Ina Mikkola
Maailmassa on virhe!
Henna Lehtonen
Voita ja apiloita
Petja Partanen
Yläjyrsin käyntiin
Katri Junna
Annika Kettunen
Luomuruokaa lapselle? Toki, mutta vähintään jotain muuta kuin valmisruokaa lasipurkista, mitä Suomessa pidetään jostain syystä ihanteena. Jos ei ole vielä keksinyt, mitä muuta se sitten olisi, tuoreesta Luomuruokaa lapselle -kirjasta löytyy perusreseptit. Kirja sisältää paljon itsestäänselvyyksiä, mutta myös joitakin freesejä oivalluksia.
Kerroin alkuvuodesta, että perheemme luopuu peltilehmästä: muutimme kantakaupunkiin ja autosta tuntui olevan selvästi enemmän haittaa kuin hyötyä.
Vinttikamari-blogin Valpuri harkitsee samaa, joten listaan kokemuksiani hänelle ja muillekin siitä, miten siirtyminen on sujunut ja autottomuus muuttanut elämää. Meillä on siis kolmihenkinen perhe: minä, mies ja melkein kolmevuotias lapsi. Valpuri kaipasi neuvoja nimenomaan sellaiselta lapsiperheeltä, joka on ehtinyt autoiluun jo aiemmin tottua.
Tällä viikolla ruudussa pohditaan sitä, mitä me lautasilta suuhumme laitamme. Ovatko kaikki E-aineet haitallisia? Ovatko valmisruuat terveysriski? Tarjotaanko koirille terveellisempää ruokaa kuin vauvoille? Näiden kysymysten ohessa sukelletaan myös tutkimaan ihmisen mieltä ja tunteita sekä arabikevään historiaa. Mikä erinomainen tv-viikko onkaan taas alkamassa!
Vuosi sitten brittiläinen ruokatoimittaja ja tv-persoona Stefan Gates kirjoitti blogiinsa, että hän on juuri saattanut tehdä ammatillisen itsemurhan. Gates nimittäin julisti tuoreessa tv-dokumentissaan
Lisäaineet lautasillamme, että suurin osa E-alkuisista lisäaineista on hyödyllisiä ihmiselle. Mitä?! Juuri, kun meidät oli saatu uskomaan, että lisäaineet ovat pahasta!
Nauroin ääneen, kun kesäkuun lopulla katselin neljä vuotta sitten esikoiselle ostettuja vauvanvaatteita. Olin lapsiummikkona keskittynyt kaikkeen muuhun paitsi mukavuuteen ja vaipanvaihdon sujumiseen. Kuopukselle piti siis hoitaa uusi vaatekerta ja vähän äkkiä. Koska panostukseni lajimme säilymiseen on nyt tehty, en halunnut enää ostaa mitään, en kierrätettynä enkä uutena. Parin kuukauden päästä ne olisivat taas kaapin perällä pölyttymässä. Päädyin vuokralle!
Kuvassa lienee monille lapsiperheille tuttu tilanne. Lapsen mukana koti täyttyy yhtäkkiä muoviastioista ja leluista. Itse heräsin miettimään lasteni saamaa kemikaalikuormaa nähtyäni Submission-dokumentin. Sen mukaan kodin tiloista lastenhuoneiden ilmassa on suurimmat kemikaalipitoisuudet. Pelotti, mille määrälle turhia ja vaarallisiakin aineita lapseni altistuvat arkielämässä, enkä ole ainoa.
Tänä keväänä piti taas nostaa pöydälle yksi murheenkryyni: auto. Siipan työsuhdeauton leasing-sopimus meni umpeen ja piti pohtia, miten perhe ja perheen tavarat kuljetetaan jatkossa töihin, mökille ja mummolaan. Autottomuutta mietittiin ihan tosissaan, mutta lapsiperheen hoitoralli on ankaraa taistelua duuniaikaa ja sosiaalityöntekijöitä vastaan. Halusimme kuitenkin löytää mahdollisimman vähäpäästöisen ja kestävän perhemallin, sillä autossamme roudataan aina jonkinlaista tavaraa. Ei ollut yksinkertainen keikka.
Tämä uutinen lapsensa menettäneistä vegaanivanhemmista oli monessa mielessä surullinen. Sen lisäksi, että pieni lapsi kuoli, vanhemmat tuomittiin kahdeksi ja puoleksi vuodeksi vankilaan näännyttämisestä ja hoitamatta jättämisestä.
Suomalaisten suhde ruokaan puhuttaa. Syyllisiä asennelamaan on etsitty sekä elintarviketeollisuudesta että kuluttajista ja toivo laitetaan lapsiin: lahna nousee pizzan rinnalle arvostetuksi ruoaksi, kunhan vain ipanat sisäistävät sen! Loppujen lopuksi tämä tarkoittaa pallon heittämistä veronmaksajille, monessakin mielessä.
Terhi Upola