Leif knows best!

Minä fanitan itseäni aika paljon iäkkäämpiä miehiä. Innostun tyypeistä kuten Risto Isomäki, Mats-Eric Nilsson, Jorma Toppari tai Pentti Linkola. En ole kaikesta kaikkien kanssa aina samaa mieltä ehkä, mutta ihailen heidän työtään ja intoaan aiheitaan kohtaan. Tuorein tuttavuuteni on Åbo Akademissa vaikuttava, orgaanisen kemian professori Leif Kronberg. Mahtavan innostava ihminen!

Professori Kronberg on yksi Kemikaalit kulutuksessa -julkaisuun kirjoittaneista ja on pakko sanoa, että oli aikamoinen kunnia saada eilen olla tilaisuuden toinen puhuja hänen lisäkseen. Kronberg on niin asian ytimessä kuin olla saattaa ja mikä parasta, kemian professori. Hänen sanomisillaan on siis enemmän painoarvoa kuin tällaisella toimittajalla, johon kollegat suhtautuvat usein vähän välinpitämättömästi.

Leif (kuvassa oikealla) puhuu aivan täysin samasta asiasta kuin minä: kemikaalicocktailista. Mies oli mukana Submission/ Underkastelsen -elokuvan tutkijaryhmässä, löydät hänen Docpoint-näytöksen yhteydessä tehdyn haastattelunsa täältä. (Viereinen kuva on saman linkin takaa).

Kronberg ottaa Vihreän sivistysliiton kemikaaliteokseen kirjoittamassaan tekstissä esille kiinnostavan asian: hän kysyy, kuinka tärkeää on tietää yksittäisten yhdisteiden myrkyllisyys, kun me altistumme kemikaaliseoksille ja myös kemikaalien hajoamistuotteille. Kronberg korostaa, että altistumisemme on luonteeltaan kroonista.

Kuuntelin miestä mielenkiinnolla ja opin, että siinä missä Ruotsissa olevan ainakin kuusi ympäristökemian professuuria, meillä ei ole yhtäkään! Ruotsin tutkimus ympäristökemian alalla kuuluu maailman kärkikaartiin, mutta suomalainen tutkmus ei ihan. "Ei ole liioiteltua väittää suomalaisen tuntemuksen ja osaamisen ympäristökemian alalla kuuluvan Euroopan heikoimpiin" Kronberg kirjoittaa. Hän lisää, että "ympäristökemian koulutus ja tutkimus ovat jääneet varsin alhaiselle tasolle. Tämä heijastuu sekä viranomaisten osaamisen puutteena ettämyös epävarmoina toimintamalleina". On siis ihan selvä homma, ettei meillä tehdä uraauurtavaa — tai edes kelvollista — kemikaalien ja niiden hajoamistuotteiden ympäristövaikutuksia tutkivaa selvitystyötä, kun ei ole ihmisiä, jotka tajuaisivat niistä asioista mitään! On ihan selvää, ettei media kirjoita kemikaaleista ja vaikutuksista enempää, kun meillä ei ole tutkijoita, jotka osaisivat vastailla toimittajien kysymyksiin tai tuottaa relevanttia tietoa medialle!! Siksi minäkin jouduin kirjassani vetoamaan usein ruotsalaisiin tutkimuksiin, kun kotimaisia ei ollut tarjolla.

Kemikaalien haittavaikutuksia selvitetään altistamalla koe-elaäimiä laboratorioissa tietyille aineille. Mikäli tulosten halutaan kuvaavan todellista tilannetta, tulisi koe-eläimet altistaa samoille kemikaaleille joille ihminen jokapaäiväisessä elämässään altistuu. Kuvatun kaltainen koejärjestely on kuitenkin melko mahdoton, ja voidaankin väittää ihmisen tässä suhteessa toimivan eräänlaisena koe-eläimenä Olemme tietämättämme mukana kokeessa, jonka lopputuloksesta emme tiedä.

Paitsi että kaikki blogini lukijat kyllä tietävät. 

On hämmentävän hieno tunne, kun Kronbergin kaltainen asiantuntija kommentoi minulle, että tekstini julkaisussa on "ihan ok" ja että "olet kyllä selvästi tutkinut asioita paljon". Se tuntuu paremmalta kuin minkään lehden kirja-arvio tai kirjan myyntiluvut, koska se on hyväksyntä ammattilaiselta. Se innostaa jatkamaan. Saan varmistuksen, etten ole ihan pihalla ja urpo.

Kronbergin teksti ja eilinen esitys oli täynnä kiinnostavia tärppejä, tässä muutama:

Keskosena syntyneet lapset altistuvat helposti ftalaateille, koska heidän elinympäristössään sairaalassa on paljon tuotteita, jotka sisältävät ftalaattiyhdisteitä.

Japanissa on jo ryhdytty korvamaan säilykepurkkien ja juomatölkkien sisäpinnat polyeteenitereftalaatti (PET) -muovilla, joka on turvallisempi vaihtoehto [kuin bisfenoli-a].

Nonyylifenoleita (NP) ja näiden johdannaisia on löydetty kaupunkien ja kuntien jätevesistä, vaikka yhdisteiden käyttö Euroopassa onkin kielletty. Euroopan ulkopuolella yhdisteitä käytetään esimerkiksi villan ja nahkatuotteiden käsittelyssä mistä johtuen ulkomaiset tekstiilit ja vaatteet saattavat sisältää NP:ja ja näi- den johdannaisia. NP:it kuuluvat hormonitoimintaa häiritseviin yhdisteisiin, vaikkakin niiden aktiviteetti on todettu heikoksi.

Hmm.. Kuinkakohan monta lainausta jaksatte lukea putkeen. Tällainen teksti voi olla vähän puuduttavaa, varsinkin kun kuvittaminen on hankalaa. Ehkä jätetään aihe nyt tähän, ja jatketaan myöhemmin toisessa blogauksessa.  

Mä lähden suoristuttamaan mun silmälaseja. Pitäkää peukkua, ettei ne mene käsittelyssä poikki!

Comments

[Iris]

"On siis ihan selvä homma, ettei meillä tehdä uraauurtavaa — tai edes kelvollista — kemikaalien ja niiden hajoamistuotteiden ympäristövaikutuksia tutkivaa selvitystyötä, kun ei ole ihmisiä, jotka tajuaisivat niistä asioista mitään!"

Olen kyllä tästä eri mieltä. Vaikka Suomessa ei olekaan varsinaista ympäristökemian professuuria, meillä on useampikin ympäristotieteisiin perehtynyt laitos. Esimerkkeinä voisi mainita vaikka Itä-Suomen yliopiston ympäristotiedeiden laitoksen, jossa mm. professori Maija-Riitta Hirvonen ryhmineen tekevät ympäristötoksikologiaan liittyvää tutkimusta, ja Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristotieteiden laitoksen, jossa mm. professori Aimo Oikari ryhmineen on pitkään tutkinut esimerkiksi paperiteollisuuden jätevesien kemikaalien ja niiden hajoamistuotteiden vaikutuksia ympäristöön.

http://www.uef.fi/intola/research
https://www.jyu.fi/bioenv/en/divisions/ymp/personnel/information-cards/aimo-oikari