Kemikaalicocktail toimii uudessa osoitteessa

Homma venyi päivällä, mutta nyt saitti on auki. Blogini on siirtynyt päivittymään osoitteessa kemikaalicocktail.fi. Tervetuloa!

Erään aikakauden loppu — ja uusi alku

Yle rahoitti Uutta Mustaa (ja blogiani) kaksi vuotta ja se kaksi vuotta on ohi ensi sunnuntaina.

Minun elämässäni kulunut kaksi vuotta on pitänyt sisällään ISOJA asioita: Uusi Musta, Marjoja ja Maskaraa sekä lapseni syntyivät kaikki vuosien 2010-2012 välillä. On ollu vähän haipakkaa.

Katjan tapaaminen on epäilemättä ollut jonkinlainen käännekohta elämässäni. Katja on hullu, terävä, nopea ja hauskinta seuraa ikinä. Rakastan häntä. Olemme molemmat syntyneet 7. helmikuuta ja lapsillamme oli samat lasketut päivät. Ehkä se kertoo jotakin.

Koitin monta vuotta saada Ylellä aikaiseksi ohjelmaa niistä aiheista, joita UM lopulta alkoi käsitellä. Kun tapasimme Katjan kanssa, ideat, asiat ja käytäntö jotenkin alkoivat loksahdella paikalleen. Ja onneksi Tarinatalon Kari Tervo tajusi mistä puhuimme. Pian tajusi Ylekin. Sitten olikin tämä:

Kun Uusi Musta starttasi tammikuussa 2010, alkoi samaan syssyyn Yle Radio Ykkösellä vetämämme 1,5 tuntinen suora (!) radio-ohjelmasarja. On ollut etuoikeus oppia tekemään radiota ja vielä suoraa sellaista. Kaikki ei aina mennyt kuten Strömsössä; suututin muun muassa Antti Heikkilän niin pahasti, että lieneeköhän vieläkään antanut anteeksi?

Radio-ohjelman tekeminen oli mahtavaa, vaikka minua koko ajan kalvoikin se fakta, ettemme ehdi keskittyä nettisaittiin niin paljon kuin pitäisi.

Juuri kun tuntui, että Uusi Musta alkoi käynnistyä ja tunkeutua ihmisten tietoisuuteen, jouduin ottamaan pienen breikin.

Sen lisäksi, että maailmaan oli pullahtamassa esikoinen, oli samaan syssyyn ulos punkemassa myös esikoisteokseni.

Isla on upeinta elämässäni, mutta tyyppi valitsi maailmaantulon kyllä aika kiinnostavaan aikaan: olimme vasta saaneet Yleltä vihreää valoa Uudesta Mustasta, kun tein positiivisen raskaustestin — ja kustannussopimuksen ekasta kirjastani. Seuraava 9 kuukautta olikin sitten suhteellinen hektinen periodi. Väänsin vikan 12 tuntisen työpäiväni kirjan parissa, kun supistuksia tuli toista päivää.

Sen jälkeen elämääni on rytmittänyt tyttö, joka on mullistanut kaiken. En ehdi kirjoittaa niin paljon kuin haluaisin, mutta ei se minua hajoita: on aika mahtavaa seurata kuinka joku oppii kävelemään, puhumaan, syömään, juoksemaan ja piirtämään. Se aika mikä minulta jää, kuluu teille kirjoittaessa ja nykyään myös — taas, luojan kiitos — astangajoogatessa.

Toinen esikoiseni sitten onkin saanut minulta vähän vähemmän huomiota.

Taidan olla laiskin markkinoija ikinä, sillä en ole juuri laittanut tikkua ristiin kirjani tunnettuuden edistämiseksi. Toki olen antanut paljon haastatteluja ja media on ollut kirjasta kiinnostunut (onneksi!), mutta ymmärtääkseni aika moni tietokirjailija myy luentoja jotenkin järjestelmällisemmin ja mainostaa itseään.

Minä olen maininnut kirjani joitakin kertoja blogissani, mutta muuten en ole mainostanut sitä ollenkaan sillä tarmolla, joka ehkä olisi ollut viisasta. En vaan ole ehtinyt.

Toisaalta: on ehkä ihan hyvä keskittyä itse niihin muihin työasioihin ja antaa kirjan elää omaa elämäänsä kirjakauppojen hyllyissä. Hyvin se on pärjännyt! Viimeisimmän saamani tiedon mukaan sitä on myyty jo 5000 kappaletta.

Vaikka työ Uuden Mustan tuottajana oli unelmapestini, irtisanouduin toukokuussa, koska aavistin Yle-rahoituksen loppuvan vuodenvaihteessa. En ollut valmis ottamaan sitä riskiä, että olisin tammikuussa työtön tai joutuisin tehdä jotakin muuta ohjelmaa tuotantoyhtiön sisällä. Kun on päässyt omien lempiaiheidensa makuun, ei vaan ole valmis tekemään jotakin semikiinnostavaa.

Tyylivarkaiden juontopestiä tarjottiin minulle siihen saumaan, jossa vaiheilin Uuden Mustan jatkon kanssa. Tartuin siihen ja nyt juontotyöni takaa minulle kirjoitusmahdollisuuden. En ole tyylivaras kokopäiväisesti, joten ehdin mainiosti tehdä Kemppariakin.

Kuvakaappaus: mtv3.fi/tyylivarkaat

... Ja saan kirjoittaa blogia kestävästä ja kaunista designista. Se on ollut ihana lavennus tähän aikaisempaan tonttiini!

Vaikka tämä kuulostaa jäähyväiskirjeeltä, ei tapahtumassa ole mitään kovin dramaattista. Uusi Musta ei saa jatkossa rahoitustaan Yleltä, mutta Tarinatalo jatkaa blogia muilla rahoitusmalleilla. Uusi Musta siis jatkuu tällä nykyisellä paikallaan ja linkin Kemppariinkin tulette löytämään täältä. Teknisesti tulen kuitenkin olemaan eri alustalla kuin muu UM, siirryn 1.1.2012 osoitteeseen kemikaalicocktail.fi.

Olin laajentamassa Kempparia jo 2010 alusta, mutta sitten Uusi Musta tuli kuvioihin ja homma siirtyi. Olen innoissani siitä, että pääsen taas itse hallinnoimaan blogialustaa ja tällä kertaa kokeilen Wordpressiä.

Blogi tulee muuttumaan ja joudutte klikkaamaan itsenne uuteen paikkaan, mutta etteköhän te siihen taivu, toivon ainakin niin! Suuri muutos tulee kommentointiin: se tapahtuu FB-tunnuksilla. Jos siis Uuteen Mustaan on ollut ärsyttävä rekisteröityä erikseen, nyt siitä ei tarvitse kantaa huolta.

Tulette törmäämään minuun kuitenkin jatkossa myös täällä Uudessa Mustassa sikäli, että kirjoitan sisältöä tänne friikkuna, aivan siis kuten tämän kuluneen syksynkin aikana.

Laitan sunnuntaina teille oman blogauksensa, jossa on linkki uuteen Kemppariin, en siis vielä päästä teitä seikkailemaan sinne puolelle. Juhlitaan nyt vuodenvaihde ensin ja palataan sitten asiaan. Uusi vuosi, uudet kujeet!

Sen verran kuitenkin jo nyt, että lupaan ensi vuonna ottaa itseäni niskasta kiinni ja olla äksympi ja ärsyttävämpi. Olen ollut tänä vuonna ihan liian laimea ja kiltti, lienee paikallaan palata astetta räyhäävämpään suuntaan.

Ensi vuodelta toivon myös useampia hetkiä rakkaan ystäväni kanssa — jota on muuten pakko vähän puffata! Jos et jo lue Katjan Project Mama -blogia, ala lukea sitä nyt. Ja tiedoksenne myös, että Katjalta ja Satu Rämöltä ilmestyy kirja nimeltään Vuoden Mutsi. Sen laskettu aika on — tietenkin — sama kuin omallani oli, kevään korvalla :) Lue kirjasta enemmän kirjan blogisivuilta. Onnea Katja ja Satu! MUTTA Katja mä haluan enemmän näitä hetkiä:

Tuun stalkkaamaan sua jonnekin kirjasessioihin. Nimmari!

Sen verran vielä UM-kuvioista, että Katjahan on siis äitiyslomalla ja Uusi Musta on Terhin näpeissä. Hertta jää myös mestoille, Hanne sen sijaan "istui The Tuoliin" ja siirtyy äitiyslomalle 1.1.2012 alkaen (ja kirjoittaa muuten mainiota Lähiömutsi-blogia!). Viivi jatkaa muita hommia Ylellä (kiitos Viivi ihan valtavasti kaikesta!!).

Vaikka olemmekin fyysisesti ja paperilla vähän eri paikoissa...

... on tämä porukka yhtä yhä. Uusi Musta oli unelmani, joka toteutui ja olen äärettömän onnellinen, että Tarinatalo jatkaa sen tekemistä. 

Tämä on toiseksi viimeinen postaukseni Kemikaalicocktailin tälle puolelle, siinä viimeisessä saatte toimivan linkin uudelle alustalle. Toivottavasti saan saitin auki sunnuntaina!

Nyt lähden minilomalle sen kaikista tärkeimmän ihmisen kanssa.

Hyvää vuodenvaihdetta!

Säilyketölkin fiksumpi elämä

Kerroin teille vastikään, miksi säilykkeiden käyttäminen on nihkeää. Mutta viis purkin sisuksista, jos säilykepurkkeja ajatellaan sisustusmielessä. Silloin bisfenolitölkki onkin yhtäkkiä aika innostava asia!

Kuvat: prettyinwhiteweddingplanning.co.uk ja yankodesign.com

Monta tapaa uusiokäyttää säilyketölkkiä löydät Maikkarin blogistani. Ja tiedoksi, että uusimmassa Tyylivarkaat-jaksossa on monia muitakin hyviä kierrätysideoita.

Joulua!

Hou hou hou! Laatikot uunissa ja pipariprojekti edessä. Ja imurointi. Ja lattioiden pesu. Ja lahjojen pakkaus. Teilläkin lienee tärkeämpääkin tekemistä kuin roikkua Kempparissa, joten hus joulun viettoon siitä ja oikein ihania pyhiä. Älkää pliis karpatko jouluna vaan skarpatkaa mielummin :) Kaikkea kohtuudella niin suussa mistuu hyvältä ja masu tykkää.

Kiitos jo nyt, että olette taas yhden vuoden roikkuneet matkassa. Vielä viikko vuodenvaihteeseen. Eiköhän minusta sitä ennen jotakin kuulu...

Pienet jouluterveiset videomuodossa löydät Tyylivarkaiden puolelta. Videossa muutama tekemäni jouluinen tyylivarkaus ja vähän eriainen joulukuusi — ja Hertan jouluvalofillari!

Ihanaa joulua rakkaat kempparilaiset! Olette olleet tänä vuonna erityisen kilttejä :D

Silikonirintojen kemikaalicocktail

Olen tonttuillut niin hitosti, että näin aatonaaton kunniaksi jätetään kevyet jouluaiheet muille ja puhutaan silikonirintojen kemikaaleista.

Ette varmaan ole missanneet uutisointia "vaarallisista rinnoista". Poly Implant Prothese -firman rintailmplantit ovat sisältäneet rekisteröimätöntä silikonigeeliä, jonka vuoksi implantit repeilevät tavallista useammin. Ranskassa kahdeksan implantit ottanutta naista on sairastunut syöpään ja viranomaiset selvittävät, ovatko syynä implanteista vuotaneet kemikaalit.

Ensin jengi laitattaa muovikemikaaleja kehonsa sisään ja sitten kun ilmenee, että se ehkä ei olekaan terveydelle se paras juttu, ollaan ihmeissään ja varmaan aika vihaisia ja surullisia — etenkin jos on saanut uusien tissiensä vuoksi syövän.

En osaa olla ihan kauhean hajalla asiasta. MITÄS LAITATTE MUOVIA TISSEIHINNE. Okei, toisilla on parempi syy kuin toisilla. Mutta niillä jälkimmäisillä toisilla syy on ihan puhtaasti se, että vaan yksinkertaisesti haluaa isommat daisarit, huvikseen. Ihan samasta syystä kuin jengi laittaa botoksia huuliin. Luulisi ihmisen ymmärtävän, että tällaisten menetelmien kanssa leikkiessä ottaa myös terveydellisiä riskejä.

Silikonin laitattaminen itseensä muussa kuin pakkotilanteessa on asia, jota en vaan voi ymmärtää. Kamalin asia on se, että yhä nuoremmat tytöt, jopa teinit, laitattavat itselleen silarit, ennen kuin oma kroppa on edes kunnolla kehittynyt. Ja järkyttävintä on se, että nuoret tytöt saavat silikonirintoja lahjaksi vanhemmiltaan. Suomi on asiassa onneksi vielä takapajula. Ja toivottavasti pysyy sellaisena. Haluan tehdä pienen teon peloitellakseni silikonirintoja ajattelevia nuoria. Tässä havainnekuvaa siitä, miltä näyttää hajonneen implantin poisto-operaatio:

Silareita harkitsevan kannattaa myös lukea terveytensä menettäneen naisen teksti Toxic breasts, ja samaa aihetta käsittelevän Implant Truth -saitin sisältö, josta pieni lainaus tässä:

“Breast implants are deceptive. They give women hope that they, too, can have glamourous, sexy breasts. Unfortunately, that is not always the case,” says Faussett. “Hard breasts are not sexy. Obviously fake breasts are not sexy. Numb breasts greatly reduce sexual pleasure. And if you happen to be one who suffers from immune system dysfunction as a result of exposure to breast implants, you can pretty much forget about sex, as the last thing you will ever feel is sexy. Instead, you will feel like you are an eighty year old woman in a much younger body as you fight to function normally. It is definitely not sexy.”

Lähde: implanttruth.jshood.com

Löysin myös listan kemikaaleista, joita silikoni-implantit sisältävät:

Methyl Ethyl Ketone, Cyclohexanone, Isopropyl alcohol, Denatured Alcohol, Acetone, Urethane
Polyvinyl Chloride (Liquid vinyl): abbreviated PVC, Lacquer Thinner, Ethyl Acetate, Epoxy Resin, Epoxy Hardener, Amine, Printing Ink, Toluene, Dichloromethan, Freon, Silicone, Solder, Metal cleaning Acid, Lofol (Formaldehyde), Talcum Powder, Color Pigments, Oakite, Eastman 910 glue, Ethylene Oxide, Carbon Black, Xylene, Hexone, Hexanone2, Thixon-OSN-2, Antioxidant (Rubber), Acid stearic, Zinc Oxide, Naptha (Rubber Solvent), Phenol, Benzene.

Listan lähde: Living with small A cup breasts -sivusto

En oleta, että kukaan ymmärtää edellisestä litaniasta juuri mitään. Lähinnä se havainnollistaa sitä kemikaalien määrää, joka kroppaan joutuu — etenkin jos implantti hajoaa. Muutoinhan aineet ovat implantin sisällä ja sen kuoressa, mutta kyllä voisi kuvitella, että jotain kemikaaleja liukenee ihan ehjästäkin implantista.

Listassa on aineita, joita en kuvitellut silareissa olevan. Esimerkiksi formaldehydi (lue aikaisempi juttuni). Kuumottavaa ajatella, että tuota kamaa päätyy kroppaan, jos implantti hajoaa.

Silarit räjähtääää! Sori, vähän huumoria väliin kun on niin ankeaa asiaa...

Kuva: gfestblog.blogspot.com

Sykloheksanonista en ole aikaisemmin kirjoittanut (muistaakseni). Sitäkin silareista — ainakin lähdesivuni listauksen mukaan — löytyy. Sykloheksanonia käytetään muoviteollisuudessa sekä myös torjunta-aineissa ja lakoissa. Se voi imeytyä elimistöön hengityksen kautta, ihon läpi tai nieltynä ja se ärsyttää silmiä, ihoa ja hengitysteitä. Sykloheksanonin kemikaalikortissa kerrotaan myös, että:

Orgaanisena liuottimena aineelle altistumisen työssä katsotaan aiheuttavan työministeriön päätöksen 1044/91 mukaan vaaraa perimälle, sikiölle tai lisääntymiselle. Naistyöntekijöitä neuvotaan ottamaan yhteys työterveyshuoltoon heti raskauden alettua tai raskauden suunnitteluvaiheessa.

Lähde: kappa.ttl.fi

Bentseeni puolestaan on karsinogeeni. Ja bentseenille altistumisen on useissa kokeissa havaittu lisäävän leukemian riskiä.

Aineelle altistumisesta voi seurata vaikutuksia luuytimessä ja immuunijärjestelmässä, johtaen verisolujen vähenemiseen. Tämä aine on ihmisessä syöpää aiheuttava.

Lähde: bentseenin kemikaalikortti / kappa.ttl.fi

Nostin tässä nyt esille vain muutaman kemikaalin, lähinnä havainnollistaakseni, että keinotisseissä todella on muutakin kuin silikonia.

Jos siis harkitset — tai jos ystäväsi harkitsee — silikonirintoja. Mietin vielä toiseen kertaan. Kemikaalicocktailin mielestä luomutissit on kivat. Vaikka ne olisivat tosi pienet niin kuin allekirjoittaneella.

Näetkö kuvassa tissejä? No en minäkään, mutta ei se ole niin vakavaa.

Äh. Kuka edes haluaa suurentaa rintojansa? Kaikilla niillä muotilehtien kansia ja sivuja kaunistavilla malleillakin on vähän tai vielä vähemmän tissejä. Kerrankin voi ajatella olevansa mallimitoissa ;)

Lue myös: Medical News Today: Breast Implants Linked To Anaplastic Large Cell Lymphoma (Cancer) Risk

LISÄYS 8.1.2012: Anja Nystenin mielestä listani kemikaaleista on epäluotettava. Jatkoa aiheeseen tulossa, uuden blogini puolella!

Vanha on uutta ja uusi on vanhaa

Kirppisvinkkejä! Sekä Tyylivarkaissa että VoiceMagissa.

Kuva: kuvakaappaus VoiceMagista, kuva Stella Harasek

Luonnonkosmetiikka minimuodossa

Useimmilla meistä on ihorutiini ja tuotteet, joihin luottaa vuodesta toiseen. Reissuun lähtiessä ärsyttää aina, kun pitää roudata mukanaa isoja pulloja, ellei sitten pruuttaa isommista matkakakokoisiin. Se on ihan mahdollista, mutta pakkauksista riippuen, enemmän tai vähemmän suttaavaa.

Reissatessa nappaan mielelläni mukaan mahdollisimman pienen määrän kaikkea ja myös ihorutiini hoituu minituubeilla. Olen jo vuosia sitten luopunut ajatuksesta, että vain tietyt tuotteet pitävät ihon kunnossa. Minusta tuntuu että ihoni tykkää nimenomaan siitä, että vaihtelen tuotteita säännöllisesti. Reissussa ollessa tuleekin usein käytettyä itselle uusia tuotteita.

Berliiniin mukana matkasivatkin lähinnä tuotteet, jotka olivat oikean kokoisia=pieniä. Viikon aikana huomasin, että — teille todennäköisesti melko uudesta sarjasta — sveitsiläisen Farfallan valikoimista löytyy aikasta täydellinen hoitoaine (kuvassa keskimmäinen takarivissä). Kyseessä on sarjan villiruusubalsami, joka onkin Farfallan bestseller-tuote.

Farfalla panostaa luomuun:  monissa sarjan tuotteista on yli 95% luomua.  Useissa tuotteissa luomuprosentti on jopa 98%! Tätä BDIH- ja NaTrue-sertifioitua sarjaa myy Suomessa ainakin Helsingissä Viiskulman tuntumassa toimiva liike nimeltä Auringosta itään, kuusta länteen, muista jälleenmyyjistä minulla ei ole tietoa.

Viikon oivallus oli nimenomaan Farfalla, Weledan tyrnisuihkusaippua on jo vanha tuttu, mutta aina tomiva, Laveran shampoo on myös ok, mutta huom: se ei ole sertifioitua luonnonkosmetiikkaa. Myekon kasvojenpuhdistusmaito yllättävän pätskyä kamaa (yleensä en maidoista diggaa ja aikaisemmassa postauksessa en ollut tuotteesta ihan vakuuttunut) ja Oceanwell-merkin yö- ja päivävoiteet olivat nekin erittäin toimivia voiteita.

Natrue-sertifioitu Oceanwell-sarja on luultavasti Farfallan tapaan monelle teistä uusi tuttavuus, sitä ei Suomessa vielä myydäkään. Meribiologien kanssa kehitetty tuoteperhe perustuu merestä saataviin raaka-aineisiin, erityisesti laminaria-nimisen levälaadun hyödyntämiseen. Kiva tieto on se, että levä saadaan Kielin edustalta Itämerestä, tavallaan siis lähikosmetiikkaa.

Sarja on tosi miedon tuoksuinen ja toimiva. Olen testannut voiteiden lisäksi kasvopesuaineen, vartalovoiteen ja -öljyn, kaikki hoitavat hommansa mainiosti. Enemmän infoa sarjasta löytyy Oceanwellin sivuilta.

Neobio on sarja, jonka tuotteita en aikaisemmin ole testannut. Tämän matkakokoisen shampoon ostin vastikään Natcoksen ystävämyynnistä ja testasin sitä matkan aikana vasta pari kertaa, hyvin hoiti asiansa. Enempää en vielä osaa sanoa. Neobiolla on näköjään BDIH-sertifikaatti.

Läksin muuten ekaa kertaa matkalle ilman yhden yhtä värikosmetiikkatuotetta. Mulla oli siis mukana dödöt, shampoot, rasvat jne. mutta ei ripsaria, puuteria, poski- tai huulipunaa tai rajauskynää. Tiedossa kun ei pitänyt olla mitään meikkausta vaativia menoja — kunnes tuli kutsu niihin mainitsemiini fonduebileisiin siellä sveitsiläismökissä, tehdashallin katolla. Ja kutsuja järkkäsi meille lastenvahdin.

Vetelin siis naamaani naistenlehden välissä olleen meikkivoidenäytteen ja ostin jonkun halvan ripsarin. Jolla myös käsittelin kulmia, kun mukana ei ollut kulmakynää. Joskus tällaista.

Psst... Berliiniasiaa lisää Tyylivarkaiden puolella!

--

Vanha tehdashalli, 4-5 kerrosta korkea, täynnä jengiä, klubeja, huvipuistokamaa; kummitusjunan rekvisiittaa tanssilattian kupeessa. Ylimmän kerroksen nurkasta ulos rakennuksen katolle, jossa tirolilaismökki, taljoineen, takkoineen kaikkineen. Haarukka kouraan, snapsilasi käteen --> fonduebileet. Ja musiikkia (ei luojan kiitos tirolilaista).

Absurdein bilemesta ikinä, ihan älytön meininki.

Tuntuu, kuin olisin — matkalla tirolilaismökkiin — vaeltanut David Lynchin leffan lävitse.

Mietin kauan, otanko paikasta videon vai en. Onhan se vähän noloa, turistia, tiedättehän. Mutta otin silti! Lopetin kuvaamisen klubin ovelle. Siihen, mistä kummitusjunarekvisiitta alkoi. Sen nähdäksenne on teidän etsittävä paikka käsiinne itse.

Tunnelma oli juuri niin ristiriitainen kuin videolla: pihalla soiva musa ja sisällä reivaavat ihmiset ovat kaksi täydellisen erilaista maailmaa. Ja mitä videolla ei näy, on monien metrien korkuinen iso kissa, joka valvoo bileitä tehdashallin katolla. Berliini.

Palaan Suomeen pian, teen vähän hommia, leivon PALJON ruispipareita ennen aattoa ja välipäivät viilaan UUDEN KEMIKAALICOCKTAILIN ULKOASUA ,jotta se on valmis 1.1.2012 kun h-hetki koittaa.

I´ll keep you posted.

Ylläreitä ja joulutunnelmaa Berliinissä

Postausaiheita olisi muutaman Berliinipäivän myötä taas pariksi viikoksi, joten heittelen viimepäivien ilon aiheita samaan juttuun. Osaan palaan myöhemmin — jos muistan.

Vaikka sää ei ole ollut morsian, on kaupunki tarjonnut nähtävää. Ja on se aurinkokin paistanut, esimerkiksi kuvatessani rähjäkuusen:

Saksalaiset ovat innokkaita joulukoristeidensa kanssa, mutta Traffic Tree oli yllätys. Iloinen sellainen. Piristävä näky keskellä perinteisiä jouluhärpätyksiä. Ajattelun aihetta itse kullekin..

Iloa on tuottanut myös lähikaupan hunajavalikoima. Berliinillä on omaa kaupunkihunajaa, joiden tuotepakkaukset sisältävät — ainakin minusta — kiehtovaa hunajafaktaa.

Miettikääpä tuota asiaa! Hämmentävää. JA tiesitkö, että Berliini on Euroopan vihrein suurkaupunki: 18% kaupungin pinta-alasta on metsää. Missä se YLE-hunaja viipyy?

Olen hiplaillut hunajapurkkien lisäksi monia muitakin kiinnostavia tuotteita, esimerkiksi luomusuklainen joulupukki oli kiva ylläri sikäli, että Suomessa lähikaupan suklaapukit on aina jotain ankeaa kalenterisuklaata, yöks.

Perunakäsivoide(!) oli jotenkin ihan mahtava juttu, tähän palaan!

Ja hei: ketä vanhempaa ei kiehdo puinen "läppäri"? Mä haluaisin Islalle mielummin tällaisen kuin iPadin. Onneksi skidi ei ainakaan vielä himoitse vanhempiensa elektroniikkaa...

Lapsesta puheen ollen: villasukat jarruilla. Ihan hittikamaa, vai oletteko nähneet Suomessa tällaisia? Frendit hoi: näitä voi tilata multa ken tarvii tuliaisiksi, maksaa 6 egee pari.

Joulufiilikseni on vähän kärsinyt vesisateesta, mutta fiilis noin muuten ei. Kunhan ei fiksaudu liikaa etukäteen tehtyihin suunnitelmiin, ei lomakaan kärsi pienestä vesiryöpystä.

Lomailu jatkuu, palailen tontilleni taas jahka viitsin. Viimeistään keskiviikkona.

Olkaahan kilttejä siellä, tontut on liikkeellä!

Koekaniinin ihorutiini

Vaikka kirjoitankin paljon kosmetiikasta, en ole sen suurkuluttaja. Tai ehkä juuri siksi.

Meikkiä en käytä vapaa-ajalla enää juurikaan. Se johtuu lähinnä siitä, että uusien silmälasieni myötä kasvot eivät kaipaa mitään muuta (edes sitä ripsaria, jota joskus jaksoin laittaa) ja toisaalta syy lienee se, että kun työpäivä aina alkaa reilun tunnin puunaussessiolla, en sitten vapaa-ajalla halua meikata. Olen Tyylivarkaat-meikissä noin 2-3 kertaa viikossa, muut päivät annan ihon levätä.

Silmälasini tekevät naamalle sen mitä hattu huonolle hiuspäivälle.

Aina välillä kysytte kauneudenhoitorutiineistani. Tässä homma kaikessa lyhykäisyydessään:

• Aamulla pesen kasvot jääkylmällä vedellä, jonka jälkeen laitan kasvovettä ja rasvaa. Ja nyt kun tarkemmin ajattelee, ei kai kasvovettä edes tarvitsisi, kun en pese naamaani millään aineilla.

• Iltaisin pesen kasvot pesuaineella, jonka jälkeen töpötän iholle kasvovettä ja levitän rasvan (ja toisinaan öljyn).

• Päivittäin käytän myös dödöä ja usein jotakin voidetta käsiini, kroppaa rasvailen ehkä kolmesti viikossa.

• Illalla suihkussa käydessä käytän suihkusaippuaa, pari kertaa viikossa shampoota ja hoitoainetta ja kerran viikossa teen kasvonaamion ja kuorinnan.

Tuossapa mun arkirutiini kosmeettisten tuotteiden suhteen. Eri tuotteita on kymmenisen.

Kynsilakkaa olen laittanut koko syksynä vain kerran ja hiukset olen värjännyt viimeksi pari vuotta sitten (tosin vaalensin otsiksen latvat vastikään). Muotoiluaineita en käytä paitsi erityistilanteissa. Muulloin pääni on vaan sellainen kuin on. En siis käytä jumalatonta arsenaalia kaikkea — olen äärettömän kiinnostunut kosmetiikan kemikaaleista, en niinkään meikeillä ja aineilla lutraamisesta.

Käytän kaiken mahdollisen luonnonkosmetiikkana ja säästän mielelläni lantin aina kun voin. Natcoksen ystävämyynti on minulle jo perinne, tällä viikonloppuna sain 30 eurolla kaikki kuvan tuotteet. Suurimman osan rohmusin euron laatikosta. Esimerkiksi Madaran shampoon ovh on muistaakseni yli 10 euroa, säästö oli siis melkoinen.

Superale-hinnat johtuivat siitä, että tuotteissa on mennyt tai pian menossa päiväys. Katsotaan siis alkavatko ne haista tai muuttua koostumukseltaan kyseenalaisiksi ennen kuin ehdin ne käyttää. Esimerkiksi shampoota sain parilla eurolla koko vuodeksi, jos tuotteet vain kestävät pilaantumatta.

Tavallaan on hassua, että juuri minä olen alkanut testailla luonnonkosmetiikkatuotteita, sillä en todellakaan ole aineiden suhteen mikään hifistelijä. Minusta on hyvä jos tuote on hajuton, enkä kaipaa mitään posheja pakkauksiakaan. Tietenkin ihanat tuoksut ja kaunis pakkausdesign on plussaa, mutta tyydyn kyllä aika vaatimattomaan, kunhan tuote itsessään toimii.

Se miksi kritisoin toisinaan vaikkapa luonnonkosmetiikkapakkausten ankeaa ulkonäköä johtuu lähinnä siitä, että puhun sen ison kuluttajaryhmän suulla, joka on tottunut tavanomaiseen kosmetiikkaan. Haluan, että luonnonkosmetiikka on samalla viivalla kuin tavanomainen, niin toimivuudessa kuin pakkausdesignissakin — ja sehän alkaa olla!

Huomenna alkava Berliinin reissu toivottavasti taas poikii muutamia uusia tuotteita, joista postata teille. Luvassa myös muita kosmetiikkajuttuja piakkoin, jahka ehdin kirjoittaa.

Ihana blogi: Moments

Olen maininnut ystäväni Katjan silloin tällöin, mutten muista, olenko varsinaisesti mainostanut hänen Moments-blogiaan koskaan?

Moments on täynnä toinen toistaan upeampia raw food -reseptejä ja luonnonkosmetiikka-asiaa (Katja on koulutukseltaan kosmetologi). Musta tuntuu välillä, että Katja tekee melkein mun blogin tarpeettomaksi, niin kiva Momentsia on lukea. Suosittelen lämpimästi!

Luonnonkosmetiikan ystävämyynti

Olin unohtaa tämän!

Kannattaa mennä — ellei satu olemaan menossa Berliiniin, missä hinnat on normaalisti tuota ystiksen luokkaa. Minä nimittäin olen: saan vihdoinkin kokea kaupungin joulumarkkinat.

!!!

Sunnuntaina Jätkäsaareen

Hou hou hou! Viikonloppuna on taas aika joulumyyjäisten, sunnuntaina kannattaa suunnata Jätkäsaareen. L3-makasiinissa kaupataan vaatteita, pyöriä ja pyöräilytarvikkeita, kirjoja, valaisimia ja taidegrafiikkaa.

Paikalla ovatesimerkiksi Bol-valaisimet, Fem, Foreign Objects, Grey Market, Katariina Guthwert, Kaffa Roastery, Kasperi, KRNKY, Napa Books + Illustrations, Nopsan vaatelainaamo, Pelago Bicycles, Purjebägit sekä Saana ja Olli.

Lars Sonckin suunnittelema, sataman käytöstä vapautunut vanha tiilimakasiini sijaitsee uuden kaupunginosan rannassa, uuden Verkkokaupan ja Länsiterminaalin vieresssä. Tapahtuman järjestävät L3 ry, Pelago Bicycles ja Urban Dream Management.

Aika: 11.12.2011 klo 12-18. Paikka: L3-makasiini, Hietasaarenkuja 6, 2. krs. Liikenneyhteydet: Lyhyt kävely raitiovaunu 6:n ja bussi 15:n päättäreiltä sekä Ruoholahden metrikseltä. Parhaiten paikalle pääsee polkupyörällä.

Mua vähän huvittaa toi "parhaiten paikalle pääsee pyörällä". Ainakin tällä hetkellä ulkona on sen sortin myrsky, että mun pyörä lähtisi tuulen mukana korkeuksiin. Ai niin: muistakaa ottaa käteistä, lähimmälle automaatille on vähän matkaa!

Vaikka fillaroiminen ei tällä ilmalla innosta, melkein kaikki muu innostaa. Myrskysää ei ole haitannut elämääni juurikaan (okei, tän päivän Tyylivarkaat-kuvauksia vähän), sillä uusi talvitakkini hylkii myrskyä loistavasti.

Ei sen uumenissa voi kun nauraa. Kiitos Matu tästä hauskasta kuvasta!

Ihanaa viikonloppua ja pukekaahan tarpeeksi päällenne.

Tonnikalaboikotti laajenee

Muistatte Uuden Mustan tonnikalaboikottikampanjan? Jatkojuttu aiheeseen löytyy nyt Uuden Mustan etusivulta.

On tosi hämmentävää, kuinka pihalla ravintolat ovat siitä, mitä myyvät. "Blue Sea" -sertifikaatti ja sitä rataa... Hienoa on se, että taas pari ravintolaa päättivät jättää tonnikalan pois ruokalistaltaan. Hyvä Tiger Sushi ja hyvä Yume! Saitte juuri uuden asiakkaan.

Palatakseni aikaisempaan blogaukseeni, jossa ihmettelin Helsingin Sanomien tapaa jättää Uusi Musta mainitsemassa tonnikalaboikottijutussaan sanottakoon vielä sen verran, että Uuden Mustan tonnikalaboikotti oli nostettu NYT-liitteen nettisivuille (Beta-versioon) ennen kuin Hesarin juttu tuli ulos. Sekä Terhi että Hertta huomasivat juttumme NYTin sivuilla. Etenkin siis sen vuoksi ihmettelin, ettei Uutta Mustaa mainittu jutussa ollenkaan. Mutta se siitä.

Vastaisuudessa pidän näppikseni kurissa enkä kommentoi vastaavia tapauksia, koska eihän se mitään hyödytä.

Mulla on edessä sushihommat heti lauantaina, kun tyttöjen illassa nautitaan sormisushia. Muista Saara sitten etsiä sitä MSC-sertifikaattia :)

Kirsikkasnapsi onnistui!

Tiedätte minun snapsikokeiluni. Juon alkoholia aika harvoin, mutta jostain kumman syystä aloin pari vuotta sitten testailla snapseja — siis niiden valmistamista. Ai niin, se alkoi siitä, kun ystäväni Annika tarjosi meille ihan mahtavaa raparperisnapsia, jota oli tehnyt itse.

Minäkin tein snapsin raparperista, ja edellisvuonna puolukoista. Siitä tuli mahtavaa! Tänä vuonna heitin purkkiin oman pihan kirsikoita, jotka olivat liian happamia syötäväksi sellaisenaan — mutta liköörissä aivan toimiva ratkaisu.

Satsista tuli mehupullollinen likööriä, joka sai taloyhtiön pikkujouluissa hyväksynnän. Reseptiä ei ole sen kummempaa kuin että purkkiin niin paljon kirsikoita, että kun siihen sekoittaa viinan, näyttää homma kirsikkapuurolta (samaan tapaan kuin puolukkasnapsissani). Sitten yksi kanelitanko ja hunajaa. Siinä se.

Myönnän, että unohdin snapsin syksyn ajaksi kokonaan ja siksi hunajaa oli vähemmän kuin piti (lisäilen hunajaa aina 3-4 viikon välein), mutta ei se silti ollenkaan pöllömmältä maistunut. Hyvä vaan ettei ole liian makeaa. Mutta makunsa tietty kullakin.

Tuo Stolichnaya-pullo oman tuotokseni vieressä ei ole aseteltu vaikka siltä näyttää, vähän se pilaa kuvaa, sori vaan. Illanistujaisissamme on aina teema, tänä vuonna se oli Venäjä. Ruokailimme siis venäläiseen tapaan. Siksi tuo kaamea pullo. Ööks.

Pakko vielä kertoa: kesken illanistujaisten tuotiin pöytään toinenkin kirsikkalikööri. Se oli odottanut kolmen kuukauden sijaan kolme vuotta tekeytymistä. Gunilla muisteli laittaneensa ainekset pulloon noin kolmisen vuotta takaperin. Maku oli ihan mieletön ja osaksi se johtunee siitä, että juomassa oli paljon enemmän sokeria kuin omassani. Mutta myös marjat olivat makeampia, kuulemma.

En minä teitä sen kummemmin viinan kanssa läträämään kehoita, mutta joskus pieni hömpsy on ihan paikallaan ;)

Psst... Jos haluatte seikkaperäisempiä kirsikkaliköörin valmistusohjeita, lukekaapa heinäkuisen postaukseni kommenttiosion eka kommentti jutun alla. "Minmi" on siellä jakanut valmistusvinkkinsä!

Johan Christian Julius ja palannut inspiraatio

Olen tänään kuunnellut läpi yhden suosikkisäveltäjäni teoksia ja tullut siihen lopputulokseen, että kaivan alttoviuluni naftaliinista ja alan taas soittaa.

Aktiiviurani loppui tasan 10 vuotta sitten, kun sain suoritettua musiikkiopiston päästötutkinnon. Olin tuolloin lopen kyllästynyt alttoviuluun ja päätin pitää tauon.

10 vuoden paussi näköjään on kullannut muistoja ja eilisissä taloyhtiön pikkujouluissa sain varmuuden siitä, että nyt on aika.

Asuntomme on vanhassa kirkossa ja naapuriasunto on entinen kirkkosali, jossa on yhä kupolikatto ja mahtava akustiikkaa (juuri siellä vietimme eilen iltaa kun sain inspiraation). Aion testata kirkkosalin soundia lähiaikoina ja kokeilla, miten entiset suosikkibiisit lähtevät kulkemaan. Eiköhän sormimuisti ole yhä tallella...

Jännittävää ja hassua: aikaisemmassa elämässäni soitin viulua päivittäin.

Kuuntele tämä ja sytytä kyttilä. Tai jos Finlandia kyllästyttää, kuuntele vaikka kaunis Andante festivo. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Psst... Knoppi: blogauksen otsikko on Jean Sibeliuksen oikea nimi ;)

Thanksgiving

Pari viikkoa takaperin vietin elämäni ensimmäistä thanksgivingiä. Kiitos ystäväpiiriimme pelmahtaneen ihanan Laurenin, sain ensimmäistä kertaa maistaa, miltä tämä jenkkijuhla maistuu.

Mack´n cheese, tofurkey, broccoli gratin, cookies, pecan pie... Tällaiselle maito-vehnävammaiselle aikamoinen menu, voin sanoa. Ei edellämainituista sen enempää, mutta näistä pari sanaa:

Viiksekäs ystäväni toi juhlan kunniaksi tuliaisia Mäkkäristä ja Aikatalon jenkkikarkkikaupasta. Skittlesit maistuvat kamalalle ja tuoteseloste selittää miksi. Noista on mikään luonnollisuus aika hiton kaukana. Niin kuin on myös alapuolen kuvan Kool Aid -limusta. Se on juuri tuon väristä kuin kuvassa, lasi ei vääristä juoman sävyä juurikaan.

Kool Aid on jauhetta, joka sekoitetaan veteen ja minulle kerrottiin, että sitä kuulemma ostavat etenkin ne, joilla ei ole varaa limsaan. Erityisesti köyhien perheiden lapset juovat tätä. Ihan järkyttävää. Maku oli jotain sanoinkuvaamattoman keinotekoista, ei sitä voi edes kuvailla.

Wikipedia sivisti minua Kool Aidista näin:

Kool-Aidissa on suuri määrä elintarvikeväriä ja sitä on käytetty hiusten ja tekstiilien värjäämiseen. Erityisen hyvin se sopii eläinkuitujen eli jopa langan värjäykseen. Kurt Cobain värjäsi hiuksensa punaisiksi Kool-Aidilla ennen esiintymistään Saturday Night Livessa ja laulaja Pink on tunnustanut käyttäneensä sitä hiusten värjäykseen ennen ensimmäistä konserttiaan.

Että tota skideille mehulasiin vaan. Luoja. Me emme kukaan juoneet kamaa sen enempää, ystäväni toi sen paikan päälle lähinnä vitsinä. En missään nimessä suosittele tätä kellekään missään tilanteessa.

Skittlesien ja Kokiksen lisäksi kohtasin pitkästä aikaa Mäkkärin juustohampurilaisen ja mietin, että en ole koskenut sellaiseen tai Coca Colaan vuosikausiin. Ne vaan ovat jääneet pois jo kauan sitten, enkä niitä sen kummemmin ole kaivannut. Ei thanksgiving-ateriammekaan niitä olisi tarvinnut, mutta sopivat hyvin Skittlesien ja Kool Aidin henkeen.

Minut ohjeistettiin saapumaan paikan päälle joustavissa vaatteissa, pekankähkinäpiiraan kanssa. Sain valita, millä ruokalajilla osallistun juhlaan, pekanpähkinäpiirakka oli loistovalinta. Siitä tuli täydellinen! Tässä foto piirakkapalasta kaurajäätelön kanssa, parempaa valokuvaa ei valitettavasti ole tarjolla.

Thanksgiving-ateriamme oli lihaton — meillä kalkkunan tilalla tofurkey — mutta rasvaa, vehnää ja sokeria taitaa olla jenkkijuhlassa mahdoton välttää. Minäkin tein piirakan vehnään, mutta nyt kun se on testattu perinteisellä tavalla, ajattelin kokeilla valmistaa sen ensi kerralla mantelijauhoista. Kerron teille sitten kuinka onnistuu. Ajattelin nimittäin valmistaa sellaisen joulupöytään.

Lopuksi vielä vessaräpsy uudesta tukkalaitteesta, johon lupasin palata. Voitonmerkkiä näytän pekanpähkinäkakun jälkeisissä huuruissa. Se oli ihan tai-vaal-lis-ta, kiitos vaan Helsingin sanomat reseptistä.

Valokuvan jälkeen menin kärsimään vatsanväänteistä, thanksgiving ei valitettavasti sovi mun ruokavaliolle alkuunkaan. Se mikä puolestaan sopii mulle täydellisesti, on ihanien ystävien seura. Jokainen kiitti ruokapöydässä maailmankaikkeutta kolmesta asiasta ja kyllä siinä melkein herkistyy, kun miehet latelevat kiitoksia jalkapallojoukkueensa menestyksestä. Sniff.

Thank you Lauren! I specially loved your tofurkey and the stuffing, waiting for next year!

Kodit

Uusin Divaani paljastaa vähän jotakin elämäni kodeista.

Sonja toi sun pörrötakki on mahtava. Onkohan se tallessa?

Punainen joulukuu

Kertakäyttöjoulu on yhtä noloa kuin kertakäyttömukista lennossa hörpitty sumppi tai mäkkärissä syöminen. Joulukoristeiden roskiin heittäminen on rikos, josta tulisi rangaista jättämällä henkilö lahjatta seuraavana jouluna. Punainen joulukuu puhuu asiaa ja minä kävin jo paikan päällä ja suosittelen lämpimästi teillekin.

Punainen joulukuu on yli 30 nuoren suunnittelijan töistä koostuva myyntinäyttely, jonka taustalla on ideologia kestävästä joulusta:

Punainen Joulukuu vaatii joulutrendeistä puhumisen lopettamista. Ei pidä miettiä, mikä on tämän joulun trendiväri, trendiruoka, trenditunnelma tai trendiasia. Joulun trendiväri on punainen. Trendiruoka lanttulaatikko. Trenditunnelma yhdessä olo läheisten kanssa. Ja trendiasia Joulupukki. Hän tosin voisi Punaisen Joulukuun mielestä hieman rentoutua, avata vaikka punaisen nuttunsa ylimmän napin.

Punainen Joulukuu ei vastusta kaupallista joulua, ei joulukiirettä eikä joulustressiä. Meteliä, räikeyttä. Se ei jaksa vastustaa edes huonoa säätä. Se vastustaa vain ja ainoastaan pyörän keksimistä uudelleen. Punainen Joulukuu haluaa punaisemman pyörän.

Punainen Joulukuu määrittelee joulukoristeen uudelleen tekemällä sen vanhanaikaiseksi. Näyttely tuo ajatuksen, tunteen ja arvon takaisin joulukoristeisiin. Nuorten suunnittelijoiden käsintehdyt koristeet valtaavat gallerian ja koristavat suuren kuusen.

Näkemyksellistä suunnittelua, yllättäviä oivalluksia. Koristeita, joissa on tarina. Koristeita, joista muistat mistä ja milloin ne on ostettu. Koristeita, jotka ovat joulun arvoisia, kuten kauan aikaa sitten.

Olisi kiva avata näyttelyn sisältöä teille enemmänkin, mutten tee sitä tässä, vaan eräässä tv-ohjelmassa piakkoin :)

Punainen joulukuu 2.-22.12.2011 Avoinna: ke-pe 12-17, la-su 12-15. Muotoilugalleria Köln im Studio, Pursimiehenkatu 26 C,  00150 Helsinki

Mene.

Sähköinen joulukalenteri sulle!

1. joulukuuta on minulle aina tärkeä päivä, koska joitakin vuosia takaperin 1.12 rakas isoisäni otti viimeiset hengenvetonsa käsivarsillani juuri, kun olin avannut hänelle ensimmäisen kalenteriluukun.

Olen aina tykännyt joulukalenterin ideasta, eikä minun ja isoisän koskettava joulunodotus laisinkaan vähentänyt tämän vuodenajan merkitystä minulle. Vaikka 1.12 on haikea päivä, on se myös lohdullinen ja jännittävää odotusta täynnä.

Tykkään erityisesti joulun aikaan muistaa läheisiäni ja olen tehnyt yhden joulukalenterin teillekin, mutta tänä vuonna jätän kalenterihommat blogissa väliin.

Haluan kuitenkin vinkata muista kalentereista, jotka saattelevat teidät joulufiilikseen.

Myönnän, että kivojen virtuaalikalentereiden löytäminen oli vaikeaa, joten jos tiedät hyviä, heitäpä vinkki kommenttilootaan. Tässä kuitenkin pari :)

1) Ystäväni Kaisa Kuokan (kuvassa) 24 askelta jouluun löytyy Arabian Suomen kaunein kattaus -sivuilta. Jos sinua ei hämää se, että ollaan tietyn brändin maaperällä, seuraapa tätä. Tiedän Kaisan loistavaksi kokiksi ja luvassa taitaakin olla kauniiden kuvien ja jouluvinkkien lisäksi myös reseptejä.

2) Yle Areenasta löytyy Tonttu Toljanterin ensimmäinen kalenteriluukku — lapsille ja lapsenmielisille :)

3) Laurea-kirjaston niksologinen joulukalenteri. 

"Joulukuun jokaiselle päivälle olemme valinneet yhden niksin helpottamaan joulun odotusta ja valmistelua. Niksit on poimittu vaativia laadullisia ja määrällisiä menetelmiä noudattaen niksologian raamatusta eli NiksiPirkasta. Ai miksi? No koska joulu on tietty niksijuhlista jaloin ja me kirjastolaiset kannustamme luovaan ja hieman vinksahtaneeseen ajatteluun".

Olen jo koukussa.

4) Soivia herkkupaloja Ylen arkistosta!

"yle.fi/klassisen joulukalenterista löydät päivittäin uutta kuunneltavaa. Pääroolissa tässä soivassa joulukalenterissa ovat suomalaiset laulajat puolen vuosisadan ajalta - Mauno Kuusistosta ja Sulo Saaritsista Anita Välkin, Jorma Hynnisen ja Karita Mattilan kautta Juha Uusitaloon ja Lilli Paasikiveen. Mukaan mahtuu myös instrumentalisteja sekä luonnollisesti RSO. Luukun takaa saattaa löytyä myös useampia kappaleita kuunneltavaksi".

Mahtavaa, hyvä Yle!

5) Oioioi.se julkalender 2011

En nyt ole ihan rehellisesti varma mitä suosittelen, mutta luukkuja avaamalla se selviää :)

6) Turkulaisen joulukalenterissa on paljon julkkisvieraita, jos kiinnostaa esimerkiksi "tanssiohjelman kaikkien aikojen sääret".

7) Tsekkaa myös Marttojen joulusivut, vaikkei siellä kalenteria olekaan.

... ja omat vinkit jakoon kommenttiosioon!

Kaisan kuva: suomenkauneinkattaus.fi