Terhi Upola (oik.) opettelee syömään raakaa parsakaalia ja haluaa tietää, millainen ihminen hänen hanskansa on valmistanut.
Hertta Päivärinta sisustaa kuin mummo ja suosii ekologista muotia.
Katja Lahti on Uuden Mustan tuottaja, joka on perhevapaalla.
Ina Mikkola
Maailmassa on virhe!
Henna Lehtonen
Voita ja apiloita
Petja Partanen
Yläjyrsin käyntiin
Jenni Sierilä
Lempipaikka
Katri Junna
Annika Kettunen
Tänään TV 1:ltä tulee ohjelma (klo 21.30, uusinta la 12.5.), jonka ainakin minä aion katsoa: Ruokayhtymä (alkuperäisversio Food Inc.). Eli miten ruoka oikeastaan nykyään tuotetaan.
Suomessa kiistellään siitä, että ovatko asiat meidän ruoantuotannossamme yhtä huonosti kuin Ameriikassa. Ovat ja eivät, sanoisin. Sitä voikin miettiä tätä katsellessa.
Onkohan näitä oliiveja kohdeltu hyvin? Kuva: vxla/Flickr
Kun toteutimme tonnikalaboikottia sushiravintoloissa viime syksynä, kävi ilmi, että ihmiset harvoin kyselevät raaka-aineiden alkuperästä ravintoloissa. Vielä harvemmin ihmiset ovat kiinnostuneita ruoan sertifikaateista. Kenties juuri siksi monelle ravintolalle oli itselleenkin epäselvää, mitä sertifikaatteja niiden myymällä tonnikalalla on. Tai että tonnikalan pyytämisessä on isoja ongelmia.
Ymmärrän kyllä hyvin, että hauskalla tai romanttisella illallisella - varsinkin jos käy harvoin ravintolassa - ei jaksa alkaa ahdistua kalan pyyntimenetelmistä, kanojen onnellisuudesta, mustajuuren torjunta-ainejäämistä tai suppilovahveroiden säteilyarvoista.
No, kuulen jonkun jo sanovan, että yksinkertaisinta on syödä ravintolassa vain vihanneksia, niin ei tarvitse ainakaan murehtia. Eipä!!! Silloinhan kukaan ei kyseenlaista vaikkapa sitä, miten eläintä on käsitelty.
Ja vaikka ei lihaa söisikään, voihan sitä silti kysellä sen alkuperästä. Sehän se vasta hyvä viesti onkin: kun kuulee tarpeeksi paljon taustoja, voi todeta tarjoilijalle, että varminta ehkä sitten ottaa tätä kasvisruokaa.
Ongelma on myös suomalainen "ei tehrä tästä ny numeroo" -mentaliteetti. Heti jos kysyy ja kyseenalaistaa, on muka haastamassa riitaa. Eihän ole!
Kysyä voi myös uteliaasti ja myönteisesti. Olen ihan varma, että teillä on monta hyvää tapaa tähän. Ja myös vinkkejä siihen, miten käsitellä "hankalia tarjoilijoita". Kertokaapa, mitä ja miten te kysytte ravintolaruoan alkuperästä?
Lue myös
Olen niin lopen kyllästynyt asiantuntijoihin (ja heistä kertoviin juttuihin), jotka valistavat meitä kansalaisia siitä, että tuo teidän lisäainepelkonne on naurettavaa. "Sillä kyllähän puolukassakin on vaikka kuinka monta e-koodia". Koettakaa nyt tajuta, että ei me olla niin tyhmiä! Kyllä mä tiedän, että puolukassa on e-koodeja. Kyllä mä tiedän, että lisäaineista, kuten joskus säilöntäaineista, on myös hyötyä.
Kuvassa minä ja Ystäväni Korvapuusti raitiovaunupysäkillä. Söin ystäväni muutamalla isolla haukkauksella siinä ratikkaa odotellessa ja olin hetken äärimmäisen onnellinen. Samalla rikoin kunnianhimoisen dieettini.
Kirjoitin jokin aika sitten, että vaarallisinta mitä voi tapahtua, on ruuan hinnan voimakas nousu. Nälkäiset nousevat herkästi barrikadeille, ja jos tarpeeksi monella on nälkä, levottomuudet voivat levitä kaikkialle.
Kallis ruoka on ongelma, jos ajatellaan koko maailmaa ja etenkin köyhiä maita. Samaan aikaan Pohjoismaissa on pantu pystyyn kansanliike, joka vaatii kalliimpaa ruokaa ja heti. Miksi ihmeessä?
Jos ruoan hinta nousee aina vaan, koko maailma voi olla hyvin levoton paikka parin vuoden päästä, siis elokuussa 2013, arvioivat brittiteoreetikot. Ruoan hinta nousee, koska aasialaiset syövät entistä enemmän ja varsinkin lihaa, ja koska biopolttoainetta valmistetaan yhä enemmän elintarvikekasveista.
Aurinko paistaa täydeltä taivaalta - upea päivä kokata ruokaa aurinkoenergialla! Kävimme lounaalla Antto Melasniemen Lapin Kulta Solar Kitchen -pop-up-ravintolassa, joka aukesi tänään kymmeneksi päiväksi Helsingissä. Tunnelma on mahtava, kaikki ovat samoissa fiiliksissä, sillä tänne ei löydä vahingossa. Olemme paljaalla asfalttikentällä, melkein keskellä rakennustyömaata, ihan Kalasataman kärjessä.
Top Chef -tv-ohjelmassa persoonallaan ihmisten mieliin jääneen kokin Maija Silvennoisen historia ruoan parissa on pitkä. Kokkailut Silvennoinen aloitti seitsemänvuotiaana, ja siitä asti kaikki hänen tekemisensä ovat liittyneet ruokaan. Useiden ravintoloiden ja keittiöiden kautta Silvennoinen päätyi myös ruokatoimittajaksi ja on julkaissut yli kymmenen keittokirjaa. Silvennoisen mukaan kokin tärkein hyve on tahto oppia.
Suomalaisten suhdetta ruokaan on taas tutkittu, mutta miten on erityisesti luomuintoilevien hippien laita? Ekosyömiseen pyrkivien suhde ruokaan on taatusti yhtä kopleksinen kuin vaikka painonpudotukseen pyrkivien. Oletko sinä Lidl-luomuilija vai kontrollifriikki vegaani?
Tässä tulevat riisin lähivaihtoehtojen viimeiset reseptit, raaka-aineena tattarisuurimot! Tattarisuurimoista testaajat kokkasivat uunipuuroa, kurpitsa-vuohenjuustopiirasta, raakatattari-marjajogurttia, tattarimustikkapuuroa, rieskoja ja röstiä. Kuvassa Kaisulin raakatattari-marjajogurtti.
Tuntuu pöljältä popsia tomaatteja talvella, kun tietää sen olevan niin luonnotonta ja energiasyöppöä puuhaa. Puhumattakaan siitä, että tomaatit eivät talvella yksinkertaisesti maistu miltään.
Lähiruokainnostuksen ohella myös sesonkiajattelu on palaamassa ruokakauppoihin ja reseptivihkosiin.
Uusi Musta rakastaa ruokaa! Me toimituksen naiset syömme kaikki kasvispainotteisesti, mutta reseptejä, jotka maistuisivat koko perheelle, ei ole takaraivossa liikaa. Aloitammekin nyt viikottaisten ruokapostausten sarjan jämävuoalla! Kaikki Uuden Mustan reseptit ovat kasvispainotteisia, maistuvia, täyttäviä ja helppoja tehdä - lupaamme!
Suomen ruokakaupoista löytyy noin 2500 erilaista luomutuotetta. Luomuvalikoiman laajuus vaihtelee, mutta lähes jokaisesta ruokakaupasta löytyy edes jotakin luomutuotetta. Toisinaan luomua haluava turhautuu siihen, että luomuelintarvikkeet ovat kaupassa hajallaan, tavallisten tuotteiden seassa. Olisiko kaupan luomutuotteiden esillepanoa mahdollista — tai järkevää — keskittää?
Terhi Upola