Lisäaineita maltillisesti

Uusimmassa NYT-liitteessä on mielestäni oivaltava ajatus: "Alkoholi on nautintoaine, miksei siis aromivahvennekin [E621]"?

Juttu käsittelee natriumglutamaattia ja sitä, kuinka länsimaisessa yhteiskunnassa parhaillaan on muodikasta pilkkoa ruoka osiin (ja vältellä lisäaineita), mutta Japanissa esimerkiksi natriumglutamaattia käytetään "ämpärikaupalla".

Joku teistä mainitsikin minulle jokunen viikko takaperin samaisesta asiasta. Hehkutin blogauksessa, kuinka vuosia sitten tutustuin suosikkiini, japanilaiseen ruokaan Japanissa, ja että pääsin reissulla eroon vatsavaivoistani.

Blogauksestani ei ehkä käynyt ilmi se, että en suinkaan ole kuvitellut, etteikö lisäaineita harrastatea Japanissa sushissa laisinkaan. Söin koko matkan ajan japanilaista ruokaa, mutta sushia en kertaakaan. Ruokailimme ravintoloissa, joissa tilasimme erilaisia perinteisiä japanilaisia ruokia, ja näiden ajattelin olevan maustettu muulla kuin aromisuolalla. Mutta ehkä olin väärässä. Olinko? Selvyyttä saanen pian asiaan, sillä Japanissa parhaillaan asuva toimittajaystäväni on luvannut haastattelun Kemikaalicocktailiin, joten piakkoin saatte tälläkin tontilla luettavaksenne lisäaineasiaa suoraan Japaniasta.

Takaisin NYT-lehden juttuun. Sen lopussa pohditaan, että kun kerran alkoholi tiedetään terveydelle vaaralliseksi ja sitä silti nautitaan, miksei natriumglutamaattiin suhtauduttaisi samalla tavalla? Asia on juuri näin! Lisäaineiden kuuluisi olla harvinaista "herkkua" eikä jokapäiväisen ruoan osa.