Yrjänä ei tykkää soijasta

CC BY-SA 2.0 by Andrew LihRuoka herättää intohimoja. A.W. Yrjänä kirjoittaa Helsingin Sanomien ruokasivulla soijan pahuudesta vaikuttavin sanankääntein: "Soijan viljelyala kasvaa koko ajan. Viljelyn tieltä raivataan sademetsiä. Aavikot laajenevat ja pohjavesivarannot hupenevat.Tiedostava kaupunkilainen haukkaa hormonimuovia."

Yrjänän kolumni esittelee terveellisenä ja ekologisena pidetyn soijan haitallisia terveysvaikutuksia. Väitteet  ovat samoja kuin ravintoterapeutin ja magneettikorukauppiaan sivustoilla. 

Eikö ravitsemusasioista voi puhua kohkaamatta? Keskustelu menee jotenkin aina äärimmäisyyksiin. Jos karpataan, ei kai kaikkea leipää tarvitse korvata sillä, että siirrytään syömään pelkkiä päällisiä, voita ja leikkeleitä? Tai elää pelkällä lihalla, tai soijalla?

En tiedä harmittaako kolumneissaan lihansyöjäksi profiloitunutta Yrjänää lihansyöjien syyllistäminen. Minua se kohtuukäyttäjänä joskus korpeaa, mutta vaikea on lihabisneksen aikaansaamaa ympäristökuormaa sivuuttaakaan. 

Yrjänän pointti soijan viljelyalan kasvusta on kuitenkin outo. Ei se sademetsien tuhoaminen soijaviljelmien tieltä ole tiedostavan kaupunkilaisen tofunhimon syytä. Yli 80 prosenttia soijasta jalostetaan eläinten valkuaispitoiseksi rehuksi. Syypää soijantuotannon lisääntymiseen on lihansyöjä.

Lukujen valossa lihankasvatus on aika tehoton tapa tuottaa ruokaa. Viljelty soija kannattaa ympäristömielessä popsia tofupihvinä mieluummin kuin ruokkia sillä eläimiä.