Luonnonvarat kuuluvat valtiolle!

Talvivaaran ansiosta kaivosyhtiöt ovat nyt framilla.

Ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr.) on vaatinut hallitusta edistämään kaivosveroa. Verosta ei ole vielä tarkkaa mallia. Tarkoituksena on kuitenkin se, että vero hyvittäisi yhteiskunnalle kaivostoiminnan  aiheuttamia haittoja ja ongelmia. Veron kautta Suomen maaperän luonnonvarat hyödyttäisivät enemmän myös Suomea itseään. 

Mauri Pekkarisen (kesk.) mielestä valtion pitäisi osallistua kaivostoimintaan perustamalla oma kaivosalan valtionyhtiö. Näin Suomen merkittäviä luonnonvaroja hyödyntävien yritysten joukossa olisi myös valtion vahvaa puhevaltaa käyttävä kaivosyhtiö.

Kummatkin ehdotukset kuulostavat hyviltä.

Mutta miten ihmeessä olemme päätyneet tilanteeseen, jossa sekä maapallon luonnonvarat että niiden hyödyntämisestä tulevat voitot ovat yksityisten firmojen omaisuutta? Eikö luonnonvarojen tulisi olla meitä kaikkia mahdollisimman paljon yhteisesti hyödyttäviä? Eli sitä myöten mahdollisimman paljon valtioiden omistuksessa.

Yhteinen maapallomme, kuva: Flickr by NASA Goddard 

Jos minä saisin tältä istumalta tehdä radikaaleja uudistuksia systeemimme, siirtäisin suurimman osan luonnonvaroja hyödyntävistä firmoista täysin valtion omistukseen. Tämä olisi kaikkien edun mukaista.

Omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala (vihr.) ei kuitenkaan tiistaina nähnyt erillisen valtion kaivosyhtiön perustamista tarpeellisena.
Hautala totesi valtion äänen kuuluvan kaivosteollisuudessa jo nyt sijoitusyhtiön Solidiumin kautta. Yhtiö omistaa kuitenkin esimerkiksi Talvivaarasta vain 9 prosenttia. Noin pienellä osuudella ei kaivosyhtiötä ohjailla, saati sitten vaikuteta muihin alan firmoihin. Etenkin ne lafkat joiden osakkeita valtio ei omista, saavat porskuttaa menemään ilman minkäänlaista valtion sananvaltaa. 

Jos valtio omistaisi koko yhtiön, se myös määräisi täysin sen toiminnasta. Yhtiö maksaisi veronsa Suomeen ja voittojen osuudet tulisivat Suomen valtiolle. Koko Suomen kansa hyötyisi siis Suomen maaperässä olevista luonnonvaroista. Yhtiö myös synnyttäisi Suomeen työpaikkoija, joissa valtio vastuullisena työnantajana todennäköisemmin nuodattaisi työlainsäädäntöä.

Yksityisten firmojen bisnes voisi painottua uusiutuvien luonnonvaroja puolelle. Jos esimerkiksi metsää hakataan, yhtiöt olisi helpompi velvoittaa istuttamaan uusia puita tilalle. Myös motivaatiota metsän huoltamiselle ja puiden istutukselle luulisi lyötyvän, koska uusi metsä tarjoaisi samalle yhtiölle uutta raaka-ainetta. Mutta jos louhitaan esimerkiksi uusiutumattomia metalleja, tavoitteena on vain louhia niin paljon kuin mahdollista -sivuvaikutuksista piittaamatta. Uusiutumattomien luonnonvarojen käytön pitää olla harkittua. Jos yksityinen yritys louhii ahneuksissaan kaikki metallit ja mineraalit, ei tilannetta pelasta enää mikään.

Yksityisten markkinoiden painottuessa uusiutuviin luonnonvaroihin yritykset olisivat myös motivoituneempia kehittämään niiden hyödyntämistä nopeammin ja tehokkaammin. Ties kuinka paljon kehittyneempää olisi esimerkiksi aurinkoenergia- ja tuulivoimabisnes, jos yksityisten firmojen energiamarkkinat painottuisivat vain niihin?

Uusiutumattomien luonnonvarojen hyödyntämisen sen sijaan pitäisi kuulua valtiolle. Uusiutumattomien luonnonvarojen käyttö vaatii nimittäin erityistä huolellisuutta ja niiden ollessa kortilla, tuo niiden omistus myös valtaa. Antaisin tämän vallan mielummin valtioille kuin yksityisille yrityksille. Näin kansalaisilla olisi edes teoreettinen mahdollisuus vaikuttaa valtion toimintaan, asettaa sille tiukemmat vaatimukset ja vaatia toiminnalta läpinäkyvyyttä. Näin ei ole yksityisten firmojen kohdalla. Jos uusiutumattomista luonnonvaroista on vaarana tulevaisuudessa syttyä sotia, valtioilla olisi ehkä yksityisiä yrityksiä parempi mahdollisuus neuvotella varojen käytöstä, vaihtamisesta  ja myynnistä solidaarisesti. Yksityisiä firmoja kun tuntuu kiinnostavan vain se, kuka maksaa parhaimman hinnan.