Ina Mikkola
Maailmassa on virhe!
Henna Lehtonen
Voita ja apiloita
Petja Partanen
Yläjyrsin käyntiin
Katri Junna
Annika Kettunen
Joka vuosi brittiläiset elintarvikekaupat heittävät pois miljoonia tonneja täysin syötävää ruokaa. Samalla aliravitsemus ja köyhyys koskettaa neljää miljoonaa ihmistä, kahvilatiloja on tyhjillään ja nuoria vapaaehtoistyöntekijöitä on vailla duunia. Lontoossa asuva freelancerimme Paulina Tervo käväisi kahvilassa, joka ratkaisee kaikki ongelmat.
Luin järkyttyneenä uutisen, jonka mukaan talouksissa, joiden ruokaostoksista vastaavat naiset, syntyy eniten biojätettä. Minulla on teoria. On olemassa ilmiö, jolle ovat ehkä alttiimpia naiset, mutta jota on vaikea selittää: kyseessä on tunne, että "jääkaappi on ihan tyhjä" ja "meillä ei ole mitään syötävää". Fiilis aiheuttaa ruokakaupassa hamstrausta ja kaappiin päätyy kaikenlaista "tarpeellista", joka huonoimmassa tapauksessa päätyy biojätteeksi. Kutsukaamme sitä vaikka kaappi-illuusioksi, mutta tähän voi kehittää myös lääkkeitä.
Minä kuulun siihen sukupolveen, jota pienenä syyllistettiin syömään lautanen tyhjäksi Afrikan nälänhätään vedoten. Olen huomannut käyttäväni samaa konstia omaan tyttäreeni, mutta vetoan lähinnä siihen, että ruoan poisheittäminen on tuhlausta. Sillä tuhlausta biojäte on.
Todistin eräänä lauantai-iltana Kirkkonummen Prismassa, kuinka työntekijä lappoi kumikäsineet kädessä mustaan jätesäkkiin karjalanpiirakoita klo 17.50. Minuutti sitten täyteen hintaan myynnissä olleet piirakat muuttuivat sekajätteeksi. Miksi ihmeessä? Enhän minäkään olisi syönyt piirakoita samana iltana, en ehkä vielä seuraavanakaan. Pyysin mimmiä poimimaan neljä piirakkaa pois jätepussista ja maksoin niistä kassalla täyden hinnan.
Pauliina