä tämän kokeilun jälkeen. Gourmet-hernari!

Keittoa varten tarvitset:

• 4 dl kasvislientä
• 300 g pakasteherneitä
• 50 g herneenversoja
• 1 tl kuivattua minttua 
• 1 tl kuivattua persiljaa
• 0,5 dl kauramaitoa
• 100 g kuoretonta vuohenjuustoa

Kiehuta kasvisliemi. Lisää pakasteherneet ja kuivatut yrtit. Anna kiehua 5 minuuttia.

Lisää silputut herneenversot ja keitä vielä toiset 5 minuuttia (säästä muutama oksa koristeeksi!). Lisää kauramaito ja paloiteltu vuohenjuusto. Soseuta sauvasekottimella.

Koristele herneeneversolla ja nauti voileivän kera.

Haaste: haastan kaikki lukijat kasvattamaan itse omat herneenversonsa! Tässä minun versoni muutaman päivän kasvatuksen jälkeen:

Näin tein:

Liotin desin verran luomuherneitä vuorokauden - yön ylikin pitäisi riittää. Sortteerasin kuivuneet koppurat pois.

Levitin lautaselle parin sentin kerroksen multaa, sitten herneet ja vielä kevyesti multaa päälle. Kostutin, mutta pyrin olemaan hukuttamatta herneitä veteen. Lisään vettä tarpeen mukaan, suunnilleen joka toinen päivä.

Muutaman viikon päästä pitäisi olla tuoreet keittoainekset ja leivänpäälliset valmiina!

Suomessa kiistellään siitä, että ovatko asiat meidän ruoantuotannossamme yhtä huonosti kuin Ameriikassa. Ovat ja eivät, sanoisin. Sitä voikin miettiä tätä katsellessa. 

Käsittelin jenkki- ja Suomi-systeemien eroja vuosi sitten Eläinten syömisestä -kirjan julkaisun yhteydessä. Silloin kirjoitin: 

Se, onko ero Suomen ja USA:n välillä merkittävä, riippuu näkökulmasta: kyllä eläimet kärsivät täälläkin, kun lihaa yritetään tuottaa mahdollisimman tehokkaasti. Mutta jos asiaa katsoo ihmisen terveyden kannalta, asiat näyttäisivät täällä olevan jenkkeihin nähden melko hyvin.

Suomen Ruokayhtymä-dokkaria odotellessa!

Food Inc:n viesti on amerikkalaiseen henkeen myös kannustava: ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa kyselemällä ja valitsemalla. Varsinkin, kun se tehdään joukolla.

Yksi hyvä esimerkki joukkovoimasta on Uuden Mustan viime syksynä blogissa ja Facebookissa aloittama tonnikalaboikotti. Kävin eilen sunnuntaina Linnanmäen uudessa ravintolakeskittymässä, Kattilassa, ja sen hampurilaisravintolan listassa luki näin:

Aiemmin Uudessa Mustassa:

• Uusi Musta haastaa sushiravintolat tonnikalaboikottiin
• Eläinten syömisestä Suomessa 

Flickr/nocoleacosta

Tervetuloa mukaan juhlimaan keskiviikkona 9.5. klo 18 alkaen Galleria Laboratoryyn Helsingissä, osoite: Erottaja 9 B (sisäpihalla). Ohjelmassa keväistä musiikkia, puhetta ekobuumin suunnasta, juomaa ja hyvää seuraa.

Tervetuloa!!!

Kuva: Flickr/Dan4th1. Naposteltavaa pavuista

Vihreistä pavuista syntyy proteiinipitoinen herkku suolaisen himoon. Laita pavut kulhoon, kaada päälle hieman oliiviöljyä ja ripaus suolaa. Sekoita hyvin. Levitä herneet pellille ja paista rouskuviksi 200 asteessa noin puoli tuntia. Varo polttamasta.

Kuva: Flickr/whitneyinchicago2. Rapeat kikherneet

Tee kikherneistä rapeita naksuja. Kuivaa keitetyt (tai purkista tulleet) herneet hyvin. Levitä herneet uunipellille ja sekoita kulhossa tilkka öljyä ja mausteita, kuten valkosipulia tai currya. Sekoita öljyseos herneisiin. Paista kikherneitä 200 asteessa noin 45 minuuttia, kunnes ne muuttuvat rapeiksi ja kullankeltaisiksi. Kääntele muutaman kerran paistamisen aikana.

Kuva: Flickr/superiphi3. Maustettu popcorn

Terveelliseksi julistettua popcornia sietää nyt syödä. Valmista popparit kattilassa öljytilkassa tai kokeile poppaamista mikrossa paperipussissa (DIY-mikropopparit!). Mikropopcornin pitäisi syntyä kotikonstein ilman rasvaakin. Ole kuitenkin varovainen, ettet polta poppareita. Mausta popcornit uudella tavalla: heitä kulhoon kanelia ja kuivattuja omenanpaloja tai mausta chilillä ja limellä.

Popcornin vähäkalorisuudesta ja antioksidanteista ei tosin ole iloa, mikäli pilaat ne runsaalla voilla ja suolalla. Myöskään valmiit micropopcornit eivät ole terveysruokaa.

Aiemmin Uudessa Mustassa:

• 5 ideaa terveellisempään naposteluun
• Kun tekee mieli naposteltavaa

Kirja on suunnattu erityisesti vauvaperheille, mutta kyllä siitä saa ideoita myös vähän vanhemman lapsen tai lapsettomankin perhe. Jos on epävarma, pitäisikö luomua suosia ja jos niin miksi, kirjasta löytyvät selkeät perustelut. 

Itse olen leikki-ikäisen äiti, joka painottaa kasvisruokaa. Kokkaan lisäksi säännöllisesti myös toiselle lapselle, jolla on muna&soija&kala-allergia ja joka ei pidä keitoista. Molemmille sopiviin yhteisiin ruokiin sain ainakin jotain inspiraatiota. Kirjan erilaiset sosekeitot, -laatikot ja puurot on aikalailla kokeiltu. Hyviä reseptejä ne toki ovat, vaikkeivät kovin yllättäviä. Tätä kirjaa selailee kyllä ihan jo Satu Nyströmin kuvien takia.

Listasin kirjan 5 inspiroivimpaa ideaa:

1. Kyselin teiltä äskettäin, mihin kaikkeen voi käyttää marjajauhetta. Itse laitan sitä ainakin manna- ja tuorepuuroon sekä jugurttiin, mutta kiisselikin on hyvä kohde:

2. Tuoreella basilikalla maustetut avokado-munakasrullat eivät käy muna-allergikolle, mutta on mainio pika- ja sormiruoka!

3. Raejuusto-porkkana-avokado-mustikkasalaatti sitruunamehulla on hyvä tapa yhdistää marjat ja vihannekset:

4. Päärynällä suurustettu ja makeutettu sekä piparjuurella raikastettu kurkkuhernesosekeitto on myös vaikuttavan freesi yhdistelmä:

5. Söimme kotona viime viikolla kokonaisia lahnoja, ja pakko myöntää, että pullina ne menisivät paremmin. Pienimpiä ruotoja ei jaksa perata, eikä ainakaan lapsille ruotoja uskalla syöttää sellaisenaan. Vauvalle en syöttäisi kyllä lahnaa lainkaan, koska en ole ihan varma, miten hyvin pikkuruodotkaan soseutuvat. Tätä pitää kuitenkin kokeilla:

Matleena Lahti: Luomuruokaa lapselle. Vauvaperheen keittokirja (Moreeni). Kuvat Satu Nyström.

Pläräsin messujen ekopuolen artefakteja läpi. Kestävä design ilmeni erityisesti materiaalivalintoina, mutta kiinnostavimpina silmään osuivat uudet innovaatiot.

1. Kasvituoli

Suosikikseni ekodesigntuotteista nousi kasvituoli, jossa on kekseliäästi saatettu kulutus minimiin. Saksalaisen Werner Aisslingerin suunnittelema Chair Farm -tuoli on kasvi, joka kasvaa teräskorsetin sisällä tuolin muotoon. Kuva: Werner AisslingerElävän materiaalin käyttäminen kulutustuotteissa on hauska muotoilusuuntaus. Tosin kaikki kokeilut aiheesta kuten "elävä nahkatakki" eivät ole hioutuneet yhtä rakastettavaan muotoon kuin kasvituoli. Ainakin minä ottaisin kyseisen kapineen kotiini. 

Kuva: Werner Aisslinger

2. Yrttilamppu

Kasvituolin lisäksi hätkähdyttivät meksikolaisen José de la O:n kaunis Vicky lamp -kattolamppu, jonka valo soveltuu yrttien ja ruoan kasvattamiseen kaupunkiolosuhteissa:

Kuva: José de la O

Kuva: José de la O

3. Sammalpöytä

Pöytä, joka tuottaa sammaleen fotosynteesin avulla sähköä avaa visioita tulevaisuuden energian tuotannosta. 

Kuva: Biophotovoltaics

4. Takaisin puuksi

Ruotsalaisen Andrej Malininin Back to Wood -pöytä on valmistettu keräyspaperista. Sanomalehti on kuin palautettu takaisin puuksi:

Kuva: Back to Wood/Andrej Malinin

Aiemmin Uudessa Mustassa:

• Valot päälle, alle ja sivulle
• Myrskyraadosta designhuonekalu
• Designia Actimel-pulloista ja muita Habitaren oivalluksia
• Tee kodistasi mummonmökki